"Isso é Brasil - Tämä on Brasilia"

Oon vissiin aikasemmin jo ehkä kerran tai kaks maininnu siitä et täällä ei oikein suunnitella tai mietitä aikatauluja tai yritetä keksiä sitä järkevintä ratkasua asioille ja sit siitä aina joku kärsii?
Yhtenä menneenä esimerkkinä meiän saapuminen Pelotakseen ja Mauri veljensä kanssa sopi et hakee meiät bussiasemalta, mut eivät sit sopineet mistä sieltä bussiasemalta ja seikkailuhan siitä synty.

Maurin kaverin oli siis tarkotus tulla meille tänään lomailemaan viikoks.

Maurin kaverit Alisson ja Smuchie (Esmute oikeesti) lähti eilen autoilemaan Pelotaksesta tänne. Smuchie äidilleen ja Alisson meille. Lähtivät illalla ja tänään aamulla oli tarkotus olla täällä Florianopoliksessa. No eihän nyt tietenkään kenellekkään tullu mieleen sit miettiä, et tuleeko ne suoraan meiän ovelle aamulla koputtelemaan, jättääkö Smuchie Alissonin jollekin bussipysäkille vai menevätkö eka käymään siellä Smuchien äidillä. Eikä tietenkään kukaan miettiny mitään sellasta tarkempaa aikataulua, joten miten tää tilanne ratkes? (ah pitää tähän lisätä et suomalainen nettipaketti puhelimessa on jotain ihan luksusta ja harvalla täällä mitään nettiliittymää tai ylipäätänsä kredittejä -saldoa- on, joten soittelut matkanvarrelta ei noin vaan onnistu).

No tilanne ratkes sit niin et Mauri heräili yöllä puolentunnin välein kattomaan puhelinta et olisko jommalta kummalta tullu viestiä, jos vaikka olisivat pysähtyneet jossain missä olis wifi ja 8 aikaa aamulla Mauri sit sai kavereiltaan viestin, et: "Moi, me tultiinki tänne Smuchien äidille et nukutaan päikkärit ja tullaan sit sinne!"

No minä olin sitte yheksältä aamulla ihan pirtee ja tuijottelin Mauria, että josko ukko heräis (en siis tienny tästä yöllisestä puhelimen vahtimisesta vielä) no Mauri raotti sit vähän silmää ja kerto tän tarinan ja sano et anna mun nukkua ees pari tuntia.
Olisko yön voinu nukkua rauhassa jos alunperin olisivat miehet miettineet, että olis ehkä viisainta mennä ekana sinne äidille? Ehkä ehkä..

Eilisen sateen aikana meiän katto rupes vuotaa. Ei ees satanu paljoa, mutta pari kuukautta sitten oli se myrsky (lue siitä tästä), joka tuhos kattoa aika huolellisesti lennättäen kattotiilejä mihin sattuu, josta lähtien sateella on ollut pelko, että katto vuotaa.

Siitä hienosti. Plus makuuhuoneessa vuoti taas kattolampun kautta. Hienoa.

Loistavaa korjaustyötä kertakaikkiaan kattokorjaajilta siis sen myrskyn jäljiltä. En tiedä mitä ne sen kolme päivää korjas.

Eilen Mauri laitto sit viestiä vuokranantajalle, että voi jumalauta katto vuotaa, että voitteko pliis nyt korjata tän. "Kyllä, kyllä huomenna heti aamusta!"

Voitte varmaan arvata, että ei korjaaja miestä aamulla näkyny, eikä aamupäivällä, eikä iltapäivällä. Uus viesti vuokranantajalle: "Juu jos ei oo vielä käyny ni hän tulee kuuden aikaa korjaamaan katon!" 

Kello on nyt kymmenen illalla, eikä ukko saapunu paikalle. Kokeillaan uusiks maanantaina ja toivotaan ettei viikonloppuna sada.

Aamulla menin onnellisena kattomaan olkkariin täydellisiä naisia kahvikupin kera vielä kun Mauri otti kauneusuniaan. Yhtäkkiä makkarista kuulu "Aaaah fucking what shit fuck!"

Mauri luuli et olin vielä nukkumassa ja kääns päätä vähän liian nopsaan mun puolelle sänkyä ja nyt on niska ihan jumissa.

Tein sukasta ja riisistä riisityynyn jonka lämmitin mikrossa ja laitoin kipeelle niskalle, annoin särkkäriä ja mietin et auttaiskohan mun migreenilääke. Se on kolmiolääke ja siitä menee ihan kanttuvei. Ohjekirjanen sano että migreenilääkettä käytetään muihinkin tarkotuksiin ja rupesin sit googlaamaan. Mut joo migreenilääke on vaan migreeneille et nyt tiedätte teki sen jos joskus mietitte et voisko niitä käyttää vähän niiku lihanrelaksantteina. Ei voi.

Päätettiin sit kävellä meiän lähimpään apteekkiin josko löytys jotain geeliä tai muuta mitä vaikka urheilijat käyttää.

Lähiapteekki

Mä aina tykkään katella kaikki hyllyvälit läpi apteekeissa, ku jokainen apteekki on ihan omanlaisensa. Tässä apteekissa on kaikkia luomutuotteita. Löyty shampoita ja hoitoaineita aloverana, kookosena, Acaina, bambuna ja vaikka minä. Ja paljon isompia ja halvempia purkkeja ku jotkut SunSilkit ja Niveat. Voi jeesus hygieniatuotteet on täällä kalliita. Joten seuraavaks suuntaan tänne ostaa mun hiusaineet.

No meni viisminuuttia ni meillä oli 10 realilla kourassa jotain lihastarroja ja kasa lihasrelaksantteja. Ihan tosta noin vaan hyllystä. Montako laitetaan, haluutteko pussin? Ei mitään reseptejä. 

Käveltiin sit pikkukaupan kautta kotiin tekee aamupalaa ja odottamaa Maurin kavereita ja sitä kattokorjaajaa (joka ei siis saapunu ikinä).

Oltiin koko päivä valmiudessa sen korjaajan takia ja kavereiden takia. Vaikka ruokakauppaanki olis pitäny mennä, mut päätettiin et mennää sitku kaverit tulee et ei tarvi niitten odotella sit oven takana jos sattuvatki tulemaan silläaikaa ku ollaan kaupassa.

On varmaan sanomattaki selvää et kaverit oli oven takana yheksältä illalla ja nyt kymmenen aikaa alotettiin grillaaminen. Kirjottelen läppärillä tässä grillimestassa ja juon olutta. Samalla ku muut tekee ruokaa josta me ei maksettu pennin pyörylää! JES!

Mauri kerto et kattokorjaaja tulee kuulemma viimeistään tiistaina (mitvit??) korjaamaan katon. Koska ilmeisesti meiän asunto on AINOO missä katto vuotaa. Ihan uskomatonta.

