perjantai 24. helmikuuta 2017

Höpönpöppöä ja liibalaabaa

Mitä me ollaan viikko tehty. Ei paljon mitään.
Päivät on ollu kuumia, joten ne vietetään rannalla ja illalla mietitään et mitä ruokia vois kokata ilman et tarttis uunia tai hellaa. Salaatit on ollu kovassa huudossa ja eilen tein vahingossa kaks kattilaa keittoa. Siitä riittäis vaikka armeijalle.

Täällä on ollu niin kuuma, et meriki on lämmenny hujauksessa, jonka seurauksena rannalta ja merestä löytyy meduusoja. Tai no lähinnä meduusalapsosia kuolleina rannalta, joilla ei ees lonkeroita oo. Isoja en oo vielä nähny ja rantavalvojat sanoo, ettei niitä meiän rannalla oo. Mut aina ku on aaltonen päivä ni meduusat häviää. Ällöttävää silti. Saa nähä kauan ne tuolla viihtyy. Nyt toivoisin niitä sateita, kuulemma karkottavat näitä ällötyksiä.
Kuolleita on kiva tökkiä ja tänään mun Suomikaverin tyttö keräs sylin täyteen näitä löllyköitä ja huuteli: "Agua viva morte!" Mikä tarkottaa elävä vesi kuollut. Hahah. Hauska lapsi.

Näyttää lähinnä silikoonitisseiltä
Välillä meitä viihdyttää myös ravut rannalla.

Tää juoksi täysii mun kangaa kohti kunnes huomasin kaverin ja kiljasin. Lähti kaveri juoksee takasin omaan koloonsa. Hittolaine.


Mut salaateilla ja hedelmillä ei kyllä ikuisuutta elä. Eikä juustopalloilla.
Käyn aamusin ostamassa juustopalloja meiän lähikaupasta. En oo ikinä ollu juustosten leivottujen leipien ystävä mut nää juustopallot. Ja just uunista tulleina. Ai juma.

Juustopallo
Mua aina jännittää ostaa näitä palluroita tiskin takaa, kun pelkään vahingossa ostavani kuusi kikkeliä enkä leipää. Joskus mulle on naurettu joten oon varmaan vahingossa sanonu leivän tilalla sanan kikkeli. Pão de queijo on juustoleipä ja Pau de queijo on juustosta tehty kikkeli. Julmaa.

Tääl on karnevaaliaika. Lauantaina keskustassa on top 5 sambakoulujen esitykset ja siitä alkaa kulkue mikä ilmeisesti menee keskustan katuja pitkin. En oo ihan varma en oo kauheesti siihen perehtyny. Karnevaalit kestää kuulemma tiistaihin asti ja sunnuntaina meiän Campechellakin on ilmeisesti nähtävissä karnevaalien loistoa. Se mennään kyl kurkkaamaan. Toi keskustan hulina ei vaan ihan hirveesti innosta.
Maanantaille on luvattu Lagoaan vaikka mitä karnevaalihärdelleitä. Esimerkiks joku sambaesitys surffilautojen päällä Lagoan järvellä! Ensimmäinen laatuaan. Ihan pakko nähä miten se onnistuu.

Mut kaikkein eniten oon oikeestaan miettiny sitä et mun kaveri ja sen lapsi tulee tänne maanantaina!
Oon pitkin kuukausia antanu vinkkejä lentokenttien suhteen ja mitä tehdä jos lento myöhästyy ja että mä oon kokoajan puhelimenpäässä ja Mauri tulkkaa puhelimessa tarvittaessa ja ottakaa lupalappu pojan reissuun isältä mukaan ettei käännytetä takasin kidnappauksen pelossa. Näitäki tarinoita oon kuullu. Kertonu mitä rokotteita kannattaa ottaa ja paljon rahaa riittää kaheks viikoks ja oon ollu vaan niin superinnoissani et kohta mul on täällä joku joka juo mun kanssa aamukahvia ja rupattelee suomea ja oon miettiny miltä kaikki täällä näyttää tuorein silmin ja mitähän mun kummipoika tykkää pavuista. Ja se et mulle on tulossa kilokaupalla karkkia tuliaisena on vaan kirsikkana kakun päällä!

Tein myös ykspäivä juustokakkua, kun tuorejuusto oli tarjouksessa ja löysin kerman mikä jopa vaahtoutuu, mutta ei ole kermavaahdoks alunperin ollenkaan tarkotettu. Selvis et 5kpl liivatelehtiä maksaa täällä 20 realia joten ostin hyytelöön tarkotettua hyytymisainetta ja sehän hyydytti mun kakun! Heiluminen oli vähän hyytelömäistä, mutta maku erinomainen.
Nyt odottelen jos joku päivä olis vähän viileempi niin voisin leipoo laskiaispullia. Mun on tehny voisilmäpullia mieli nyt niin kauan et sais joku kylmä päivä tulla esiin. Mansikkahillon sijasta laitan sisälle tuoreita mansikoita.

