keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Pohdiskeluja Maurin ollessa töissä

Mä menin blogit.fi sivulle tarkotuksena muokata blogin kuvausta. Ja vaihtaa blogin aihealuetta, koska matkailuunhan tää ei enää tuu liittymään.

Mut mihin laatikkoon mä sit sovin.
Lifestyle? Eiks lifestyle tyypit oo niitä trendimuijia jotka syö avocadopastaa Arabian astioilta valkoharmaassa kodissa, sohvalla, eikun siis naulakossa maiköl korssin laukku ja jalassa vitivalkoset tennarit. Eiku ei Suomessa sisällä käytetä kenkiä. Ronja.
Ja sit nää trendimuijat on viel jotenki onnistunut sommittelemaan lapset tähän samaan trenditaloon. Miten. Nii ja miehenki onnistunu saamaan siihen samaan sommittelmaan. Miten.

Lifestyle. Kuulostaa niin hienolta et pikkurilli nousee väkisin ylös kahvia juodessa.

Terveys?
Perhe?
Urheilu?

Miksei oo sellasta enemmän realistista kategoriaa.

Vaikka periaatteessa onhan seki elämäntapa eli siis lifestyle jos ruokana syödään tonnikalaa purkista leivän päällä ja vaatteet on ne mitä kaapista sattuu kouraan tulemaan ja joskus ne vaatteet nyt sattuu olemaan päällä väärinpäin. Mitä sitte.
Tai onhan seki lifestyle että yrittää viherkasveja kasvattaa ja järjestelmällisesti ne kaikki kuolee ykskerrallaan.
Tai onhan seki lifestylee et urheilu tapahtuu jääkaapilta sohvalle.
Joo ei ton oon päättäny jo et se muuttuu et oon täs nyt miettiny et mikä olis se mun laji ku en niin kuntosalista ja sen masiinoista välitä.
Sellanen pari kertaa viikossa oleva kunnon hyvä hikitreeni et oksat pois. Ja joku super pirtee ohjaaja joka huutaa et VIELÄ JAKSAA ja jotain discomusaa soi taustalla.
Mut hirveen hintasia kaikki tommoset.
Kyl mä jotain keksin.

Sit mietin kans et perhe olis hyvä kategoria, koska onhan tää meidän pieni perhe. Minä ja Mauri. Ja Maurin kitarat. Ja mun tuleva auto.
Mua harmittaa ku myin mun auton tänne muuttaessa, koska se auto oli ihan mun lemppari vaikka se söiki öljyä enemmän ku oli tarpeellista ja yli kaheksaakymppiä sillä ei voinu ajaa ku rupes auto hyytymään. Pari kertaa pyyhkijän moottorinki siihen kerkesin vaihtaa mut ainaki tiesin mun auton heikkoudet.
Mut ehkä mun uudesta autosta tulee kans ihan kelpo kaveri.

Ja oleskelulupaa haetaan perhesyiden takia, joten vaihdoin blogin kategoriaan perhe.

Ja sano Mauri mulle tänään, että: "I have absolutely no idea why I love you so much. You are so ridiculous and stupid."

Muistaakseni valitin et haluisin mieluummin vaan sytyttää meiän tiskialtaan tuleen ku tiskata. Ja kumpa tää koko talo syttyis tuleen ni eipä tarttis tavaroitten myyntiäkää miettiä ja kalleimmat elektroniikat ja tavarat menis matkavakuutuksessa et olispa helppoa.

Ainiin meinasin unohtaa! Maurin iskä on ihan superinnoissaan ku muutetaan Suomeen ja on jo päättäny et tulee tammi- helmikuun vaihteessa meille vierailulle! Ja ottaa ehkä Maurin vanhemman pikkuveljen Rafaelin mukaan.
Etukäteen on kaverit luvannu et mennään kattoo kimpassa lätkää ja ennakkoon on luistimiaki jo luvattu lainaa, että pääsee kokeilemaan luistelua!

Puhuin kans mun tädin kanssa, että niitten talviasuttavalle mökille olis niin siistiä mennä porukalla viikonlopuks.
Miettikää nyt jos on kylmä ja järvi jäätyny ja ihan lumessa. Kyllä on siinä brasilialaisille eksotiikkaa.

Ja sit kaikki pulkkamäet ja vaara et kuolee ku kävelee liukkaalla kadulla. Ai että.

tiistai 18. huhtikuuta 2017

Maailman laiskin aikuinen

Minä. Minä olen maailman laiskin aikuinen.