Mauri sano et sitä on joku isompi voima vastaan ettei menis sunnuntaina laulaa ja soittaa kitaraa sinne baariin; eka vahvari oli valmiiks rikki, sit se rikko kuulokkeensa mun kuulokkeet, omat aurinkolasinsa, katto rupes vuotaa hyvin läheltä kajareita ja sit nyt on niska jumissa. Ei niin paha ku aamulla mut ei silti vielä pää käänny.

Tässä on vielä lauantai ja sunnuntai päivä ennen keikkaa. Mitähän tässä pitää vielä osata odottaa?

Hahahah. 

Oon mun parille kaverille sanonu et "Onneks oon tajunnu, et jos haluun asioiden sujuvan ja tapahtuvan heti niinku Suomessa niin pitää muuttaa takas Suomeen." Jos en olis tätä tajunnu ni mielenterveys olis rappeutunu jo pari kuukautta sitte!

Tässä sitä kävellään apteekista kotiin "kävelytietä" pitkin "vanhan lahdentien" vieressä.

Ps. Feisbuukin kautta pääsee meiän toilailuja seuraamaan kaikkein helpoiten. Tykkää sivusta joko blogin oikeesta yläkulmasta painamalla "tykkää" painiketta tai sit TÄSTÄ.

Soijaa pukkaa

Voi luoja täällä on KUUMA. Mua ei houkuttele yhtään ottaa tätä läppäriä syliin ja kirjottaa. Varsinki ku tiiän et netti aukoo kuitenki päätään ja kuvat ei päivity ja koko kone jumittaa.
Maurin puhelin tilttas pari päivää sitte ku on niin kuuma ja joutu laittaa puhelimen jääkaappiin viilentymään. Ja meil on sähkökatkoja vähänväliä. En ees haluu tietää mitä kaikkia pöpöjä meiän jääkaapissa olevissa ruuissa on ku kylmäkierto katkeilee vähän väliä. Ja kun ei oo sähköä niin meiän tuulettimetkaa ei toimi. Kattoki kuulostaa sateella siltä et kohta vuotaa. Laitettiin siitä taas viestiä.

Onneks Maurin kesävuorot loppuu viimeistään 12 aamupäivällä ja ollaan jo yhen aikaa rannalla.

Tän helteen lisäks Mauri on vaarallinen. Aina ku se menee ovesta ulos ei ikinä tiedä kuka sen mukana meille tulee. Pari päivää sitte Mauri meni naapurille jutteleen ja kutsu naapurin meille kylään Chimarraolle... Jokainen suomalainen tietää et ei näin vaan toimita. Pitää antaa aikaa sille et koti näyttää inhimilliseltä tai et ees ite näyttää ihmiseltä. En sanonu Maurille mitään. Menin vaan paskatukkana kylmään suihkuun ja siivosin vessan.

Nykyään meillä ravaa naapureita lainaamassa vasaraa ja nauloja, kippoja ja kuppeja. Teippiä tai kynää. Mitä tämä on?! Mulle ei ees annettu sitä mahdollisuutta etten tutustu suomalaisittain naapureihin. Ihan järkyttävää. Tälleen pitää vaan yhtäkkiä sopeutua. Onko reilua.

Viime sunnuntaina Maurin kaveri ja sen tyttöystävä tuli bänditreeneihin. Sovittu oli, että vasta illalla mut kahelta astu ihmiset sisään. Tiskit altaassa ja mulla taas paskatukkapäivä. Ei tää vaan. Ei ei ei.

Eilen keskiviikkona Mauri oli jutellu saman bändikaverin kanssa, että huomenna torstaina vois olla bänditreenit meiän luona et miten olis? No siihen ei tullu mitään vastausta mut ehdotus oli ilmassa.
Äsken tuli kaverilta viesti et sori oon vähän myöhässä meiän treeneistä et menee viel puoltuntia (vaikka mitään ei oltu sovittu). Ja taas mun pitää laittaa housut jalkaan mut nyt annan itelleni tän paskatukkapäivän.

Viime lauantaina vietettiin Maurin kanssa hääpäivää. Kaks vuotta naimisissa. Siitäs saitte tilastot hä häh hää. Aateltiin mennä vuosipäivän kunniaks semmosille luonnon altaille. Ne on tässä aika lähellä ja tarjolla olis ihan kirkkaan sinistä ihanaa vettä ja kuvissa paikka näyttää ainaki ihan paratiisilta.

Noo tottakai sit aamulla pilvet näytti vähän synkiltä ja päätettiin et mennään joku toinen päivä. Et käydään kaupassa ja tehään pizzaa ja leivotaan keksejä. 

Kaupassa törmättiin sit Mauroon. Maurin vanhaan oppilaaseen. Mauro on siis ihan korviaan myöten rakastunu Mauriin mut ei silleen romanttisesti. Kuulemma tää tyyppi kehuu Mauria maasta taivaisiin kaikille muille opettajille ja voi sitä riemua ku Maurin kaupassa näki. Halailua ja pussailua ja hymy ylti korvasta korvaan. Vaimo tietty ihan samanlainen. Varmaan tunti siinä seisottiin ja juteltiin. Grillikutsua tuli ja veneilykutsua tuli.

Mauro kerto sit et tässä lähiaikoina joku argentiinalainen hukku tuol luonnonaltailla. Altaat on kuulemma yli 2m syviä ja argentiinalainen oli sukeltanu ja sit oli tullu aalto ja aalto oli heittäny tyypin kiviin ja siihen kuoli. Kuulemma ens kuussa kannattais muutenki mennä, että turistiaalto olis ohi. 

Kotona Mauri sit teki pizzan ja leipo keksejä samalla ku minä olin vieressä et ei ei ei noin kato näin, yks desilitr--- DESILITRA! Se valkonen ei.. se on ruokalusikka. Yks vaan YKS eiku ei. Mitä miten tää taikina on tän näköstä?

Mut ihan hyvää pizzaa ja kolakeksejä tuli.

Moni varmaan tietää tai ei ehkä tiedä et Mauri laulaa aika mukavasti. Kävi osallistumassa vähän Voice of Finlandiinkin, mutta telkkarikuvaukset kun alko ni meillä oli matka varattuna Brasiliaan ja sillähetkellä Maurin koti-ikävä meni laulukisan ohi. Joten ei ihan mikään turha tyyppi.
Maurilla on siis tavotteena et elettäis sen musahommilla, mikä ei tässä maassa oo ihan mikään mahottomuus. Ei mitään miljoonia ajateltu et tienaa, mutta että elettäis sillä rahalla, eikä olis kellään muulla töissä.

No nyt sit vihdoin eilen Mauri hommas itelleen kitaralle vahvistimen, mikkitelineen ja mikin, jotta voi baareissa laulaa lurautella. Baareissa kun vaativat omat pelit ja vermeet.
Tai toi ei oo mikään virallinen vahvari vahvari mut ilmeisesti hoitaa homman. En näistä musajutuista niin tiiä.

