sunnuntai 18. joulukuuta 2016

Pelotas

Istuin aamupalalle Maurin äitin pöytään ja Mauri oli laittanu mulle kahvia. Katoin heti et täydellinen maitokahvin väri ja makuki oli ihan superhyvä ja kysyin heti et mitä kahvia tää on, et maistuu ihanalta! Tosi hyvää.
Maurin äiti sano et tää on sitä kahvia mitä toit vuosi sitten mukanas, ku tulitte tänne käymään! Juhlamokkaa! Ei ihme et oli niin hyvää.

Keskustan bussiterminaali

Torstaina oli Maurin duunipaikan pikkujoulut missä syötiin, juotiin ja vaihettiin lahjoja. 
Meni kivasti Maurin soitellessa kitaraa. Ei siis todellakaan juotu niinku Suomen pikkujouluissa. Kukaan ei tanssinu pöydällä tai oksentanu :D
Pikkujoulujen oli tarkotus alkaa 11 päivällä, mutta koska ollaan Brasiliassa ni ihmisiä rupes valumaan paikalle yheltä. Me oltiin ajoissa, koska MAURI halus olla ajoissa, en minä. Nii hyvin oon kouluttanu.

Vaihettiin pikkujoululahjoja. Me ostettiin keksientekosetti ja lahjan saaja oli todella innoissaan. Me saatiin lahjaksi valkoinen halpis valokuvakehys, joka meidän vaihtovuorolla vaihdettiin sitten toisen tyypin lahjaan. Rustiikkiseen valokuvakehykseen. Hahahah. 
Ei tullu tappeluita tästä pikkujoululahjojen vaihtosysteemistä. Oli vaan hauskaa.

Perjantaina illalla oli lähtö Pelotakseen jouluks. En oo nähny Maurin perhettä vuoteen. 

Ennen bussiretkeä käytiin nappaa evääks cityhodarit


Tiesin, et bussissa on kylmä ilmastointi ni siks mul on pipo ja kaulahuivi. Ulkona 25 asteessa illalla tuli kyl hiki. 

Bussin oli tarkotus lähtee 11 illalla, mutta edelleen olemme sielä Brasiliassa niin bussi oli vain 45 minuuttia myöhässä, josta ei tietenkään mitään kuuluteltu vaan Mauri kävi vähän väliä kyselemässä että missä bussi. "Juu 5 minuuttia" Oli aina vastaus. "Kohta kuulutamme" Oli myös aina vastaus.

Ihan ku olis lentokentällä ollu
 Mul on sellanen hieno pinkki ja karvanen matkatyyny ja aattelin et nyt meikä nukkuu kyl elämänsä unet bussissa, ku penkinki saa melkein maahan asti makuuasentoon. Kahelta yöllä huomasin et oon nyt kaks tuntia silmät kiinni miettiny et vähänkö mä nukun kohta hyvin. Sama jatku sinne aamuun asti, joten ei menny ihan suunnitelmien mukaan.

Kymmenen tunnin jälkeen oltiin perillä ja odoteltiin parkkipaikalla et meitä tultais hakemaan ja kysyin Maurilta et ootko nyt varma et sun veli tulee hakee meitä tältä parkkipaikalta. Ja koska ollaan Brasiliassa ni ei tietenkään ollu mitään sovittu, että mistäpäin bussiasemaa meiät tullaan hakemaan. Seuraavat puoltuntia sit etittiin Maurin veljeä, jolla oli puhelimesta akku loppu.

Mul oli niin ällö olo. Halusin suihkuun ja vaihtaa vaatteet ja pestä hampaat ja olla freesi. Mut ei mua ymmärretty ollenkaan ja ajettiin suoraan sit Maurin iskälle, joka oli järkänny grillilounasbileet meille ja tottakai koko suku oli paikalla. Mä sit haisevana ilmotin et anteeks mut mä meen kyl nyt siistimään itteeni et ei kukaan haluu mua hikisenä halata. Vaikka Mauri oli kyllä hikisempi, ku minä.
Pelotaksessa tää kuumuus on ihan eriluokkaa, kun Florianopoliksessa. Siellä meri raikastaa. Täällä on todella kuuman kosteeta.

Grillipileet oli menestys. Oon päässy ulos mun Suomikuoresta enkä ollu yhtään enää nii varautunu ku aikasemmilla sukulaiskerroilla ja hoilotin menee kaikki ne portugalin sanat mitä osasin ja yllätin kaikki sillä et välillä vastasin kysymyksiin ilman Maurin tulkkausta. Yllätin itteni varmaan eniten.