Tuoreista mansikoista tuli mieleen meiän Campechen oma tuoretori. Se on joka perjantainen aamu ala-asteen edessä olevalla parkkipaikalla ja kertaakaan ei olla sielä vielä käyty. Joko ollaan nukuttu liian pitkään tai sit ollaan menty heti aamusta seikkailemaan muulle rannalle. Mut nyt tänään vihdoinki päästiin siellä käymään.
Hinnat on paljon edullisemmat, kun kaupoissa ja valikoima näyttää paljon herkullisemmalta.
Ostettiin reppu täyteen hedelmiä. Ei vihanneksia tälläkertaa

Meiän oma hedelmätori


Vihanneksista tuli mieleen, et suolakurkut tai maustekurkut on täällä hirveen kalliita, joten ostin kurkun ja koska meillä on Maurin chilikastikkeen teosta jääny melkein litra etikkaa jääkaappiin ni päätin et Mauri saa ite tehä nyt omat etikkaiset kurkkunsa ni ei tarvii odotella millon kaupan kurkut tulee alennukseen. Nyt on kaapissa purkillinen valkosipuli-etikkakurkkuja. Chilikastike on melkein lopuillaan, joten sitäki pitäis tehä lisää. Chilikastike on täällä kans hullun kallista, joten parasta on täällä ollessa opetella jutut tekemään ite.

Hedelmätorin lisäks oli paikalle ilmaantunu keksikiska. En ohikävellessä ollu sitä ennen siellä nähny.
Kiska oli täynnä erilaisia kotitekosia keksejä, hunajaa, savukypsennettyä makkaraa, itetehtyä hilloa, marenkeja, kotijuustoa ja pähkinöitä.
Valkkasin pussin täyteen irtokarkkityyliin keksejä, kaikilla sama kilohinta ja Mauri osti Feijoadaan savukypsennettyä ja kuivattua makkaraa.

Mauri miettii mitä makkaraa ostais
Kotiin kävellessa mussutin onnellisena mun ostamia keksejä ja mietin et miten hyviä nää on dipata aamukahviin.

Mauri lähti hedelmäseikkailun jälkeen töihin. Sil on nyt ollu tämmönen 24h kestävä nettikoulutus mitä on käyny tekemässä 5 tuntii päivässä ja tänään oli jäljellä vaan oman tunnin kuvaaminen ja lähettäminen koulutuksen tekijöille. Opiskelijat on lomalla ja koulu alkaa vasta 2.3, mutta video pitää olla jo sillon kouluttajien käsissä. Joten Mauri joutu tekemään opettajista oppilaita ja saman joutu tekee muut opettajat joten päivä, jonka piti kestää pari tuntia venyki koko päiväks.
Mikä ei onneks haitannu, koska viestiä tuli Suomikaverilta, että ovat tulossa Campecheen, ollaanko kotona? Siinähän se meikäläisen päivä heilahti ennen ku Mauri liitty seuraan.

Oon ruvennu pikkuhiljaa tottumaan tähän et täällä juodaan olutta ja nykyään aika usein ostan itelleniki yhen oluen.

Mut sä oot kuulemma brasilialainen jos olut maistuu ja kieli taipuu ja jalkapallosta jotain tietää. Kaikki sopeutumisen eteen vai kuinka.

Meiän oli tarkotus tänään mennä naapurin synttäreille, mut ne alko niin aikasin ja Mauri pääski myöhään töistä niin jouduttiin perumaan.
Mistä tuli mieleen et meiän naapurilla on vieraita ja tänään pyykkejä ripustellessa jouduin keskusteluun ja yks näistä vieraista kysy multa missä olis hyvä paikka syödä ruokaa, liharuokaa, illallista. Kerroin sit pari vinkkiä ja sujuvasti vieras sujautti rivien väliin josko lähtisin hänen kanssaan illalliselle. Ei paljoa kiinnostanu ku aikasemmin kerroin et asun täällä mun brasilialaisen miehen kanssa. Mauri otti vähän kierrosta ku sille myöhemmin kerroin. Näitä harvemmin sattuu ku en oikein kulje missään yksin.

Ah ja sunnuntaina tapaan yhen tytön joka on työharjottelussa Brasiliassa ja löys mun blogin ja on nyt ite täällä Floripassa lomalla. Uskomatonta et tää on jo toinen suomalainen kuka on löytäny mut blogin kautta. Uskomatonta.

sunnuntai 19. helmikuuta 2017

Kutsumattomia vieraita


 Maurilla ei oo tällä saarella läheisiä kavereita, koska ei oo täältä kotosin ja omalle kotipaikkakunnalle on 10 tunnin ajomatka, joten kavereita ei täällä kauheen usein näy.

Valitettavasti tällä saarella asuu kuitenki yks kaveri ja kaverin tyttöystävä. Valitettavasti, koska tää kaveri ei oo Maurin mikään parhaista paras kaveri ja valitettavasti, koska mä en tästä kaverista tykkää.
En oikeesti edes tiedä miksen tästä kaverista tykkää. Joku sen naamassa ja käyttäytymisessä ja puhetyylissä vaan tökkii. Ja tän kaverin tyttöystävä vaikuttaa ihan mukavalta, mut se on NIIN hiljanen ja vaan hymyilee hiljaa aina tässä sohvalla tehden mulle tosi epämukavan olon ja siks näiden ilmaantuessa paikalle meen aina karkuun makuuhuoneeseen. Tää pariskunta on muuten se joka aina vaan ilmaantuu paikalle ja viipyy koko päivän. Ollaan pari kertaa peruttu suunnitelmat näitten kahen takia ihan ku en vaan haluu olla se joka sanoo et nyt ei käy.
Tää tulee niin muuttumaan.