Eilen suuren hien ja urheilun päätteeksi sai Mauri vahvarin kannettua keskustasta bussien kera kotiin ja kotona kokeillessa ei toimi.
Voin kertoa, että kerranki joltain muulta ku multa lens vittuperkeleet.
Sit vasta lenski ku Mauri tajus et sen pitää aamulla töihin mennessä raahata toi masiina takasin, ottaa kitara kaapeleineen mukaan ja kokeilla vaihdossa saavaansa uutta masiinaa, että toimii ja tuoda se uus masiina kotiin.
Siinä sit Maurin puristellessa stressipalloa laitto samalla Maurolle (tälle entiselle oppilaalle) viestiä, että monelta on menossa aamulla töihin, että voisko kuskata Maurin vahvareineen keskustaan aamulla. No se onnistu parin mutkan kautta.

Tänään sitten vahvaria vaihtaessa selvis, että ykskään kitarakolo ei toiminu yhessäkään laitteessa. Joten Mauri pisti nyrkkiä tiskiin ja halus rahat takasin. "Ei meillä oo mitään velvollisuutta antaa rahoja takasin, kun muuten homma pelittää." Onneks en ollu paikalla. Olis muutamat herneenpalot menny nenään meikäläisellä. Joten Mauri makso vähän välistä ja sai uuden kalliimman, isomman ja hienomman vahvarin mukaansa ja raahas sen hikipäässä kotiin. Loppupäivä meneeki nyt sit välineitä testaillessa ja musakeikkoja sopiessa. Meikäläinen evakossa makuuhuoneessa uppoutuneena täydellisiin naisiin.

Vitsi mä en tajuu mikä tätä meiän nettiä vaivaa. Meil on nyt kolme kertaa vaihdettu tähän jo meiän asumisaikana kaapelit ja modeemiki kerran ja mua ärsyttää ku melkein jokaviikko pitää soitella ku ei netti toimi. Tää ei ees oo mistään surkeemmasta päästä, joten kai tähän nyt sit sopis se sanonta mitä vihaan et "Tämä on Brasilia - isso é Brasil".

Maurin kaveri tulee huomenna aamulla meille viikoks kylää ja oon aika innoissani, koska tää on Maurin paraskaveri ja puhuu englantia. Ei mee arkipäivät epämukaviks ku Mauri on töissä ja me kahestaan meillä.

Ainiin ja mulle selvis et tässä maassa ihmiset madotetaan eläinten tapaan. Luin siitä facebookin brasilian keskusteluryhmästä, että lapset madotetaan pieninä ja myös suurinosa suomalaisista aikuisista kerran vuodessa. Mulla tietenkin heti hirvee pelko et noniin nyt on meikä täynnä matoja. Mutta kuulemma madot sit ihan huolella ilmottelee itestään kun ovat paikalla.
Ei ollu ikinä tullu mieleenkään et mun pitää madottaa itteni jossain vaiheessa??

Matadeiro - Valaanpyynti ranta

Tiiättekö ku välillä vaan heräätte väärällä jalalla ja sit pieniki vastoinkäyminen vaan kaataa koko maailman? No tää päivä oli mulle vähän sellanen päivä ja olisin halunnu otsikoida tän Ronjan huonoks päiväks, mutta pääjuttu oli kuitenki toi ranta ni mennään nyt tällä.

Maurilla oli vielä eilinen lomaa ja sovittiin jo edellisenä päivänä et käydään Matadeiro rannalla, ranta on kuulemma todella kaunis.

Alkuperänen rannan nimi on Saco do Matadouro mikä tarkottaa teurastamon säkkiä. Nimi on sit aikojen aksenteissa ja väärin lausumisissa muuttunu Matadeiroksi. Rannan läheisyydessä on toinen ranta nimeltä Armacão ja tää taas tarkottaa jonkun sortin valmistelualuetta vaikka suora käännös suomeksi onkin kehys. Nimi tulee varmaan siitä, että Armacãolla pyydettiin valaita ja haita ja ne vietiin sitten Matadeirolle tapettavaksi. Että tämmönen kiva historia näillä rannoilla.

Nukuin yöllä tosi huonosti jatkuvien hyttyshyökkäysten takia, jotka edelleenkään ei iske Mauriin ja mulla tulee niistä joku allerginen reaktio. Ja nää ei oo siis mitään normaalihyttysiä mitä yleensä ja mihin oon jo tottunu ja joittenka pistoon en herää vaan nää on jotain helvetin mutanttihyttysiä joiden pistoon herään, koska se kutina on ihan saatanasta.
Valvoin sit yöllä pari tuntia ku suoraan sanoen vitutti. Aamulla en siis ollu ihan parhaimmillani vaikka olinki innoissani. Oon kuullu et etelässä saarta rannat on kauniita ja luonnon tiloissa, kun taas pohjosessa enempi sellasia turistirantoja. Ja ainoo etelän ranta missä ollaan käyny nyt on se Lagoinha do Leste, josta kirjottelin aiemmin.

Lähettiin kymmenen aikaa aamulla liikkeelle.

1. Omalta pysäkiltä Tirion terminaaliin 2. Terminaalista bussi Pantano do Suliin, joka ympyröity vihreellä ja pois jäätiin 3. Matadeiron ja Armacaon välissä. Bussikuski huus pysäkillä "Armacao, Matadeiro!" ni ei jääny epäselväks.

Se missä bussi pysähty toi mieleen pienen kalastajakylän. Tosi sellanen idyllinen ja pieni alue.

Heti pysäkin takana oli hautausmaa. Täällä haudoille viedään tekokukkia.

Käytiin parissa turistikaupassa shoppailemassa ja olin ihan innoissani et jesss turistikauppoja! Ostin pari tuliaista Suomeen kaupoista ja hipeiltä, jotka jokakulmassa täällä koruja myy. Löysin itelleni niin kauniin kaulakorun et ostin sen heti vaikka oli vähän hintava, mut se oli niiiin kaunis et oli pakko saada. Olin tosi onnellinen mun tuliaisostoista ja sit varsinki ku näin et mistä alkaa meiän seikkailu rannalle.

Piti ylittää pieni joki, että päästään patikoimaan.

Matadeirolle ei pääse autolla vaan sinne pitää vähän patikoida. Ihan siis 5-10 minuuttia käppäilyä polkua pitkin. Ton joen olis voinu ylittää myös sillan kautta, mut mentiin jostain ihme oikkarista ja silta oli aika kaukana ni Indiana Jonesina mentiin.

Pientä käppäilyä

Niin kaunista

Niin kaunista

Mauri Veikkauksen mainospaidassa

Maisemat oli ihan huikeet

Mun kaunis kaulakoru. Must Veikkaus vois laittaa Maurin tilille vähän sponssia.

Keskellä pöheikköä oli kiska missä myytiin olutta ja vettä ja kirjoja?