Sen jälkeen ku päätettiin et muutetaan takas Suomeen ni ollaan vaa laskettu sekunteja et millon mun lento lähtee, koska 2 viikkoa sen jälkeen Mauri lähtee Pelotakseen ja siitä kuukauden päästä lähtee lento Suomeen.

Meiän kämppä näyttää ihan perseeltä. Tää on niin sekasin, ku oon osan kamoista jo pakannu ja osa on myyty ja osa vietiin pääsiäisenä Pelotakseen ja sit loput myymättömät tavarat on nosteltu sinne tänne ku niitten omia paikkoja ei oo enää olemassa, kun ne on myyty.
Mua ei vois vähempää kiinnostaa siivota ja imuroida tai tehä ruokaa. Jos kaapissa ei oo valmiina ruokaa ni en syö. Me joko syödään ulkona tai tilataan ruokaa tai Mauri tekee ruokaa.
Mä oon niiiiiin valmis jättää tän kämpän taakseni.

Plus pääsin muurahaisista eroon. Tai niin luulin. Ne vaan muutti reittiä ja nyt tulee sisälle poratuista rei'istä seinässä. Ihan sama mistä ne saan hävitettyy ni aina löytyy uus reitti ja nyt ne on vallottanu ton meiän tiskipöydän missä kaikki ruokaan liittyvä valmistus tapahtuu ja MÄ EN ENÄÄ TAHDO TULLA TOIMEEN NIITTEN KANSSA! En ees oikeesti jaksa yrittää enää tsempata et kyllä tää tästä, koska ei enää tarvii.

Ja tää sade. Täällä sataa K O K O A J A N. Ihan jatkuvalla syötöllä. Ulos on ihan turha ees yrittää mennä joten mun päivät menee netissä roikkuen ja sohvalla maaten kärsien migreeneistä ja odottelen Mauria töistä kotiin.

Molemmilla on asenne et IHAN SAMA. Enää ei tarvii tsempata. Tekis mieli vaan tuikata kaikki tavarat tuleen ja samalla vahingossa polttaa koko talo.

Pari mielettömän positiivista asiaa mitä oon tästä oppinu.

Suomessa pääsen mihin vaan ja millon vaan, koska mulla on auto. Ihan sama vaikka mummoja ja vaareja satais taivaalta ni jos tulee kotona sellanen et puhelin on vaan kädessä hetki ni oli keli mikä tahansa ni mä lähen ulos talosta. Ihan sama vaikka kukaan ei olis tavotettavissa (Mauri kyl varmaan on melkein aina) ni voin mennä vaikka yksin kahville ja pullalle. Tai leffaan tai SHOPPAILEMAAN. Mä voin tehä ihan mitä mä ikinä haluun. Vaikka ajaa vaan ympyrää ja huudattaa radiosta suomipoppia.
Mä voin ajaa vaikka hesen autokaistalle ja syödä autossa majoneesissa uitetun hampparin.
Tai mä voin mennä ihan kelle vaan kotona olevalle sukulaiselle tai kaverille kylään! Tosta noin vaan huihais!

Toinen ihan uskomaton juttu on et ihan sama mitä kämppiä oon Suomesta kattonu ni kaikki näyttää luksukselta! Ihan kaikki.
On parveke ja pesutupa, tiskikone ja keittiössä kaikki kaapit. Vaatekaapit ja jossain vaatehuone. Monessa kuuluu soppariin netti ja vesi. Autotolppa. Ja ihan sama missäpäin omaa kaupunkiani tuun asumaan niin kaikki on 15minuutin pyöräilyn päässä! Tai yhen bussin päässä.
Niin uskomattoman helppoa.
Mut siis saat kaiken ton vuokra-asunnossa pelkällä vuokran hinnalla!
Plus ei muurahaisia, termiittejä, ampiaisia, kylmää suihkua ja keittiötä mikä on ihan hirviö.

Joo tää ikuinen sade on saanu mut kattomaan Suomen luksusta ihan eri tavalla.
Oikeesti miten voi sataa koko ajan!

Okei sit vähän Brasilialaisesta pääsiäisestä.

Pääsiäisenä ei syödä muuta lihaa kun kalaa. Liittyy jotenkin jeesuksen vereen.
Joten pääsiäisenä oli ruokana pannulla friteerattua kalaa. Kalasalaattia sardiinista, mikä ei ollu ihan mun herkkua. Papuja ja riisiä. Eli ihan perusruokaa. Ja nää oli siis perjantain ja sunnuntain ruoat.