Nyt torstaina oltiin siellä Costa da Lagoalla kokopäivä ja oltiin bussissa tulossa kotiin, kun huomattiin et Maurin kaveri oli laittanu meille molemmille whatsappissa ja facebookissa viestiä. Ensimmäinen viesti oli tullu neljältä iltapäivällä ja me oltiin perillä kotona vasta 11 illalla. "Missä ootte? Me ollaan teiän pihassa, meneeks vielä kauan, missä ootte nyt, moi Ronja ootko Mauricion kanssa?" Varmaan yli kymmenen viestiä.

No 11 illalla, ku väsyneenä käveltiin kotiin bussipysäkiltä ja saavuttiin omalle pihalle niin ketä siellä onkaan meitä vastassa. Maurin kaveri ja sen tyttöystävä.. Olivat oottaneen meitä kokopäivän.

Aikasemmin noin viikko sitte tää pariskunta tuli meille kymmenen aikaa illalla, toi mukanaan laatikon astioita ja moottoripyöräkypärät. Ilmottivat, että lähtevät nyt autolla kohti Pelotasta ja muuttavat takasin sinne kun ei täällä asumiseen riitä rahat ja hakevat tavarat sitte kuukauden päästä, kun tulevat tänne karnevaaleiksi. Ja jättivät sen moottoripyörän tänne.

Taustatietoa:

Tää pariskunta tekee töikseen mainosten jakamista kaduilla. Ja palkka huitelee korkeintaan siellä 800 realin tietämillä. Ehkä tienaavat vähän vähemmän, koska mitä oon ymmärtäny ni hirveen usein näitä työpäiviä ei ole.
Mut sit kuitenki käyvät ulkona syömässä melkein jokapäivä, ostivat moottoripyörän lisäksi auton (moottoripyörä on teinivuosilta kotosin) ja sit tulevat tänne aina kaljapäkin kanssa ja molemmat polttaa pilveä. Mut sit ei oo rahaa ruokaan eikä vuokraan ja vuokranantaja on potkimassa pihalle. Et mikä meni pieleen? Mihin sä tarviit autoa jos sul on moottoripyörä ja molemmat mahtuu sen kyytiin? Bensalitra on melkein 5 realia (Verrattavissa 5e litra) ja sit kaljaa ja pilvee? Sitä sit yhessä Maurin kanssa ihmeteltiin.
Ja mietin et jos molempien palkka on about 800 realia kuussa eli 1600 yhteensä. Vuokra 500 realia jossain pienessä kolossa sähköineen vesineen ja telkkaria ei ole, ei nettiä ja puhelimessa käyttävät "kredittejä" eli ns. prepaidia. Ni toi vuokra on sillon ainoo maksu mitä ne maksaa plus sit varmaan ton auton osti osissa. Et miten surkee voi oikeesti olla raha-asioissa ja MIKS TÄÄ ÄRSYTTÄÄ MUA NÄIN PALJON!

Eli jättivät tänne tavaransa ja kertoivat lähtevänsä Pelotakseen. Paitsi seuraavana päivänä ilmestyivät tänne ja hakivat autolla astiansa pois ja sanoivat etteivät lähekään. En tiedä älkää kysykö.

Joten nyt torstaina he olivat päättäny hakea moottoripyöränsä kypärineen meiltä ja me ei oltu kotona. Pariskunnalla ei ollu rahaa mennä kotiin takasin bussilla joten siks odottivat meitä kokopäivän, koska tarttivat sen moottoripyörän.

Toivoin vaan ettei ne jää meille asumaan, koska oltiin molemmat tosi väsyneitä.
Hakivat kypärät ja lähtivat. Onneks.
Kunnes minuutin päästä kuuluu ovelta koputus. Siellä oli kaverin tyttöystävä.
Poikaystävä oli lähteny kotiin ilman häntä, kun olivat riidelly kokopäivän. Joten jätti tänne meille ilman rahaa et pääsis kotiin.

No annettiin sit bussirahaa tyttöystävälle ja sieltä tuliki itku. Itku joka kesti kaks tuntia. Mauri kuunteli kaks tuntia mistä olivat riidelleet. Lämmitettiin ruokaa ja sanottiin et voi nukkua täällä ettei tarvi kotiin mennä.