Olin ihan innoissani miten kaunis toi pieni 10 minuutin reitti on. Ensin näkyy vaan kiviä ja vähän rantaa ja sit kaiken sen takaa ilmestyy kunnon hiekkaranta.

Sieltä se paljastu

Joku asustaa rannan vuorella.

Rannalle ku päästiin ni oli vähän harmi et siel tuuli niin perhanasti. Oli aurinkovarjon kanssa pieniä ongelmia, mut ymmärrän nyt miks ranta on surffareiden suosiossa.

Rantavalvojat vihelteli pilliin vähänväliä, kun ihmiset meni uiskentelemaan liian syvälle ilman mitään kuolemanpelkoa. Meillä oli pieni kuolemanpelko, koska Mauri meinas aikasemmin tällä viikolla hukkua, josta kerroin Maurin huonossa päivässä.
Ei ihmiset paljoo välittäny pillinvihellyksistä ja huuteloista et tulkaa pois sieltä aasit. Ihme ettei kukaan hukkunu.

Mauri meni siihen rannalle uimaan ja mä vaan vähän kävelin siinä rannalla ku vesi oli ihan hitokseen kylmää. Jossain vaiheessa sit huomasin et joku ihme musta lanka roikkuu mussa et mikä tää on ja se oli mun just ostama hieno uus "kuukivi" kaulakoru ja nyt se kivi oli tippunu siitä ku se nauha aukes ku tuuli niin myrskyisästi! Olin ihan surunmurtama, ku en hirveesti mitään shoppaile ja olin niin innoissani siitä korusta ja yritin sitä siel rannalla ettiä, jos se oliski pudonnu jonnekki muualle ku mereen mut ei sitä tietenkään sit mistään löytyny. Tää alotti mun huonon päivän.

Menin sit meiän tukikohtaan istumaan Kangalle ja surin mun kaulakorun kohtaloa ja pidin vaan sitä mustaa lankaa hellästi käsissä ja mietin et mihinköhän Atlantin valtakuntaan mun kuukivi nyt päätyykään, toivottavasti Ariel vie sen omaan aarreluolan kokoelmiinsa.

En ees kerenny kunnolla poseeraamaan sen kanssa ja kattomaan itteäni peilistä, että olipa hyvä ostos.

No siinä makoillessa Kangalla, Mauri tuli soittelemaan kitaraa ja pyysin soittamaan jotain surullista.
Mauri sano et olin turhan dramaattinen mut mun mielestä se oli kaikki tarpeen.
Yhtäkkiä meiän aurinkovarjo lähti lentoon tuulen mukana ja se kolautti Mauria päähän. Mauri kerkes jo kysymään et löiksä just mua ennen ku sit heti huomas et se oli se varjo.
Mauri juoksi hakemaan varjoa ja sit sitä kolautti päähän naapurin varjo.
Ja toi varjojen kolauttelu voi olla vaarallista, koska se on ku seiväs jos oikeeseen kohtaan osuu.

Siinä sit tajuttiin aika nopeesti et tuuli oli tosi fittimäinen ja Kangat lenteli ja kaikki oli ihan hiekassa ja meri rupes aaltoineen tulee kokoajan lähemmäs ja lähemmäs ja mua rupes ärsyttää koko tuuli ja se hiekka, mikä oli ihan pikkiriikkistä.
Sit lähti mun hattu lentoon ja Mauri sano et se oli se hetki ku mä olin valmis sen päivän kanssa. Et siitä ties et parempaa ei oo tulossa. Voi ehkä johtua siitä et aika kovaan henkäsin "EI VITTU!" ku se hattu meinas lentää mereen ja juoksin sen perässä samalla ku se miniriikkinen saamarin hiekka iski naamaan.

Oltiin kuitenki aika sinnikkäitä ja oltiin rannalla kokopäivä tuulesta huolimatta ja otin instagramiin kuvia, että AIKUN IHANAA OLLA RANNALLA. En sit julkassu niitä kuvia, koska minähän en mitään valehtele. Laittelin vaan alkupään kauniita maisemakuvia sillon ku vielä hymyilytti.

Pikkuhiljaa rupes pilvet kasaantumaan ja tummenemaan ja päätettiin lähteä kotiin. Törmättiin matkalla Maurin hostellikaveriin, joka pyys et jäätäis niitten kans viel rannalle, mut Mauri ties paremmin ettei tule kuuloonkaan. Onneks.

Käveltiin polkua pitkin ja hirveesti ihmisiä käveli meitä vastaan ja pystyin vaan miettimään et miks hullut tänne tulee et kohta rupee sataa ja aallot vie ihmisten tavaroita rannalta mukanaan ja hiekka sokasee sun silmät hetkessä.

Hullut.

Kun päästiin siihen kohtaan mistä joki pitäis ylittää, huomattiin et joki ei ollukkaa enää mikää pieni joki ja ehdotin Maurille et kävellään sillalle ja mennään sitä kautta. "Eiii kyllähän me tästä yli päästään!" sano Mauri ja hetkeä myöhemmin kompastuin isoihin kiviin ja rupes nilkka vuotaa verta. Mauri oli ihan hiljaa ja kaivo laukusta laastarin mikä mun teki mieli työntää sen suuhun.

Odoteltiin puolisen tuntia bussia, joka oli jo valmiiks ihan täynnä ja bussipysäkillä olleet ihmiset ryntäs sinne sisälle ihan ku bussikuski olis jakanu ilmasia ämpäreitä. Olin valmiiks niin huonolla tuulella et tönin mummoja pois edestä mun aurinkovarjolla ja sanoin Maurille et hullujen mummojen pitäis saada oma kuljetus.

Rannalle mennessä bussimatkat yhteensä kesti ehkä 20 minuuttia. Ranta on siis aika lähellä.
mut ku tultiin takasin ni jäätiin ihan hirveeseen ruuhkaan ja oltiin melkein kaks tuntia bussissa.
Siinä meiän vieressä istu kaks tyttöä jotka möi rannalla kylmälaukusta olutta ja vettä, saivat bussista hyvän tilin ku rupes kahessa tunnissa ihmisillä tulemaan jano.
(Täällä ei siis oo mitään anniskelulupasääntöjä, kuka tahansa voi ostaa alkoholia ja myydä sitä missä vaan kalliimmalla)

Pari tyttöä hyppäs bussista pois kesken ruuhkan ja kävivät siinä viereisessä puskassa Kangan takana kyykkypissalla ja bussi silläaikaa oli noin 20 metriä liikkunut ja ryhmäpainostuksesta kuski päästi tytöt takasin maksutta kyytiin. Mukavaa ryhmähenkeä.

Siinä vihdoin bussista ulostautuneena ja kävellessä kotiin pysäkiltä Mauri räjähti nauruun ja sano "I just can't handle the fact that right when your hat flew away with the wind you were DONE for the day, just DONE like THAT WAS IT, no more this day for Ronja!"
Rupes itteeniki ihan naurattaa et voi veljet miten voi välillä pienetki asiat vaan pilata päivän.