Mauri oli puolvuotta haaveillu sen iskän grillattavista ja varottiki mua et tulee lihomaan ainakin 5 kiloa täs 3 viikon aikana kun täällä ollaan.

Maurin iskä (Julio) on tosi ihana. Siitä vaan huomaa miten se pojistaan tykkää. Sillon ku Julion ekan kerran tapasin, ni en ollu kireempää tyyppiä nähny. Mauri ei tykänny isänsä seurasta viittä minuuttia kauempaa ja velikään ei isäänsä jaksanu hirveesti hypettää.
Mun kautta Mauri ja sen iskä rupes sit puhumaan enemmän ja isä tajus et Mauri ei oo mikään hulttio ja pojastaan voi oikeesti olla ylpee ja nyt tällähetkellä on muutos ollu 180 astetta. Ihan uskomatonta.

Grillipileissä jaettiin sit Seacret Santa laput ja mä ostan lahjan Maurin äidille. En olis parempaa tyyppiä voinu saada.

Sitku oltiin kaikki ähkyssä ja bileet oli lopuillaan ni ajeltiin Maurin äidille, joka on meiän kolmen viikon koti. Telma (Maurin äiti) on himozumbaaja ja nyt kuukaus sitte hän kävi jossain Zumbatapahtumassa Uruguayssa ja siellä joku kysy et onks Telma Zumbaohjaaja. Ei ei enhän minä.. Tai ehkä sittenkin?

Nyt eilen oli sit ensimmäinen tunti mitä Telma opetti tossa pihalla jalkapallokentällä ja halusin bailaa mukana!

Pihan lapset ennen ku Zumba otti kentästä vallan


Eka tunti oli ilmanen testitunti ja osallistujia oli aika kivasti. Kaikki oli tunnin jälkeen ihan innoissaan ja kyseli et millon alkaa viralliset tunnit ja paljon maksaa?

Maurin äiti

2 kertaa viikossa 10 realia kerta. Paikkana oma kotipiha ja talvisin kerhohuone.

Hahaha tuli mieleen et jos tää olis Suomi ni joku näistä tanssijoista tulis kysymään Telmalta et maksatko tästä veroja? Onks luvat kunnossa?

Maurin äitistä tulee viel rikas muija.


Porukka oli viel vähän kujalla. Ei oo mitään et eka opetellaan se perusaskel vaan heti koreografiat esiin. Opetellaan niin kauan et kaikki osaa ne 6 koreografiaa ulkoa.

Must oli ihanaa et kaikki oli mukana ja jakso loppuun asti eikä luovuttanu, vaikka rytmi oli välillä kadoksissa ja aina ei askel osunu kohdalleen. Kukaan ei luovuttanu ja hiki virtas.

Maurin veljen (Rafael) kaveri bongas meiät ja päätettiin et käydään ostaa olutta ja tullaan tähän pihalle istumaan iltaa ja höpöttelemään niitä näitä. 

Kaverin mennessä kotiin hakemaan pulloja, jotka vois tähän olutkauppaan rahaa vastaan palauttaa (WOW!) kaverille selvis, että hänen koira oli jääny auton alle. Karannu hihnasta suoraan autotielle. Joten kaljottelu jäi häneltä sit pois. Maurin serkku kuitenkin vaimoineen oli tullut kylään joten mentiin anyway ostamaan olutta.

Olin ihan unohtanu miten erilainen tää kaupunki Florianopolikseen verrattuna on. Kaikki on niin paljon enemmän gettoa. Autotiet on ihan mahdottomia ja autot mitä näkee niin ihan kuoleman partaalla, huumetyyppejä näkyy kävelevän pää sekasin jokapaikassa ja muurit on paksuja ja varashälyttimet paremmin esillä. Ei löydy ihmisiä pahemmin ollenkaan muotivaatteissa ja hienoissa asusteissa. Puhelimet pitää olla piilossa ja rahat kaivaa lompakosta hienovaraisesti.

Kauppa mihin mentiin ei ollu kauppa ollenkaan vaan ovi joka oli suljettu kaltereilla ja kaltereiden välistä myyjä myi asiakkaille sitä mitä ikinä asiakas tuli ostamaan. Pelkona tietenkin ryöstöt, siksi kalterit. 