Lauantaina käytiin grillaamassa Maurin iskällä ja sillon oli grillikanaa tarjolla.
Maurin iskä naureskeli miten oon taas yhtä valkonen ku Suomesta tullessa. No sitä se ikuinen sade teettää! Puolivuotta mä sitä rusketusta keräsin ja kuukaudessa se hävis! Hahaha.

Suklaamunat kuuluu kans Brasilian pääsiäiseen mut siis. Ai jumalauta.

Kaikki kauppojen käytävät ihan pääsiäisenä.


Täällä syödään sellasia isoja laatikoita suklaakarkkeja tai sit isoja suklaamunia.

Pedro ja Pedron munat
Arvatkaa paljon tollanen 250g suklaamuna maksaa? No 49 realia?? Maksaisitteko Suomessa 49 euroa tai jopa vähän enemmän SUKLAAMUNASTA! Toi 250g on siis suklaalevynä 6-8 realia. Aika hemmetin hyvät katteet. Mut joo on siel kolme jotain suklaakonvehtia sisällä.
Siis mä oon kauhulla katellu näitä munien hintoja et MIKS ihmiset ostaa näitä!

Sanoin Maurille et jos ikinä tullaan asumaan Brasiliassa sillain et meillä on lapsi ni pääsiäisenä ei todellakaan päästetä sitä kauppaan koska munan munaa ei meiän lapsi noilla hinnoilla saa.
Miettikää jos perheessä on neljä lasta! Sinne menee 200 realia et jokaiselle saadaan yks muna.
Ihan järkyttävää.

Haha muutenki jos ikinä lapsi hommataan ni se on tehty ihan vaan sen takia, että Ronjan ei tarvii siivota eikä kokata. Mä käyttäisin siis mun ajan mieluummin siihen et treenaan lapsesta henkilökohtasen palvelijan, kun ite teen ruokaa ja siivoon. Senhän takia niitä lapsia tehään. "Paavo haehan äitille lasi vettä ja nyt ku oot siinä liikkeessä ni teetkö samalla illallisen kiitos ja tuoppa vielä se viinipullo siitä keittiön pöydältä, hyvä kiltti poika Paavo!"

Täällä ei oo kyllä yhtään ymmärretty tota lapsen hyötykäyttöä.
Pääsiäisenä todistin tilanteen missä Maurin veli Pedro halus riisipyöryköitä lisää ja huus äitilleen, että äiti lisää ruokaa ja siis. Ne riisipallot oli 5cm päässä siitä Pedron lautaselta, mutta äiti tuli makuuhuoneesta ihan vaan sen takia että otti kaksi palloa siitä Pedron lautasen vierestä ja laitto lautaselle.

Niinku.
MITÄ.

Muutenki musta on tosi huolestuttavaa miten lihava Pedrosta on tullu ja Mauriki on ihan samaa mieltä. Eli jopa Mauri ei enää pidä Pedroa vaan pyöreenä vaan lihavana. Saas nähä.

Nyt tää maailman laiskimmat aikuiset pariskunta tilaa sairaan hyvää pizzaa ja jälkkäriä.
Migreeniki on jo tältä päivältä hoidettu.

Enää 10 päivää ja lento lähtee.

Onneks kaikki on ollu vaan innoissaan et tullaan takasin ni ei harmita niin paljoa vaikka kaunis meri ja ranta jää taakse. Kyllähän sitä lomailemaan aina pääsee.

keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

Tarina sokeasta ja aasista

Tuli tässä bussissa mieleen tarina muutaman vuoden takaa.

Olin Citymarketissa töissä ja toimistosta soitettiin, että lähdetkö sokealle naiselle kauppa-avuksi jouluostoksia tekemään ja minähän lähdin.

Tarkat oli ohjeet ja löyty tuoresillit ja muut kalat, kinkku ja hedelmät. Juteltiin samalla niitä näitä ja viihdytin mukana ollutta lasta. Joululimppua ei kuitenkaan löytyny. Sellasta sopivaa.

Mentiin sit leivontaosastolle ettimään joululimppuun aineksia ja mun piti löytää hyllystä korintti. Mulla ei ollu mitään hajua et mikä hitto on korintti ja yritin paketin löytää missä tämmönen teksti luki kunnes kysyin tältä sokealta naiselta: "Mä en kyl nyt nää missään korinttia, minkä näköstä se on?"

Nainen nopeesti vastas, että :"En kyllä tiedä miltä korintti näyttää, mutta tuntuu rusinalta."

Ei oo IKINÄ hävettäny niin paljoo.

torstai 6. huhtikuuta 2017

Pohdiskeluja Maurin työpaikalla.