Kotona saatiin viestiä Maurin kahelta kaverilta et mennäänkö pizzalle ja nälkäsenä sanottiin että kiitos jeesus mennään.

Ja oli parasta pizzaa tähän mennessä mitä oon ikinä täällä syöny!

Ps. Loin mun blogille feisbuukki sivun. Monet kyseli et mistä tätä nyt seurais helpoiten ilman et tarttee jokapäivä käydä kattomassa ootko kirjotellu, enkä haluis mitään sähköpostia, eikä mulla oo käyttäjää bloggeriin et voisin sieltä seurata.

Aattelin et kaikil on feisbuukki joten sieltä.

Nappula löytyy tosta blogin yläoikeelta ja tykkäämällä tulee sit sulle aina uus info et taas se Ronja on jotain tarinoinu.
Ja linkki löytyy tästä 

Kaikki jotka tänne eksyy matkustamaan niin suosittelen tota Matadeiroa. Se oli ihan mielettömän kaunis paikka ja rannalta löytyy ravintoloita jos nälkä yllättää. Rannan lopusta alkaa myös pidempi reitti Lagoinha do Lestelle, jos haluaa sinne patikoida.

Pps. Pesin tätä pientä demonista tullutta hiekkaa PUOLTUNTIA itestäni pois suihkussa ja silti sitä on ihan jokapaikassa!

Brasiliaisessa keittiössä

On Intialaista, Kiinalaista, Japanilaista, Venäläistä, Nepalilaista, Italialaista, Kreikkalaista, Amerikkalaista, Meksikolaista mut ei löydy pahemmin Brasiliaista ravintolaa Suomesta mistään.

En oikein tiedä miks, koska Suomessa asuu paljon brasseja ja brassiruoka, ku on oikein tehtyä niin se on sairaan hyvää. Tosi suolasta, mut hyvää.

Kaikkein beisikkein ruoka on riisi ja papukastike. Papukastiketta pelkillä pavuilla kutsutaan Feijao:ksi ja jos sinne lisätään lihaa sekaan niin se on Feijoada.

Tomaatti-sipuli salaattia, Feijoaa, kanaa ja riisiä, sekä Farofaa

Feijao tehään mustista pavuista ja kun se tehdään oikein ni pavut pysyy mustina, mut ne saa myös aikaseks mustanlilan papukastikkeen. Tosi mausteista paksua ja niin sairaan hyvää. Sinne heitetään laakerinlehtiä, kokonainen kuorimaton appelsiini ja suolaa. Ja sit vaikka edellisen sunnuntain grillilihajämät, makkaranjämät, mitä ikinä tai sit ihan vaan sellasenaan ja seuraks riisiä.

Mä en osaa tota papukastiketta tehä, enkä ees jaksa ruveta sitä väsäämään, koska tekemisessä ilman painekattilaa menee se 3-4 tuntia.
Tein kyl yks päivä mustapapupihvejä. Liotin 48 tuntia, keitin 2 tuntia, valutin kastikkeen kuppiin ja pavut heitin mausteitten kanssa blenderiin ja pannulle köntteinä paistumaan. Oli hyvää. Mut Feijaota en osaa tehä. En osaa maustaa sitä. Mauri osaa onneks.

Perus Feijaohon resepti 8-10 hengelle por Mauricio

Tää kastike on lisuke, siks riittää noin monelle hengelle.

500g mustia kuivia papuja

vettä

4kpl laakerinlehtiä

2 pientä sipulia tai 1 iso

4 valkosipulinkynttä

Suolaa 4-5 keskiverto hyppysellistä. Eli miehen hyppysellistä.

• Nypi pavuista huonot pois. Papu on huono jos se on rikki tai oudon näköinen, pussin joukossa saattaa olla myös kiviä. Ota nekin pois.
• Kaada kuivat pavut tarpeeksi suureen kulhoon tai valmiiksi kattilaan.
• Kaada papujen päälle keitettyä vettä, kunnes pavut ovat peittyneet ja papujen ja veden väliin mahtuu silmämääräisesti kaki sormea. Vesi imeytyy papuihin kokonaan n. 10 minuutissa. 
• Lisää uudelleen kiehuvaa vettä saman verran kun edellisellä kerralla.
• Anna likoa 10-15minuuttia.
• Kaada jäljelle jäänyt mahdollinen vesi pois.
• Laita pavut nyt viimeistään kattilaan, lisää joukkoon kiehuvaa vettä saman verran, kun edellisillä kerroilla.
• Anna papujen kiehua 20minuuttia rauhassa keskitasolla, kunhan pavut hieman kokoajan kiehuvat.
• Tämän jälkeen lisää kattilaan kiehuvaa vettä sillä edellinen vesi on luultavasti jo jonkunverran haihtunut.
• Hämmennä papuja varovasti ja painele papuja pohjaa kohti: tämä auttaa kastikkeen paksuuntumisessa ja pavuista tulee pehmeämpiä.
• Lisää mausteet. Sipulit pilkottuna.
• Nyt anna papujen kiehua rauhassa 2-3 tuntia välillä hellästi sekoitellen ja papuja painellen, maista välillä ja lisää mausteita tarvittaessa. Lisää vaikka chiliä, jos tykkäät tulisuudesta.

Kastike on valmista, kun pavut on pehmeitä ja kastike paksua ja mustaa.

Voit myös edellisenä iltana laittaa pavut likoamaan yöksi tai aamulla työpäivän ajaksi ja ruoan laiton aloittaessa aloittaa suoraan papujen keittämisestä.

Jos haluat valmistaa Feijoadaa niin heität kastikkeeseen loppumetreillä sekaan esikypsennettujä lihanpaloja. Kuten chorizo tyyppisiä makkaroita tai savukypsytettyä pekonia. Eli ne edellisen ruokailun lihajämät. Loppumetreillä sekaan voi heittää myös kuorimattoman appelsiinin makua antamaan.

Maurin osavaltio on tunnettu niitten Churrasco Gaucho grillauksesta. Ei oo käytössä mitään Amerikkalaisia pihvigrillejä vaan iso avonainen takkamainen grilli ja paikat isoille varrastangoille.

Valkosipulileipiä, makkaroita ja lihaa

Olutta, makkaraa pilkottuna ja liha joka myös pilkotaan maistiaiseksi

Ensin paistetaan chorizomakkarat, valkosipulileivät, tomaatit ja sipulit vartaassa, joita sit syödään ennen ku varsinainen härkä lätkästään paistumaan.

Etkoruuat pilkotaan puiselle tarjottimelle ja sekaan heitetään Farofaa (paikallinen "aromisuola" joka tehään mainiokista) ja sit tarjotin kiertää porukkaa kunnes on tyhjä. Ruokajuomana aina olut ja lapsille limua. Ja mulle myös limua. Aina. Vesi on köyhille. Niin sanovat.