Ilmeisesti tällä pariskunnalla menee tosi huonosti ja riita alkaa aina rahasta, koska sitä ei ole.
Mut tää poikaystävä ei haluu tehä töitä. Ei haluu tehä mitään sen eteen et voisivat elää yhtään missään yhessä. Kuulemma myös haukkuu tyttöystäväänsä huoraks ja muistaa aina kertoa miten haluis olla monen muun muijan kanssa paitsi tyttöystävänsä. Tapoihin kuuluu toi minnelie kyydistä jättäminen ilman rahaa ja riidan tullessa haukkua voi mikskä tahansa. Velkaa on poika äidilleen ja isälleen, kun lainaa vaan rahaa kokoajan, mutta ei tee töitä tienatakseen velan takasin ja ongelma tuli siinä kohtaa ku vanhemmat haluu rahat takasin.
Ilmeisesti tää mainosten jakaminen loppu tai sit sillä ei tienaa tarpeeks koska molemmat on ruvennu myymään vettä ja olutta rannoilla. Tää on tosi yleistä ja sillä voi saada ihan hyvät rahat kasaan, koska kuuma on ja brasilialaiset on olut kansaa.
Tyttöystävä oli sit ykspäivä myyny vettä kokopäivän tuolla helteessä ja saanu ihan hyvän tilin.
Samana päivänä Mauri oli laittanu tälle sen kaverille viestin et moro tuutko soittelee kitaraa sitku pääset töistä. Ni vastauksena tuli et "Pääsin jo nyt, lähen tulee!" Todellisuudessa oli tyyppi lopettanu myyntihommat siihen ja tienestit mitkä sai käytti bensaan et pääs meille.

Löytyhän se syy miksen oo ikinä koko tyypistä tykänny. Kyllä kusipään naamasta näkee.

Mauri sano sit tyttöystävälle et mene kotiin takasin Pelotakseen, palaa takasin kouluun ja ota oma elämä haltuun et tommonenhan on ihan naurettavaa ja toisen alistamista. Ei toista kohdella noin jos oikeesti rakastaa ja välittää. Ihan naurettavaa. Tyttöystävä on kuitenki vasta 21.

Mauri sano sit illalla ku oltiin menossa nukkumaan et mietti vaan niitä tilanteita mitä tää sen kaveri on tyttöystävälleen tehny ja et mitä jos Mauri olis tehny nää jutut mulle. Ruvettiin molemmat nauraa.

Tottakai aamulla tyttöystävä sit kiltisti odotti et poikaystävä hakee sen kotiin. Ei anteekspyyntöjä ei mitään. Hohhoijaa. Varmaan alko riitely heti ku pääsivät kotiin.

No sitten toisiin aatoksiin!

Mauri on opettaja kuten moni jo varmaan tietää ja nyt lauantaina oli sit ensimmäiset valmistujaiset Maurin oppilaille.
Lähettiin aamulla aikasin liikenteeseen ja teki niin hyvää hengittää sitä raikasta aamuilmaa! Oli ehkä vaan 26 astetta lämmintä.

Oli ihanaa ku aamulla keskusta ei ollu ruuhkanen, eikä kukaan kävelly sua päin.

Koulu oli koristeltu valmistuvien kuvilla ja ilmapalloilla.


Itse seremoniassa oli sitten ensimmäisenä video, joka inspiroi ihmisiä elämään.

Oikeesti kattokaa tää video. Mä vihaan kaikkee lässynlää liibalaaba ota oma elämäsi haltuun juttuja ja oon aina ollu sitämieltä ettei kaikki vaan voi seurata omaa unelmaansa, mut nykyään oon vähän sitä mieltä et jokainen voi seurata omaa unelmaansa. Luultavasti joudut tekee päätöksiä, mistä kaikki ei tykkää tai mitkä vaikeuttaa omaa elämää, mut pitää olla rohkee ja yrittää. Helpommin sanottu ku tehty mut kattokaa tää video, siit tulee tosi sellanen vomaannuttava tunne.


Tän videon jälkeen opettajat piti puheita. Mauri alotti ja piti hyvin Maurimaisen puheen: Kerto et muistaa oman alkunsa englannin kanssa ja ne ihmiset, jotka inspiroi kielen oppimiseen.
Sano et jos on saanu ees yhen ihmisen tsemppaamaan et jaksaa kaikki kurssit loppuun asti ni jo se on voitto hänelle. Joku huus välissä et "Ai ees yhen ihmisen... just". Olin samaa mieltä.
Mauri on kaikkien lemppariope ja sen kaikki kyllä tietää.

Sitte piti oppilaat puheita ja kiitti opettajia ja sano et tästä tää oppiminen vasta alkaa ja ihmiset itki ja voi veljet.
Kaikki oli tosi kiitollisia ja tunteellisia ja lämminhenkisiä ja mietin vaan et ei meillä Suomessa.

Olisin ite varmaan sanonu et "Kiitos olitte hyviä oppilaita ja olin kaikkein paras opettaja, nähää"
Mut mä oonki tämmönen.

Jaettiin todistukset, otettiin kuvia, juotiin skumppaa, laulettiin lauluja ja syötiin.

Maurin oppilaat. Kaks puuttuu. Isä ja tytär, tytär on Kanadassa vaihdossa ja isä reissaamassa Euroopassa.