Oon saanu ihan hirveesti tsemppejä ja rohkasuja Suomeen muuton osalta, oon niistä tosi kiitollinen.
Aattelin lopettaa tän blogin kirjottelun, koska ketä nyt meidän tylsä Suomielämä kiinnostaa? Sehän olis ihan perushuttua. Mutta kyllä yllättävän moni haluaa mun jatkavan, mikä on ihan huippua ja ihmeellistä ja ihanaa ja kivaa ja eihän meidän elämä tuu mitään perushuttua olemaan mitenkään. Viimeks Suomessa Mauri pelkäs et karhu tulee lenkillä vastaan ja orava hyökkää kimppuun ja repii silmät päästä.
Ja ei me olla käyty vielä luistelemassa tai hiihtämässä tai laskettelemassa ja mitä näitä Suomijuttuja nyt on. Nakkikioskillakaan ei olla vielä tappeluita nähty. Kesäfestarit on kokematta ja kesän terdekelit kylmällä oluella.
Olis kans kiva mennä Maurin kanssa perinteiselle viikon kesälomalle jonnekki ihanaan kauniiseen paikkaan ja nukkua hotellissa. Sitä ku ei oo Mauri ikinä kokenu.
Et onhan niitä tarinoita varmasti paljon tulossa ja Mauri sano et rupee kuvaamaan vlogeja kun Suomeen astuu ni niitäki halutessa voi seurailla. Vlogi on siis videoblogi missä kuvataan omaa elämää ja laitetaan youtuubiin kaikkien pällisteltäväks jos et mummo tienny.

Mä oon kerenny tätä Suomijuttua nyt miettimään ja oon mä jo vähän innoissani. Se helppous on niin helppoa. Pääsen taas askartelemaan kortteja ja kaupasta voi ostaa mitä vaan ilman et menee pankkitili miinukselle. Kohtuudella tietenkin.
Ja sieltä kaupasta saa ihan mitä vaan. Ei tarvi kiroilla et eikö tässä maassa tätäkään myydä. Fetan kilohinta tais olla 130realia täällä mikä on palkkatason takia verrattavissa johonkin 140 euroon kilo. Must se kertoo jo aika paljon.
Leipominenki tulee olemaan helppoa eikä haastavaa uunin ja raaka-aineiden takia.

Byrokratian kanssa jos joutuu tappelemaan ni yleensä asiat selviää yhdellä puhelinsoitolla ja harvemmin tulee mitään vääriä vastauksia eikä ihmiset vaan sano että en minä tiedä soita jonnekki muualle.
Paljon hyviä asioita.

Mut nyt ongelmana on et miten saan mun elämän täältä kahteen matkalaukkuun. Maurin elämän pitäis mahtua yhteen. Oon aika reippaalla kädellä heittäny tavaraa pois ja pistäny myyntiin. Yks laukku on jo pakattuna ja enää pitäis vaatteet ja pyyhkeet ja sellaset pakata.
Onneks en oo hirveesti täällä shoppaillu, muuten saattais tehä tiukkaa.
Mut menin silti tänään shoppailemaan kenkiä, koska kengät on täällä NIIIN MAGEITA! Kannan ne vaikka käsissä jos ei mahu matkalaukkuun.

Onneks Maurin yks työkaveri on just muuttanu ja tarvii paljon huonekaluja ja sellasia. Myös meidän naapurit on ollu harakkana paikalla ja niille myydään osa tavaroista. Keittiövälineet tuon tänne Maurin koululle, kun pitävät kokkaustunteja oppilaille ja näillä nyt ei mulle mitään rahallista arvoa pahemmin ole.
Facebookin kirppariryhmät ja nettikirpparit on käyny kuumina ja puhelin piippailee kokoajan.

Näitten meiän myynti-ilmotusten kautta oon huomannu et suurinosa brasseista ei ihan oikeesti osaa lukea eikä kirjoittaa. Ilmoituksen alla on 20 kysymystä et paljon tuote maksaa vaikka hinta on ilmotuksessa. Samat 20 kysyy et voidaanko kuljettaa vaikka ilmotuksessa lukee vain nouto. Seuraavat 20 kirjottaa portugaliks jotain mut niin väärin et Maurikaan ei ymmärrä et mitä oman maan ihmiset kirjottelee. Mauri on ollu ihan raivona et MITEN VAIKEETA VOI OLLA? Hahahah.
Loput ihmiset sit sanoo et tänään tullaan hakemaan sillon ja sillon ja koko päivään ei tyyppiä näy ja viesteihin ei vastata.
Haluisin vaa myydä kaikki nyt heti ja nukkua sit lattialla laskeskellen muurahaisia, ettei sit vaan tuu kiire myydä yhtään mitään.