Näin joulusin vankilat tyhjentyy aika kiitettävästi, kun rosvot ja ryövärit päästetään kotiin joulun kunniaksi. Kyllä. Tämä ei ole vitsi. Osa palaa vankilaan ja osa karkaa. Rikollisuus joulusesonkina kasvaa. 

Kuulemma ne vangit päästetään vapaiksi, jotka ei oo ihan niin pahoja. Eli varkaat ja huumetyypit. Murhamiehet jää vankilaan. Ja ne päästetään myös jouluksi kotiin jotka ovat melkein istuneet jo aikansa vankilassa.
Yritin kysyä, että onks käytäntö ollu aina näin vai mikä tää läppä nyt on?
Kukaan ei tiedä. Näin on ollu niin kauan, kun muistavat.

Päätin et etitään kauppa missä myydään hyttysmyrkkyjä. Siis en oo IKINÄ nähny niin paljon hyttysiä, kun nyt täällä. Meillä ei Campechessa hyttysiä oo juurikaan, kun on se merituuli. Ne pari hyttystä riittää silti siihen et mul menee hermo. Mut täällä. Rappukäytävässä PARVINA, vessassa PARVI, makkarissa PARVI! Helllll no. Mä en tähän suostunu ja ruikin sitä myrkkyä kämpän täyteen ja toivoin ettei torakat provosoidu siitä myrkystä ja tuu esiin piiloistaan. Ei onneks tullu. Ja onneks meiän huoneessa on tuuletin. Eihän kukaan tuulessa lennä. 

Mulla rupes migreeni ilmottelee itestään nukkumattoman bussiyön takia ja jouduin ottamaan nappia naamariin ja mennä nukkumaan, kun muut jäivät juomaan olutta. Rafaelin kaverikin ilmesty paikalle koiran kuolemasta huolimatta. Turha kai sitä on kotiin jäädä suremaan ja ottaa mielummin olut ja surra kavereitten kanssa.

Ei ollu yöllä tullu yhtäkään hyttysenpuremaa. Jesssss.
Maha kyllä oli ruvennu kuoritumaan ihan huolella. Oon enemmän lisko, ku ihminen tällähetkellä.

Katon tällä hetkellä dubattua Housea ja haistelen ruokaa mitä Maurin äiti valmistaa lounaaksi.

8 kommenttia:

  1. Nyt kommentoin tänne sun blogiin niin säästyvät mun romaanilta siellä Ulkosuomalaisten blogien ryhmässä 😀 Ja katso, minullahan oma bloginenkin ollut olemassa jo useamman vuoden, mutta mitään useampaa vuotta tuoreempaa kirjoitustahan sieltä ei löydä.

    Mutta asiaan, siis ensimmäiseen niistä. Nauroin ainakin kaksi minuuttia Juhlamokalle. No hei! Itse yritin etsiä kivoja Brasilialaisia kahvipaketteja tuliaisiksi, niin V kysyi, että miksi ne Ikin (ruokakauppa Liettuassa) "Brazilian coffee" -paketit ei käy. No, se ei juo kahvia itse niin painetaan nyt tää villasella. Ei siinä, että itsekään olisin välttämättä maussa erottanut, mutta ei mennä nyt siihen.

    Seuraavaksi toi pikkujoulujen lahjavaihto. Tää ei liity tosin Brasiliaan muuten kuin lahjan osalta, mutta kerron tässä nyt kuitenkin. Meillä oli töissä mun loman aikana (jonka siis vietin Brasiliassa) sekä pikkujoulut että team building. Mulle ilmoitettiin Facebookin välityksellä jompaan kumpaan liittyen, että mun secret santa on mun julkinen vihamiesnainen, tai no joku jonka kanssa ei julkisesti tulla toimeen - en mä nyt ketään kuitenkaan vihaa. Ostin sitten Goyâniasta sellaisen omasta mielestäni supersiistin joulupukkikortin, jossa on suklaapukkifiguuri sisällä. Mun muistikuvissa nää lahjojen vaihdot oli ennen just tällasia. No, se mun lahjavaihtokaveri oli koristellut mun pöydän ja varsinainen lahja oli sellainen kynttilä ympyröitynä hienoilla käsintehdyillä suklailla. En voi ees vedota siihen etten voinu tietää, koska joulupukinmaasta kotoisin olevien täytyy tuntea jouluasiat.