Yks opettaja oli kesäloman Tanskassa. Hänen sisko asuu Tanskassa tanskalaisen miehen kanssa ja opiskelee nyt siellä lääkiksessä. Kyselin et mitä tykkäs, oliko lunta, kokeilitko luistelua tai laskettelua, oliko kylmä, oliko kivaa! Oli kuulemma uskomatonta. Talot on sisältä niin kotosia ja moderneja. Sisällä on lämmin vaikka ulkona kylmä. Kadut on siistejä siis puhtaita ja ryhdikkäitä. Talot on ihan ku elokuvista. Et se maa on ku toinen maailma. Oon samaa mieltä. Sanoinki et Mauri sano Suomen talojen näyttävän unelmataloilta mitä voi rakentaa Simssissä. Mikä on ihan totta. Ei kellään täällä oo niin hienoja taloja ku Suomessa. Hienoja ja hyviä. Ei rikkailla ei kellään. Mut oli lunta ja oli kylmä. Ei lasketellu ku ei ollu matkavakuutusta, koska ne on täällä uskomattoman kalliita.

Juttelin parin muunki kanssa. Moni oppilas ja opettaja on mulla jo facessa kavereina, joten tietävät et me seikkaillaan aika lailla. Tai mä luulin et ei kauheen paljoo mut moni tuli mulle kertomaan et me ollaan nähty enemmän saarta kun he vaikka ovat asuneet täällä kymmeniä vuosia.
No mä nyt vaan haluun tietää mikä tää mesta on missä asutaan. Ja käydä kaikilla 42 rannalla. (Vaikka paikalliset sanoo et rantoja on yli sata?).

Koulun jälkeen lähettiin lauantaitorin kautta kotiin. Kello oli 12 aamupäivällä ja asteita 36 katumittarin mukaan. Siltä tuntuki.

Käytiin paikallisessa tiimarissa. Täällä alkaa kouluvuosi maaliskuusta, joten kaupat on täynnä koulun alotus tilpehööriä.

Papuja vaikka mitä lajia kilohinnoilla. Ostettiin punasia papuja.

Ostettiin banaaneja, luumuja, limejä, papaijaa ja Maracuja. Eli passionhedelmä.

Keskustasta
Bussiterminaaliin kävellessä on käsintekijöiden kojuja viikonloppusin vieriviereen. Löytyy mattoja, kenkiä, alusvaatteita, nukkeja, tyynyliinoja, koruja ja vaikka mitä.

Kotona juostiin äkkiä rannalle ja oltiin siellä koko loppuilta!

Maracuja eli passionhedelmä.

Costa da Lagoa - Järven ranta


Mä en oikeesti ymmärrä miten nää paikalliset elää täällä ja ilman mitään siestaa. Ei kuuluu tähän maahan siestaaminen.
Mä oon kahelta päivällä jo niin väsyny et ihan ku olis ollu pitkä työputki takana ja haluu vaan maata sohvalla. Tätä tää helle teettää.

Sen takia aina ku on mahollisuus ni ollaan ulkona. Ulkoilma virkistää. Viheliäisimpiä on ne päivät ku lämmintä on yli 30 astetta mut sataa. Sillon sitä hikee vasta pukkaaki. Varsinki ku meiän viilennyksenä on vaan yks tuuletin. Joka on ihan liian heikko tuulettamaan Maurin hiet pois.

Pari päivää sitte sovittiin mun Suomikaverin kanssa et mennään käymään Costa da Lagoalla.
Ei olla nähty pitkään aikaan ja viimeks joudun perua, kun iski migreenikohtaus. Mut nyt mentiin.

Lagoa on yks kaupunkialue tällä saarella. Sellanen aika boheemi ja hippimäinen ja tää mun Suomikaveri asuu siellä. Lagoa tarkottaa järveä ja tää kaupunki on rakennettu ison järven ympärille.
Ja tää Costa da Lagoa on tän järven pohjoispäässä. Sinne pääsee vaan veneellä.

Joten otettiin vene Lagoan keskustasta. 10 realia turisteille ja 2,5 realia niille, jotka asuu matkanvarrella. Vähän niinku suomenlinnaan menis.


Tämmöstä pöheikköä oli saari koko matkan, ei autoteita, ei ambulansseja, ei apua jos jotain käy.
Matka kesti puolisen tuntia ja pitkin matkaa asukkaita hyppi veneestä laitureille veneen vielä lipuessa. Näppärästi.
Siinä mietin, että kyllä erakolla olis hyvä asua tuolla pöheikössä ku on niin hiljasta ja naapureita ehkä kolme.

Me hypättiin pois laiturilla numero 16. Siitä alko ravintolat turisteille. Ei jääty niihin ravintoloihin istumaan vaan käveltiin vähän ylemmäs kattomaan mitä löytyy.

Löyty pieni kylä. Tuntu et oltais oltu ihan jossain muussa maassa. Mieleen tuli pienet kreikkalaiset kylät vuorilla. Ei autoteitä. Ei moottoripyöriä. Ei pyöriä. Muutama hassu asuintalo, ohut kävelytie, koiria, kirkko, kolme turistikauppaa ja pöheikköä. Tänne pitää mennä jos haluaa rauhottua. Turistiaikakin on jo ohi, joten ei ollu vilinää eikä vilskettä.
Löyty paikallinen terveyskeskuskin, mutta se oli suljettu kun työntekijät olivat lakossa.