Pitää ehkä ostaa neljäs matkalaukku ni Maurillaki olis kaks.

Paljonkohan mun sakko tulee kentällä olemaan ku oon ollu täällä nyt 5kk laittomasti. Ihan vaan koska poliisille ei saanu ku yhen ajan oleskelulupaa varten ja seki meni pieleen. Ajatelkaa jos täällä vois jonottaa heti aamusta ni oltais varmaan kahdessa kuukaudessa saatu kaikki paperit ja oleskelulupa vaikka oliski ollu nää samat mokailut ja sähläämiset ja sit ei sakkoja pitäis maksaa. Kaikkea sitä.

Noni kohta Maurin tunti päättyy ja lähetään ostaa bussilippuja Pelotakseen.

tiistai 4. huhtikuuta 2017

Me muutetaan takas Suomeen



Tää ei oo klikkiotsikko.

Me ollaan Maurin kanssa tässä viimeaikoina käyty välillä kiivaitakin keskusteluita siitä, että mihin meiän elämä on menossa ja mitä halutaan ja mitä pitää tehä et päästään siihen mitä halutaan. Ollaan oltu molemmat asioista samaa mieltä.

Eilen Mauri istutti mut sohvalle ja kerto et haluu muuttaa takasin Suomeen. Et on tätä miettiny jo monta kuukautta ja miettiny et miten tän voi mulle kertoa. Koska täähän on mun unelma asua etelässä, merenrannalla ja nauttia auringosta. Ja minä halusin pois Suomesta ja elää jotain muuta elämää. Maurin unelma on tehä musiikkia, täällä se ei onnistukkaan, koska Maurin on niin vaikee luoda suhteita ja tutustua ihmisiin. Ja nyt kun mä lähtisin Suomeen töihin neljäks kuukaudeks ni Mauri jäis tänne ihan yksin. Ku mun Suomikaveri ja sen mies lähtivät myös kesäks Suomeen.
Ja Maurilla on ikävä sen perhettä ja mun perhettä ja vaikka miten täällä pyristelee niin ei liikuta eteenpäin ja nyt on mieheltä patterit loppu ja ei vaan jaksa, koska takaraivo huutaa et EI TÄSSÄ OLE MITÄÄN JÄRKEÄ! Mun perhe Suomessa ja Maurin 10 tunnin ajomatkan päässä. Ja lomaa kerran vuodessa ja sillon pitäis päättää et meneekö Suomeen vai Pelotakseen. Ja mä en Pelotakseen ammuttavaks ja murhattavaks muuta joten Mauri haluu muuttaa takasin Suomeen.

Kerto et sillon ku Suomessa asuttiin niin ei osannu sitä elämän helppoutta arvostaa, koska muutti Suomeen suoraan äidin helmoista ja katuu kaikkea mitä ei tullut tehtyä.
Suomessa olis valmiina kavereita ja mun sukulaisia, joista on tullu Maurille ystäviä.

Tajusin sit et jäbä on oikeesti ihan tosissaan et tää ei oo mikään vitsi.

No hetken mietin ja sanoin sille et ymmärrätkö et sä meet sit suomenkielen kurssille. Ja sä hommaat ammatin ja et meillä tulee olee rahallisesti tiukkaa ainaki jonku aikaa. Mun pitää löytää vakkariduuni. Ehkä haluunki mennä opiskelemaan, ehkä perustan oman firman. Ihan mitä tahansa mut mä haluun sit juurtaa itteni Suomeen ainaki noin viideks vuodeks. Et sä et voi tulla mulle vuodenpäästä sanomaan, että haluut takasin Brasiliaan et sit saat luvan lähtee yksin.
Ja joo ymmärtää ja sitä just haluaa.