Tätä etkosyömistä saattaa kestää pari tuntia ennen ku lihanjärkäleet on valmiita ja taas syödään.

Mä himmailen ihan sikana etkoruoan aikana et jaksan syödä sitä pääruokaa.

Tämmöselle lautaselle. Mukana Farofaa.

Pääruoan kanssa on sit yleensä perunasalaattia, joka tehään aina ite ja on mun lemppariruokaa (itetehtyy majoneesia, keitettyjä pottuja, keitettyjä munia ja maissia ja paljon suolaa, välil myös oliiveja ja joskus valkosta etikkaa). Jokaisella ruoanlaittajalla on oma salainen perunasalaattiresepti ja kaikki lapset sanoo et mun äitin perunasalaatti on parasta.
Jouluna ollessa Maurin veljen vuoro antaa salanenkaveri lahja, sano Rafael, että: "Tämä henkilö tekee parasta perunasalaattia", joten tottakai kaikki luuli et puhuu äitistään. Mutta lahjan saaja olikin äitipuolen äiti! Maurin äiti heitti vitsillä, mut selkeesti loukkaantuneena et Rafael, en tykänny tosta sun perunasalaatti kommentista ollenkaan!

Sama homma oikeestaa Feijoadassa, salasia reseptejä on paljon.

Löytyy myös normi "salaattia" eli vihreetäsalaattia suikaloitu, tomaattia ja sipulia pilkottu viereen ja paljon suolaa. Maurin perhe ei laita enää salaattiin suolaa, ku en muuten syö sitä. 

Sipuli liotetaan kuumassa vedessä ennen tarjoilua, ettei se olis niin hapokasta.

Farofaa tietenkin ja riisiä.

Ainii ja sit vartailla kypsennettyjä kanansydämiä. Noi on yleensä lasten lemppariruokaa, koska ne on pieniä ja.. kumisia. Mä en tienny eka mitä söin, ku noita kokeilin ja mietin et onpa ällön kuminen ja ihmeen makunen "Mitä tää on?" Kanansydämiä. Joo ei ollu mun lemppareita, enkä niitä enää syö.

Aa joo yleensä grillataan vain sunnuntaisin. Koska sunnuntaina ei oo kukaan töissä.

Liha on täällä kaikki kaikessa, et sitä syödään tosipaljon. Mä söisin mieluummin kyl vaa grillattua sipulia, perunasalaattia ja sitä papukastiketta riisin kanssa. Paras combo ikinä. ja sit farofaa. 

Täällä melkein kaikki ruoka uppopaistetaan rasvassa. 

Ylijäämäriisin sekaan lisätään vähän mausteita ja muna, pyöritetään palloks ja uppopaistetaan rasvassa. Sairaan hyvää.

Friteerattuja pastapalloja, tomaattisipulisalaattia ja farofaa purkissa

Pasteijoita ei tehä uunissa vaan ne uppopaistetaan. Sairaan hyvää.

Pasteis. Jauhelihaa sisällä.

Jauhelihaa mihin lisätty kananmunia päälle.

Kalaa harvoin kun syödään ni ei pannua tai uunia vaan uppopaistetaan. Sairaan hyvää.

Ruoka ei oo pahaa, ku se uppopaistetaan, mut löyty ainaki brasilialaisten takaliston salaisuus.

Vihanneksia ei syödä "raakana". Porkkanaa ei kukaan popsi, eikä kukkakaalia tai kurkkua tai muita rehuja. Vaan ne aina jotenkin kokataan. Kurkut syödään suolan kanssa. Kukkakaali tehään uunissa upotettuna juustoon ja rasvaan. Okei porkkanaa syödään raasteena suolavedessä.

Mä olin niin täynnä tota uppopaistettua ruokaa ja lihaa Pelotaksessa, et ku mentiin kauppaan ni ostin porkkanan. Maurin äiti kysy et miks ostin vaan yhen porkkanan et mitä mä meinaan siitä tehä? Sanoin et mä syön sen ku päästään takas teille.
Mauri sit selvens et Ronja syö vihannekset raakana. Maurin äiti oli ihan järkyttyny et vihanneksia voi syödä ilman kokkausta!
Illalla olin onnellinen sen porkkanan kanssa.

No onneks asutaan kahestaan täällä Floripassa ni voin syyä miten haluun.

Jälkkärit ei oo todellakaan samaa tasoa mitä meillä Suomessa. Usein jälkkärit on vanukkaita tai hyytelöitä tai sit kuivakakkua mitä tehään ite. Ja mistään näistä en tykkää. Syön aina tosivähän. Jätski on niin kallista et sitä ei perheissä hirveesti syödä. Nää ei käytä hedelmiä mitenkään hyväkseen jälkkäreissä. Uskomatonta. Pihalla kasvaa guavaa ja limeä ja sit syödään kuivakakkua??

Tein ite kaurakeksejä ja Mauri oli ihan et WOW en oo IKINÄ syöny itetehtyjä keksejä! Whaat.

Maurin osavaltion mättöruoat on kans jotain ihan uskomattoman hyvää ja eeppistä.

Lanches. Kaks littanaa isoo sämpylää joitten väliin tulee: salaattia, maissia, tomaattia, kananmunaa, herneitä, itsetehtyä jumalattoman ihanaa majoneesia ja sit valinnanmukainen liha. Ei mitään kämäsiä jauhelihapihvejä vaan täyttä ja rasvasta sairaan herkullista lihaa. En tiedä parempaa mättöruokaa ku noi. Ja noi on sun päänkokosia ja syöt niistä kaks päivää. 

On myös kasvisversioita, mitä Mauri yleensä syö tai söi ja kuulemma kans sairaanhyviä. Varmaan nykyään on jopa vegaaniversioita.

Lanches

Mä oon täällä asuessa oppinu käyttää kaiken jämäruuan hyväks.

Jääkaapissa kuivat riisinjämät = Kattilaan vaan ja sekaan pari munaa, maitoa ja mausteita ja siitä tulee hyvä aamupala.

Leipä on kuivaa = Suikaleiks, öljyä, suolaa ja pippuria ja sit uuniin. Sipsejä.

Vihannes on löysä ja vanha = raasteeks ja suolasen muffinitaikinan sekaan

Kaapissa on vähän, nakkeja, kanaa ja jauhelihaa. Ja yks peruna. = Peruna keitetyks, kaikki muut kypsäks ja kaikki sekasin ja uuniin. Vähä juustoo vaikka päälle.

Oon löytäny itsestäni kunnon ruokatuunaajan, eikä meillä tule hävikkiruokaa. Oon tästä tosi ylpee.

Mun Pelotaksen mini kuppikakut teki kyllä kauppansa.