Kun oltiin kylä niin sanotusti nähty haluttiin istua alas ja syödä jotain. Mentiin kauemmas turistirysä ravintoloista ja istuttiin Paraíso Néia ravintolaan mikä oli melkein tyhjä. Istuttiin siinä järven vieressä kuumalla kelillä ja nautittiin tuulenvireestä. Mietittiin mitä syötäis.
Oon jo kauan halunnu syödä täällä katkarapuja, kun ne on kuulemma helkkarin hyviä. Mutta aina niin julmetun kalliita. Täällä ne makso vaan 35 realia, joten otettiin kimppaan sellanen snäkilautanen. Mauri ja Suomikaveri joi olutta ja minä limpparia. Tai oikeestaan limpparin ja vissyn sekotusta.

Laituri numero 18. Sen vieressä istuttiin ja siihen oikeestaan päättyi ravintolat ja turistit. Siitä eteenpäin olisi paikallisten koteja.
Siinä tuhotut katkaravut. Vaan päät ja pyrstöt on jäljellä. Mauri söi lopuks kyllä ton kasan päitäkin.
Katkikset oli tosi hyviä. En tiiä miten ne oli kokattu mut mausteena oli valkosipuliöljy.
En katkiksista niin välitä yleensä, mut oonki maistanu vaan niitä pakastejuttuja mitä laitetaan pizzan päälle. En ikinä tuoreita. Hyviä oli. Ihan ku olis sipsejä syöny.

Katkaravut kun oli popsittu niin tuli ehdotus, että käydään kattomassa paikallinen vesiputous. Kiipeemistä olis ehkä 10 minuttia, mutta lyhyt matka.

En oo ikinä nähny minkäänlaista vesiputousta ni tottakai halusin sen nähä.

Cachoeira eli vesiputous.
Joku jäbä myi näitä. Keinuja ja amppeleita.

Helppo reitti. 5 minuuttia ja bambut kolisi tuulessa.


Mauri


Mauri

Olihan se vesiputous ihan magee vaikka ei se nyt mikään vesiputous ollu. Myöhemmin sain tietää et putous on kuivunu, koska on satanu niin vähän. Anteeks vähän? 
Pitää mennä kurkkaa se uusiks sitku on satanu reippaasti. Mut alue oli tosi kiva ja viidakkoinen. Mauri kävi uimassa kylmässä vesiputousvedessä. 
Jokapaikassa oli kylttejä, et älkää menkö tän pidemmälle, et kunnioittakaa luontoa.
Kuulemma jokavuosi kuolee turisteja vesiputouksilla, kun kiipeevät korkeelle kiville ja haluavat ottaa kuvia. Nytkin sielä näky pariskunta pussailemassa. Toivottavasti ei liukastunu alas tullessa.

Mun vakio seikkailasu: sininen hattu ja punaset sydänrillit.
Mul on niin vähän kesävaatteita täällä, et ei tuu paljon pyykkiä, kun on aina samat vaatteet päällä. Vaatteet on täällä niin huonolaatusia ja kalliita et odotan suomireissua ja ostan H&M:n kesätyhjennyslaarin tyhjäks kaikista hassuista shortseista.

Putoukselta alastullessa meitä vastaan tuli joku surffarihippi joka huus mulle: "COOL GLASSES!! VERY NICE PINK AND ALL!!" kiitos kiitos on hienot ja surffari jatko matkaa huudellen miten ite hävitti omat pinkit lasinsa.
Käveltiin takas siihen ravintolaan mistä lähettiin. Mauri ja Suomikaveri joi vielä muutamat oluet ja sit otettiin puolikuuden vene takasin Lagoan keskustaan.

Muitakin laivalla poistuvia.

Tää järvi on tosi suosittu leijasurfauksessa. Eli Kite surf. En tiedä oikeeta suomennosta.
Takasin Lagoalla mietittiin et mitä tehtäis.
Käytiin kaupasta ostaa tölkit olutta (myös minä!), pussi sipsiä ja pussi jotain muuta snägiä ja käveltiin mun Suomikaverille.
Siellä istuskeltiin parvekkeella ja höpöteltiin. Sit tuli nälkä. Päätettiin mennä pizzalle.

Täällä pizzat on ihan superhyviä ja koko pizzeria idea on ihan eri ku Suomessa.

Ravintola mihin mentiin oli hieno ja rustiikki. Jokaisessa pöydässä oli pulmapeli mitä pysty ratkoa sen aikaa kun odotettiin menuja ja ruokaa. Ihan loistava idea! Ei tullu kurkittua puhelinta vaan käytettyä aivoja!