Sit rupes tulee sellanen pieni viha. Koska mulla oli kaikki Suomessa jo valmiina. Käsiraha asuntoon, auto ja vakkariduuni, huonekaluja ja säästöt. Nyt mulla on vaan rippeitä.
Mut sit toisaalta jos ei oltais lähetty ku mahollisuus oli ni mä olisin aina katunu sitä. Enkä olis oppinu itestäni niin paljon asioita ja oppinu arvostamaan tiettyjä asioita Suomesta. En olis ehkä miettiny tekeväni semmosia asioita tulevaisuudessa mitä nyt mietin.
Tavallaan mua surettaa. En ollu valmis siihen et tän kuun lopussa mä lähen enkä tuu takasin. En nähny niitä kaikkia rantoja, olisin nauttinu auringosta ihan eritavalla. Uinu enemmän.
Mut tavallaan mä oon innoissani ja helpottunu. Nyt mä pääsen mun reviirille. Mä pääsen hoitaa asioita ja nyt Maurin täytyy vaan luottaa muhun ja siihen et mä hoidan. Tai voi Mauriki sen tehä koska Suomessa puhutaan englantia.
Yleinen fiilis on tyhmä. Mulla on tyhmä olo, sellanen uskomatonta et oon nyt tässä tilanteessa. Et vuotavasta katosta, termiiteista, ampiaisista, kulttuurishokeista ja kielimuurista huolimatta se on Mauri joka haluu takas Suomeen. Kylmään pimeeseen Suomeen.

Mä oon koko eilisen yön ja tän päivän suunnitellu ja selvittäny asioita ja mä tiedän mitä mä haluan ja Mauri tietää mitä se haluaa ja me tiedetään miten siihen tulokseen päästään. Koska Suomessa asiat toimii.

Joten kirjottelen ehkä blogia vielä kuukauden verran. Ehkä vähän fiiliksiä Suomesta ja sit loppu. Alotan tavallaan uuden jakson elämässä vaikka en kauaa ookkaa ollu poissa. Mut fiilis on ihan eri.

No katotaan sitku Marraskuun loskasateet iskee maahan et mikä on fiilis.

Ja mun viimevuodet on ollu kyllä sellasta riemunkirjoa, että mistä sitä tietää vaikka vuoden päästä oltais muuttamassa Kiinaan. Elämä yllättää.

Nyt meen meiän kylmään suihkuun, koska se on rikki ja lämmintä vettä ei tule.


perjantai 31. maaliskuuta 2017

Taas meni ohi aiheen



Arki on todella täällä. Mauri on maanantaista perjantaihin töissä ja mä siivoon ja kokkaan ja opettelen portugalia maanantaista perjantaihin motivaation vaihdellen nollasta nollaan.
Vielä edelleen pitäis se omajuttu löytyä.

Taas tuli huutia byrokratian osalta mut en jaksa siitä ees enää mitään kirjotella, kun ei se vauhkoominen mitään auta ja rupee vaan ärsyttää.
Suurimman raivon ollessa vallassa lähetin mun kavereiden whatsapp ryhmäkeskusteluun viestin, että jos joku heistä menee naimisiin ja eroaa alle vuodessa niin työnnän paskaa postiluukusta, koska KAIKILLA EI OLE NIIN HELPPOA.
Sanoin myös, että vaikka kymmenen vuoden päästä minä ja Mauri vihattais toisiamme ja molemmat pettäis mennentullen ja keskustelut käydään heittelemällä tavaroita toisiamme päin ni ei varmasti pistetä avioeroa vireille. Enkä varmasti muuta yhtään mihinkään ikinä tästä maasta, kun sitten joskus se oleskelulupa saadaan. Koska sitku paperisodat on voitettu ni voitosta en ikinä luovu. Ihan sama jos musta tulee katkera vanha kurppa.

No mutta se siitä aiheesta.

Kohta on pääsiäinen ja pääsiäinen me vietetäänki Pelotaksessa! Eli kerkeen vielä morjenstaa Brasilian sukua ennen, ku lähen Suomeen moikkaamaan omaa perhettä!
En ollu ees aatellu et pääsiäinen olis joku juttu täällä, mut kuulemma Maurin äiti on suunnitellu jo kuukauden mitä ruokia on pitkänä perjantaina tarjolla. Ja sunnuntaina on kuulemma suklaapäivä.
Jostain syystä punasta lihaa ei täällä syödä pääsiäisenä ollenkaan vaan ruokana on lähinnä kalaa.
No en kyllä nyt oo muutenkaan lihaa syöny sen jälkeen kun lihaskandaali tuli esille.
Lihaskandaali ei näy ihmisten perusarjessa mitenkään. Ei ainakaan täällä. Paitsi, että lihaa on nyt aika paljon tarjouksessa ja lihan hinta luultavasti alenee. Tai no pakkohan hinnan on alentua, kun ei ulkomaan osta enää maihinsa brassilihaa. Mut johonki se myymätön liha pitää tunkea.
Tässä sitä sit odotellaan millon tulee infoa, että mitkä lihamerkit on ok.
Yllättäen presidentin puolue on lahjottujen puolueiden joukossa.
Oikeesti eipä yllättäny. Sanoinki Maurille et liha on se jolla te teette rahaa ympäri maailman ja senki meette kusemaan et ei nyt jumalauta eikö mikään onnistu.