Se kadonnu uudenvuoden ruokakuva Maurin äidiltä oliki Maurin puhelimella otettu kuva.
Mini hodareita, possua tikuissa, keskellä linssisoppaa ja lisukkeenä kreikkalaista riisiä, eli valkosta riisiä maissilla ja rusinoilla. Ja tietty joulun kuivakakkua, mikä ei oo kauheen hyvää.

Linkki uuden vuoden postaukseen

Maurin huono päivä

Aamu alko mukavan lepposasti.

Vähän kiroilin ku pari päivää sitte iskin leukani aallokossa maahan ja samalla alahampaasta lähti pala, etuhampaasta lähti isompi pala ja leuka osu hiekkaan ja siihen kirveli. Kiroilin koska kieli osuu kokoajan tohon lohjenneeseen karheeseen alahampaaseen. Mulla ei oo hampaita varmaan ollenkaan ku pääsen käymään Suomessa.

Heti ku herättiin juostiin rannalle. Tai no mä alotin mun päivän suklaalevyllä ja kuuma oli ku ties missä ni ei kyllä juostu. Maurilla ei vieläkään ollu tälle päivälle sovittu työpäivää.

Mentiin samantien aallokkoon vaikka punaset liput liehu rannalla. Mut ihan mentiin vaan rantarannikkoon,ei syvälle ollenkaan, kokoajan vesi oli alle kainaloiden.
Mulla iski aika nopeesti väsymys. Ihan saletisti se suklaalevy. Menin rannalle ottamaan päikkäreitä varjon alle. Opin virheistä.

Jonku ajan kuluttua heräilin siinä ja tajusin et Mauri on vieläki siellä aallokossa. Rupesin Mauria sit katseellani merestä etsiskelemään, mutta ei ihan nopeesti osunu silmään.
No ranta on iso ni en sitä ihmetelly. Virtaus vei vahvasti vasemmalle ihan vaikka nilkkoihin asti vesi vaan ulottu, joten ehkä Mauri vaan rantautu aaltojen mukana kauas rannalle.

Kerkesin vähän jo huolestua ku ei vaan osu mies silmään ei millään. Mietin jo et missä on lähimmät rantavalvojat et lähtee ettimään Mauria.

No sieltä herra sitten tarpoi reippaana kohti meidän tukikohtaa. Ukko istahti Kangalle märkänä ja raskaasti huohottaen.

"...Are you okay?"

Selvis et Mauri melkein kuoli. Oli ajautunu liian kauas aallokkoon, niin kauas ettei enää uimalla päässy eteenpäin ja aaltoa tuli aallon jälkeen ja iski jo paniikki ku oli ymmärtäny ettei kohta oikeesti jaksa enää yrittää uida rannalle. Tuli nieltyä vähän suolavettä paniikissa, kunnes surffari osui kohdalle, otti Maurin laudalle ja tulivat yhessä rantaan.

Meni melkein tunti Maurin siinä hengitellessä ja juoden vettä, että tapahtumasta toipu.

Onneks selvittiin säikähdyksellä. En sanonu et I told you so, vaikka sanoin ennen uimaan menoa et ompa aallokkoa. Ei voi mennä kyllä yhtään syvälle.

Mut Mauri on mikä on ja kaikki pitää aina kokea kantapään kautta. Jospa tästä jotain opittaisiin.

No ei kumpikaan enää sit halunnu mennä uimaan vaan lähettiin kauppoihin kattomaan jos löydettäis aurinkovarjopumppua. Pumpulla saadaan hiekkaan helposti syvä reikä mihin auronkovarjon voi nätisti tyrkätä ja sitä ei sitten mikään tuuli niin vaan enää vie.

Matkalla kauppaan huus yhtäkkiä toiselta puolelta katua kaks tyyppiä yhteen ääneen MAURICIO! Ja juoksi täysii meiän puolelle katua. Ketä nää on? Tunteeks muka Mauri täält jotain tyyppejä ketä mä en tunne?
Toinen oli hostellin omistaja, jossa Mauri asu ennen ku löys meille tän kämpän ja toinen oli hostellin asiakas. Siinä vaihdettiin pari sanaa ja kutsuivat grillaamaan illalla.
Sanottiin sim sim boa ideia!

Jatkettiin matkaa.

No ei löytyny pumppua. Mut ostin toisenkin Kangan ja munia.

Kotona odotti puhelimessa Maurilla whatsapp (zap zap) viesti hostellin omistajalta.
"Tulkaa rannalle, tai eiku olkaa kotona me tullaan sinne 10min"

Mentiin tohon ulos odottamaan ja pihaan kurvas vanha ja ruosteinen auto missä oli kolme tyyppiä ja kaks isoa surffilautaa kyydissä. Sinne mahduttiin Maurin kanssa sylikkäin ja vähän ihmettelin et miks mennään tohon viereiselle rannalle autolla?

Mentiin sit surffareiden aaltojen tähystyspaikalle. Siks autolla. Ideana siis kattoa millaset aallot et kannattaako vaivautua.

Päättivät mennä surffaamaan. Muut istuttiin ryhmässä rannalla ja juteltiin niitänäitä ja laulettiin Maurin soittaessa kitaraa.

Yks näistä kerto mulle et saa kuukauden päästä tytön ja kerto et haluis tytön oppivan englannin ja  kysy mua nannyks. Kiitos ei kiitos ja kysyin et onks ikinä kuullu Aupair jutuista. Et onks se täällä suosittua?
Ei ollu ikinä kuullukkaan, mut lupas tutustua.

Kotiin ku lähettiin ni Mauri kerto et kyseinen tyyppi saa siis nyt lapsen jonku muidun kanssa jonka kanssa petti tyttöystäväänsä. Ihan arkipäivää näköjään tämmönen.

Grillibileet siirrettiin ensviikolle, mut kuulemma tyyppien tapaan kuuluu aikaansaamattomuus ja tapahtumien peruminen, joten saa nähä.

Kotona Mauri sit päätti et tekee chilikastiketta niistä chileistä mitä sille ostin.
Ei pahemmin valmistamisprosessia mietitty ja tottakai chilit kuori sitten paljain käsin ja nyt tossa on jo monta tuntia uikuttanu ku sormiin polttaa. Ollaan kokeiltu rasvaa, ruokaöljyä sokerilla ja saippua, maitoa ja lisää rasvaa. Googlasin et chilissä polttava juttu on se sen öljy ja se ei vedellä pois lähde. Selvitin myös, että öljy imeytyy pikkuhiljaa ihoon ja pahin tuska alkaa vasta parin tunnin päästä. No sen kyllä Mauri huomas.
Ja noi oli jotain käsittämättömän vahvoja chilejä, koska niitä keittäessä mulla alko valua silmät ja yskittää.

Siinä vielä uusiks tää kuva jos joku jonkun näistä tunnistais.

Nyt se raukka hieroo taas ruokaöljyä käsiinsä.

Yhestä baarista soitettiin Maurille et tulisko soittaa, mut meil ei oo vielä kajareita eikä mikkiä omassa omistuksessa ni keikkaillaan siinä baarissa joku toinen kerta.