Täs piti saada kaikki palikat laatikkoon. Tää tais olla ainoo peli missä onnistuin.
Oon käyny nyt monessa pizzeriassa täällä ja teemana on kaks eri tapaa:
On Rodizio eli maksat summan kassalle ja istut pöytään. Sit tarkoilijat rupee tuomaan sulle erilaisia pizzapaloja ja kyselevät, että otatko tätä kanansydänpizzaa? Entäs tätä juustopizzaa? Tai tätä kanakastikepizzaa? ja sit jälkkäripizzat pääruokien jälkeen. Suklaapizzaa mansikoilla, kookoksella, pähkinöillä. Ja sä vaan istut ja syöt.
Ja sit on tämmöset pizzapaikat mihin nyt mentiin.

Päätät ensin minkä kokosen pizzan otat, pieni, medium, iso tai tosi iso. Ikinä sä et tilaa pizzaa siis itelles vaan koko porukka syö sitä samaa pizzaa. Joten me otettiin kaks isoa pizzaa. Mitä isompi pizza sitä enemmän saat valita siihen täytteitä.

Tää pizza on eri ravintolasta, mut ajatus sama.
Täs on kolmee eri täytettä. 1/3 on neljän juuston pizzaa missä seassa lihaa, 1/3 on ananasta ja jotain makkaraa ja 1/3 on oliiveja, tomaattia, lihaa, katkarapuja ja jotain muuta.

Must tää idea on ihan paras, koska saa maistaa kaikenmoisia makuja eikä vaan sitä yhtä ja samaa. Plus täällä täytteet on tuoreita. Tuore ananasta, katkaravut suoraan meresta, vihannekset viereiseltä torilta. Ei mitään purkkijuttuja ollenkaan. 

Plus näyttääks tää perus pizzaravintolalta? Valko- ja punaviiniä. Kynttilän valossa.
Tää on illallisruokaa parhaimmillaan.
Nää pizzat ei oo kans sit mitään halpoja krapulalättyjä vaan laadusta joutuu vähän maksamaan. Mut kyl mä ainaki odotan koko kuukauden et pääsen taas syömään herkkupizzaa. Tai no en ehkä kuukautta, koska mun kaveri ja sen lapsi tulee meille kylään viikon päästä maantaina ja aivan varmasti vien ne pizzalle. Molempien tapojen pizzaravintoloihin.

Mä heräsin tänään seittemältä aamulla, pirtee ku peipponen. Näin aamusin on viel aika "viilee" ni pystyin ottaa läppärin ja kirjottaa tän tarinan. Mul on ihan hirveesti kaikkia juttuja mitä haluisin ja mitä pitäis kirjotella (mm.yks blogitunnustus), mut nyt kellon ollessa kymmenen on taas niin hiki et pakko lopettaa!

Me muuten siirryttiin täällä viimeyönä talviaikaan, eli eroa on nyt 5 tuntia Suomeen nähden. "Talviaikaan" ihan oikeesti..


sunnuntai 12. helmikuuta 2017

Minä ja Mauri




Mulle esitettiin toive mistä kirjottaisin. Siitä miten minä ja Mauri tavattiin.

Alunperin kun rupesin blogia kirjottamaan niin perheellehän se oli tarkotettu, joten ei ollu tarvetta kirjottaa tästä ja myöhemmin ajattelin et ketä kiinnostaa, mutta kuulemma kiinnostaa!

Aattelin eka et annan Maurin kirjottaa tän tekstin, koska se muistaa enemmän yksityiskohtia, mut ei ollu ukko kauheen innoissaan tästä urakasta (:D)

Oli vuosi 2010 ja minä olin 19-vuotias neitokainen mustalla tukalla.


Menin internettiin semmoseen paikkaan kun Omegle. Siihen aikaan se oli semmonen chatti missä pysty nimettömänä jutella ihmisille ympäri maailman ja mä tykkäsin englannista ihan hirveesti ja halusin tietää muitten kulttuureista ja tavoista, joten paikka oli ihan ideaali.
Tutustutin myös mun pikkuveljen Oton tän nettisivun saloihin ja Otto oli sillon 12-vuotias innokas englannin oppija!
Nykyään tolla nettisivulla on myös mahollisuus webkameraan joten kikkeleitähän sieltä aika paljon näkee. Ei sillon kyllä.

Otto sit rupes juttelee yhen jenkkiläisen kanssa, joka kerto olevansa Missourista ja nimensä Donavan.
Siihen aikaan käytettiin vielä MSN messengeriä eli meseä. Otto vaihto meseosotteita Donavanin kanssa ja jatkovat juttelua siellä. Oltiin tällön mummolla molemmat.
Otto meni sit vessaan ja mä ryntäsin haukkana läppärille ja huomasin et Otolla oli mesekeskustelu auki jonku kanssa joka puhu englantia. Kerroin et Otto lähti johonki et tulee kohta takasin, täs on nyt Oton sisko Ronja et älä ihmettele ku Otto ei vastaa.

No sit ruvettiin juttelee ja selvis et Donavan on kans 19-vuotias.
Mesen profiilikuvana oli tämä.


Sanoin sit Donavanille et näytät vähän latinolta et onks sussa latinoverta? "Eeei ei oo" Sano "Donavan".