Tosin jos juttelisin jonku hipin kanssa tästä niin hän luultavasti kertois mulle, että tottakai tämmöstä Brasiliassa tapahtuu, kun ollaan vielä niin nuori maa ettei oikein tiedetä ja osata miten maata kuuluisi hallita ja miten meidän pitäisi muuttua.

Käveltiin ykspäivä tossa rannalla ja ostin sit joltain hipiltä koruja kun ne niin kimmelsi auringossa. Siinä sitten koruja valitessa rupes hippi juttelemaan Maurin kanssa.
Oon nyt oppinu et tääl ollaan aikalailla jokotai kansaa. Että joko oot ihan sitä porvarikansaa ja ovat aborttia vastaan ja köyhät kyykkyyn ja grillilihapileet jokapäivä. Tai sit oot niitä jotka on ihan totaali vihreitä ja nukkuu teltoissa ja pyyhkii pyllyn luonnonlehtiin ja ovat vegaaneja ja kaikki on saman arvosia -tyyppejä. Näin ihan SUPER kärjistetysti ja juntisti sanottuna. Tottakai on sit niitä puolivälissäkin olevia. Mut puhutaan oikeesta ja vasemmasta ajatusmaailmasta.

No anyway tää hippi joka jutteli maurin kanssa oli sit ihan totaali vasen. Eli pyyhki pyllyn luonnonlehtiin ja rupes siinä Maurin kanssa politiikasta puhumaan. Mauri, tai no oikeestaan aika moni vihaa täällä politiikasta puhumista koska politiikka on niin päin hevonhelvettiä et niistä keskusteluista ei rupee ku vaan vituttaa. Joten Mauri sit siinä kuunteli ja ei paljon mitään sanonu ku oli kaikesta niin erimieltä.
No tää hippi sit sano et on Riosta kotosin ja siellä ihmiset välittää enemmän ulkonäösta ja vaatteista, kun täällä saarikaupungissa. Mauri sit sano, että hänen mielestä ei oo mitään järkeä ostaa osareilla kalliita merkkivaatteita ja näyttää siltä, että rahaa on vaikka todellisuudessa katto vuotaa ja seinät on kotona homeessa ja just on rahaa ruokaan.
No tää hippi sit sano että "Sun pitää ymmärtää et Brasilia on niin nuori maa, ettei meillä oo ollu aikaa oppia elämään muulla tavalla."

Tiiättekö tässä vaiheessa vähän rupes naurattaa. Brasilian portugalilaiset löys joskus 1500-luvulla ja 1800-luvulla maa sai itsenäisyyden. Eli siis 500-200-vuotias maa riippuu mistä kattoo. Mut ei toi oo mikään syy miks Brasilia on mikä on! Suomi täyttää tänävuonna 100! Onneks olkoon ja missä me ollaan? No aika moni kortistossa ja masennuksessa mut missä me muuten ollaan? No aika hemmetin hyvässä jamassa. Ku vielä mietitään et toinen maailmansota oli toissapäivänä ja viel eilen oltiin köyhiä viljelijöitä mut se yhteinen rakkaus omaa maata kohtaa pakotti kaikki vetämään yhtä köyttä ja se on jatkunu tähän päivään asti. Yleisesti suomalaiset haluu pitää Suomen hyvänä maana asua. Hyvänä maana asua siellä kaikki yhdessä.
Mut ei täällä. Brasiliassa ei oo sitä oman maan ylpeyttä ja autetaan tuntematonta hädässä ajatusta. Ja tää sama ajatusmaailma jatkuu aina sinne maanjohtajiin asti. Kun joku maata johtava tyyppi palkataan tähän hyväpalkkaseen duuniin niin ajatellaan "JES! Nyt MUSTA tulee rikas ja MINÄ ja MUN perhe voi tehä mitä vaan!" Mut ei oo sitä sellasta "JES! Nyt mä voin vihdoinkin yrittää vaikuttaa tän maan asioihin ja tehä meiän maasta paremman paikan elää ja asua ja jokupäivä me voidaan olla ylpeitä siitä mitä ollaan saatu aikaan!" Omaa maata rakastetaan vaan jalkapallon maailmancupissa.