    Seuraavaksi haiseminen. Voi kuule mulle on kerrottu että ne on eurooppalaiset, jotka haisee. Koska eurooppalaiset ei käy suihkussa, paitsi minä joka olenkin eurooppalaiseksi yllättävän siisti tapaus, vaikka en aina älyäkään pestä hampaita silloin kun kuuluisi (kai sulle on tullut jo vastaan nää ravintoloissa olevat hampaidenpesualtaat?) Aiheesta on saatu jo useampi riitakin aikaiseksi, joten en nyt mene tähänkään aiheeseen sen enempää vaikka toki houkuttelisi :D

    Kieliasioihin ja keskusteluun bileissä vaan sen verran että määhän sanoin! :D

    Ja hyttysistä lyhyesti: minähän olen melkein Lapista, joten tuntui vähän hassulta että V piti tärkeänä muistaa hyönteiskarkotteet minulle, mutta kukaan muu ei käyttänyt, edes se itse. Ja meillä on samat rokotukset riskeihin liittyen. Mäkän en ole raskaana, molemmat ollaan ennemmin tai myöhemmin takaisin Euroopassa. Mulle jäi tuo arvoitukseksi, mutta totta vieköön Pirenopoliksen koskella (kutsuivat sitä vesiputoukseksi ja on siellä seuduilla aivan mahtavia putouksiakin, mutta tää oli koski) olisin saattanut vähän Offia suihkauttaa, mutta se oli autossa se pullo silloin.

    Ja sitten tuo turvallisuus/vaarallisuusero kaupunkien välillä. Mutta jatkan siitä jonkun toisen postauksen yhteydessä. T. Minna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ekan kerran ku tulin tähän maahan ni kaikki kyseli et kuinka usein käyn suihkussa. Niinku what haisenks mä?? Sit selvis et on tää legenda ettei eurooppalaiset käy suihkussa. Mauri kävi ennen kans sen 3 kertaa suihkussa mut nykyään joka toinen päivä tai sit hien yllättäessä. Saattaa kyl johtuu siitäki et meiän suihkusta tulee joko jääkylmää tai tulikuumaa vettä hahahha.

      Ja kahvi. Oikeesti kahvi. Kahvi uskonnoksi. Kahvi. Kaikki kahvista.

      Tääl en nää kenenkään käyttävän hyttysmyrkkyjä. Ihan tosi outoa. Mut täällä ei tosin oo malariaa, denguetta tai zikaa vielä tähän mennessä tavattu. Ne on siellä koillisessa ja amazonissa.

      Hampaanpesualtaisiin en oo vielä törmänny! Pitää pistää huomioon jos jossain törmäis. Hampaita tosiaan pestään kokoajan ja hammaslankaa kuluu.

      Kiitos kommentista!

      Poista
  2. Heippashei!halusin vaan kertoa näin joulun kunniaksi että tykkään kovasti tästä sun blogista, sulla on hauska tyyli! sait minusta kyllä ihan vakiolukijan :)
    Iloista joulua ja terveiset Pariisista T. Emmi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ah ihanaa kiitos!
      Hauskaa joulua sinne Pariisin! :)

      Poista
  3. Tànààn taas tòrmàsin kirjoitukseesi! Jatka samaan malliin, kuvauksesi ovat aivan uskomattoman elàvià, ja tyyli ihana!
    Sinuna alkaisin kirjoittaa jotain pikkukertomuksia vaikka tapahtuneista asioista.
    Keski-Italian vuoristossa on nyt viileàtà, yòllà menee alle nollan, eikà pàivàtkààn ole kovin làmpòisià.
    Oikein hyvàt joulunalusterkut sinne kuumaan Toscanan Casentinon vihonviimeisen tuppukylàn syrjà-osasta!
    T: pirkko

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon ruvennu nyt ihan tosissaan miettimään noita kertomuksien kirjottamisia. Oon vasta ajatuksen tasolle päässy, mutta jokapäivä on siellä mielessä.

      Kiitos jälleen positiivisesta kommentista ja ihanaa joulun odotusta sinne tuppukylän takanurkkaan!

      Poista
    2. Katos taas: tuppukylàn takanurkka!!! Juuri oikea sananvalinta - taas! Tàtà minà tarkoitan.
      Itse olen haikuillut sità jo pari vuotta, muttei ole vaan tullut mieleen. Olen kyllà ollut pois Suomenkielen piiristà jo 40 vuotta, joista ekat 30 ilman nettià, joten kieltà tuli puhuttua tai kirjoitettua tosi harvoin.

      Poista
    3. Hahah :D kiitos.


      Joo Onni on kyllä internetti nykypäivänä!

      Poista

Lähetä nyt edes vaikka terveisiä! :)