Mut tämmöstä tälläkertaa. Mauri sano et kuoli tänään melkein kahdesti. Eka hukkumalla ja nyt siihen et sormet palaa irti.

Jurerê internacional - Rikkaiden biitsi

Voi hyvää päivää miten tämmösellä helteellä bloginki kirjottaminen voi olla raskasta.
Meil on ainoona viilennyksenä tuuletin ja toi ikkuna missä on hyttysverkko. Tosin nyt ei tuule kun tuulta vähän kaipais ni eipä se ihan hirveesti viilennä, joten tulee päivät vietettyä rannoilla.

Muutama päivä sit Mauri ilmotti et haluu viedä mut Jurerêlle. Se on rikkaiden ranta.

Mauri on aikasemmin joskus teininä käyny tääl Floripassa isänsä kanssa lomalla ja oli sillon ihan myyty tähän Jurerên rantaan ni sovittiin et ok käydään se tsekkaa.
Mauricio kerto et iltasin isojen kalliiden talojen edessä ja kävelykadulla näkyy rikkaita nuoria bailaamassa ja päivällä rannalla vanhoja ukkoja nuorien naikkosten kanssa. Raha raha.
Olin siis tottakai kiinnostunut näkemään nämä ihmeet.

Lähettiin 10 aamulla bussilla ja meillä meni puoltoistatuntia et päästiin Campechesta Jurerêen.

1. Oma pysäkki 2. Rio Tavares terminaali 3. Floripan keskustan terminaali 4. Santo Antònio de Lisboa terminaali ja sieltä 5. Jureren rantakatu
Vihreellä ne rannat missä ollaan jo käyty. Plus nyt Jurere

Taloista ja kävelykadusta huomas jo heti että juu rikkaalla alueella ollaan.

Ei oo montunmonttua tiessä

Oikein kuvioita kadussa!

Rannalle asti ku päästiin kävelemään niin aurinkovarjojen aalto oli heti näkyvissä.

Tän takia tykkään meiän Campechesta! Se on melkein tyhjä näihin turistirantoihin verrattuna!

Tääl on jännä et jokaisella rannalla on vähän oma fiiliksensä.

Jurerêlla ei ollu aallon aaltoa. Campeche on tosi aaltosta rantaa ja on enemmän sellanen hauska ranta missä surffataan ja sukelletaan aaltoihin.

Jurerêlla ei melkein kukaan ollu uimassa, otettiin vaan aurinkoa drinksut kädessä. Ihme touhua.
Jokaisella rannalla on kyllä myyjiä. Mut täällä niitä oli ihan hirveesti. Ei onneks sellasia tyrkyttäjiä, niinku vaikka Egyptissä.

Aurinkolaseja

Hippikoruja

Kangaita. Kanga on tollanen biitsilakana mitä käytetään pyyhkeen sijasta hiekalla ja sitte kuumalla hartioilla ettei pala. Mäki ostin oman Kangan ku näytti niin kätevältä. Pinkin tietty.

Kotitekosia pöytäliinoja.

Mulle onnistuttiin myymään voissa pyöritetty keitetty maissi. 2kpl sai 5 realilla.

Ja hattuja.

Oli hauska katella näitä rikkaita perheitä missä miehet oli kyllä suurimpia sikoja.

Meiän vieressä oli perhe ja perheen mies tsekkaili ja vinkkaili muille muijille minkä kerkes. Räki ja röyhtäili kultaketjut kaulassa punaset speedot jalassa. Yök. Vaimo vieressä otti aurinkoa tekotisseineen ja lapsi leikki barbeilla.

Yhet kaksostytöt oli ottanu koko barbivarastonsa mukaan ja heitteli näitä kahtakymmentä barbia sinne mereen ja sit pelasti ne. Täällä barbit on ihan sikakalliita. En tiiä saaks nää barbit ikinä hiuksiaan enää suoraks. Hahaha.

Mauri sano et tuntee ittensä kotosaks koska mä näytän ulkomaalaisena rikkaalta mun hienon hatun kanssa hahaha.

Mun hieno hattu ja ulkomaalaisen rillit.

Koska lähettiin aamulla aikasin busseilemaan, tuli meille tietty väärään aikaan nälkä. Kaks tuntia ennen ku kaikki nää hienot ruokarekat aukes. Ei maltettu venaa ja maksettiin ihan liikaa yhessä hamppariravintolassa jostain fancy hamppareista ja rustiikkipotuista. Oli tosi hyviä, mut ei jeesus miten pienet ja kalliit. No meni onneks nälkä.

Ihailtiin sit koko aluetta ja bongattiin tämmönen baari. 50 realia ja valjaat päälle. Juomista nautitaan yläilmoissa. Ei kiitos. Joku huimapää olis ehkä kokeillu.

Syöttiin frozen jugurttia jälkkäriks ja lähettiin kotiin.

Kuus rantaa takana ja 36 edessä. Huhhuh. Ei ehkä kaikkiin kerkee tänä kesänä :D Sitku hommataan auto ni on paremmat tsäänssit.

Muita tän viikon arkisia juttuja. Kerroin jo et saatiin hommattua se vesifiltteri ja voi jumantsuikka on elämä helppoo! En enää ikinä ota juotavaa vettä itsestäänselvyytenä.

Vesi on kyl kuumaa nyt tämmösillä helteillä, mut meil on joku 10 vesipulloo jääkaapissa ja pakastimessa ja vettä kannussa ettei lopu kylmä vesi kesken janon.

Suihkusta tulee helteellä haaleeta vettä kylmän sijasta. Kuumaa ei kannata ees kokeilla ku nahka lähtee irti. Mut haalee on just täydellinen.

Ostin Maurille huvikseen paketin chilejä, ku halusin kokeilla et mihin asti hänen sietokyky riittää.
Nää on kaikki tosi tulisia. Kokeili. Ja minä nauroin.

Meiän oman rannan tukikohta ja mun pinkki Kanga.

Maurin kaveri tuli kylään. Kuvassa brasilialainen, suomalainen ja argentiinalainen.

Minä taas epämukavana valokuvassa.

Ja mun uudet hienot fancy Flipflopit!

Jouluvalot on vieläki ikkunassa, mut joulupöytäliinan sain sentää otettuu jo pois ja vaihdettua auringonkukalliseen.

Kyllä tää kesäsesonki on täällä ihan parhautta.

Meiän oma ranta on niin kaunis ja vesi on ihan turkoosia ja isot kalat ui meiän kaa kilpaa aalloissa mikä on ihan mielettömän mageen näköstä!

Mauri on vieläki lomalla vaikka töitten piti alunperin alkaa jo 9. päivä mut ei haittaa! On kiva mennä heti aamusta kahestaan rannalle möllöttää.

Äiti sano et poistaa mut facebookista ja Instagramista, ku kuulemma Suomessa sato rakeita.

Sori.