Sit mietin yks päivä Maurin yhen työkaverin kanssa Brasilian veroja ja puhuttiin mitä Suomessa veroilla sit saadaan "ilmaseks". Ja täällähän minimipalkka on sen öbaut 800 realia kuussa. Mut veroja ruvetaan maksamaan vasta, kun tienataan 1600 realia kuussa (en oo ihan varma mut jotain tämmöstä muistaakseni) ja sanoin tälle työkaverille et mieti jos jokainen minimipalkkaa saava maksais 1% veroja omasta palkastaan. Et mitä kaikkee sillä rahalla sais aikaan ku suurinosa tienaa minipalkkaa 200 miljoonan ihmisen maassa. No pyörsin sit heti mun ajatuksen, koska unohdin et ne rahat menis jonku poliitikon taskuun (laittomasti) ja kansalaiset ei näistä rahoista hyötyis mitään.

Eli siis mennään pääsiäiseks Pelotakseen ja Niina tulee taas kylään huomenna!

Satanu on kaks viikkoa putkeen, paitsi nyt näyttäis paistavan aurinko.

Pahoittelen jos joku true Brasilian tietäjä lukee tämän ja toteaa tekstini hevonpaskaksi.

Loput arjesta näette nyt kuvina.

Käytiin Maurin kanssa kaupassa ja kurpitsa oli tarjouksessa

Mauri teki ruokaa 
Mulla oli paita ja housut väärinpäin


Leikkasin ite Maurin hiukset ja säästin. 


Mauri leikkas sipulia

Toi kiipes mun varpaille ja meinasin katkasta jalan poikki, mut loppupeleissä en tiedä miten sen sain koskematta pois varpailta, ku olin niin paniikissa.

Oon ollu nyt vähän laiska kirjottamaan tai en tiedä oonko ollu laiska vai eiks mua oo vaan huvittanu ku ei oo mikään menny oikeen niinkö Strömsössä ja se on sit vieny kaiken mun elämän ilon.

perjantai 24. maaliskuuta 2017

Bussipohdintoja

Mä istun tällähetkellä Maurin kanssa bussissa. Ollaan menossa Lagoalle meiän kavereita moikkaamaan vielä ennen ku lähtevät tän kuun lopussa kesäks Suomeen.

Bussit on kyllä parhaita paikkoja vaan mietiskellä.

Sanoin Maurille et pitäisköhän meiän juhlia joulua tälleen syksyllä? Ilma pysyy jo alle 30 asteen. Sisällä ei oo kylmä vaan sopivat 20 astetta tai vähän enemmän. Hämärällä laitan meiän jouluvalot päälle ettei tarvii pitää epätunnelmallista kattovaloa päällä. Oon meinaa ettinu jalkalamppua. Sellasta kivaa minkä voi laittaa johonki nurkkaan seisomaan ja siitä tulis sit sellanen hyvä tunnelmavalo. En oo missään sellasia vielä nähny, joten ei olla otettu jouluvaloja pois.

No anyway siis viilenemään ilmat on ja se toi mulle kaikkia fiiliksiä. Joulufiiliksiä.
Haluisin nyt leipoo torttuja, ku sisälämpötila on siedettävä ja keittää glögiä ja laittaa sen hirveen räikeen joulupöytäliinan pöydälle.

Mauri rupes nauraa mun idealle mut ehkä silti viel toteutan tän. Yks sellanen joulunen viilee ilta ja joululeffoja telkkarista.
Tätä joulua mä tässä bussissa mietin.

Sit mietin kans et ku nyt tääl sataa ja on pimeetä ni vitsi tuntuu kotosalta. Sade imee kaiken valon ja fläbäreissä tulee kylmä. Tosi kotonen olo. Villasukkia en kyllä vielä laatikosta kaiva. Mut flanelliyökkärit on jo iltasin jalassa.

Toisaalta tää bussi kaahailee ihan hirveesti ja oon jo kerran meinannu liukua mun istumapaikalta kurvissa pois et ei nyt ihan mihinkään rauhalliseen tunnelmaan täällä pääse. Ei tosiaan.

Joskus kans mietin et mitä jos bussin ovesta sisään tulee ryöstäjä. Et kyl sillain voi käydä ja vähänkö olis kätevä semmonen lentopussukka mikä laitetaan kaulaan ja paidan alle ja siellä pidetään passit ja rahat. Et olisinkohan mä enemmän pulassa jos mul ei olis mitään annettavaa vai et jos ryöstäjä löytäis mun salapiilon.

Tämmösiä mä mietin bussissa.

Nyt tultiin terminaaliin.