Me jatkettiin tätä mesessä ja sit myöhemmin ku mese lakkautti ittensä ni Skypessä juttelua koko vuosi. Samana vuonna löysin itelleni poikaystävän, jonka luulin olevan "The one" ja innoissani kerroin siitä "Donavanille" et mul on poikaystävä jee. Me juteltiin usein tosi pitkälle yöhön aikaeron takia.
Jälkeenpäin tajusin miten paljon vaivaa Maurin piti nähä oikeesti ylläpitääkseen tätä valhetta.
Olin tosi innoissani et tää tyyppi on jenkeistä ja seurattiin mm. lätkän MM-kisoja USA - SUOMI ja heiteltiin siitä kommentteja. Kyselin aina paljon kello on Missourissa ja paljon siel on asteita tai siis fahrenheittejä ja aina tuli vastaus ku apteekin hyllyltä.

Me juteltiin aina ku mahollista ni kameroitten kautta eikä kirjoittaen, joten joku saattaa miettiä et miten ihmeessä luulin brasilialaista jenkkiläiseks, et eiks muka aksentti jo paljasta?
Kuulisitte ku Mauri puhuu, aksentti on suoraan Hollywoodin leffoista. Ei yhen yhtä aksentti "virhettä" kuulu herran suusta.

Suunniteltiin et "Donavan" tulee Suomeen ja mitä tuliaisia haluun ja semmosta kaikkea jännää. Sitte 2011 "Donavan" kerto mulle tietyn päivän et tollon tulee Suomeen ja olin tosi innoissani. Mut sit yhtäkkiä ei "Donavanista" enää kuulunukkaa mitään.
Mun vuosi 2011 oli hirvein vuosi ikinä. Olin kahessa duunipaikassa ja kondiittorikoulussa samaan aikaan plus mun parisuhde oli nähny parempiaki päiviä ja "Donavan" oli aina ollu se mun henkireikä kelle kerroin kaiken ja sit se vaan katos.

Jossain vaiheessa mulla meni hermo ku ei ukosta mitään kuulunu ja kopioin Skypen ja mesen ja "Donavanin" facebookin sähköpostiosotteet tyypin tiedoista ja googlasin ne, jos vaikka olis joku muu reitti ottaa yhteyttä?

Ja mitä mä löysin. Löysin kolme facebook profiilia. Kaikissa "Donavanin" naama mut kuvat ja nimet aina eri. Nimet oli: Mauricio Palheta, Mauricio Goulart ja Mauricio Goulart Palheta.
Pistin sit sähköpostia jokaiseen sähköpostiosotteeseen et anteeks mut kuka sä oikeen oot ja ootko valehdellu mulle kaks vuotta?

Äitin kanssa hämmästeltiin näitä profiileja.

Sitte tuli yhestä sähköpostista vastaus.

Pitkä kirje.

"Donavan" kerto et on Mauricio ja asuu Brasiliassa. Pyys monesti anteeks ja kerto et ei ikinä omeglessä ajatellu et oikeesti lois jonku ystävyyssuhteen kenenkään kanssa joten kuhan heitti olevansa Jenkeistä, sit se valhe meni vaan pidemmälle ja pidemmälle ja aina oli vaan vaikeempi kertoa et mikä on se totuus.
Anto oikeen facebook profiilinsa ja poisti loput kolme.
Kysyin äsken et miks sil oli niin monta profiilia: Koska unohin aina mun salasanan enkä osannu palauttaa niitä ni loin aina vaa uuden profiilin hahahah (Ihan oikeesti niin perus Mauria).

Tollon facebook ei ollu vielä niin iso juttu ja Maurillaki tai olla joku 30 kaveria omassa oikeessa profiilissaan.

No sit vaan jatkettiin juttelua siihen mihin jäätiin. Amerikan yksityiskohdat muuttu vaa Brasilian yksityiskohdiks mut ihminen oli kuitenki ihan se sama.

Sit rupesin lähettelee paketteja Suomesta. Villasukkia, karkkia, joulukortteja ja kalentereita, sanakirja, CD-levyjä ja kirjeitä.

Kaikenmoista
Maurillaki oli tyttöystävä tossa välissä ja mulla se poikaystävä.

Muistan ku nauroin miten juntti Mauricio oli poikaystävänä ja annoin kaikkia vinkkejä. Mauricio kerto et tyttöystävä söi jotain takapuolta ja tissejä kasvattavia hormoneja, koska olis jonku mallisopparin saanu jos pylly olis isompi. Mietin vaa et just joo.
Joutu Mauri käymään kirkossaki sunnuntaisin tän tyttöystävän perheen takia vaikka ite piti koko touhua naurettavana. Sillekki usein naurettiin.

Sit 2012 vuoden lopussa ilmotin et tuun käymään Brasiliassa. Mauri oli vähän et what oikeesti, siis ihan oikeesti?

Ja 2013 vuoden puolessa välissä ostin lentoliput Brasiliaan kuukauden reissuun ja reissu tapahtu 2014 tammi-helmikuussa.

Mä erosin mun poikaystävästä 2012.
Maurilla oli tää tyttöystävä viel sillon ku ostin liput joten ajatuksena oli et "Kuin siistii tuntee joku tyyppi toiselta puolelta maapalloa ja voin mennä sinne hengaa tälleen vaan!"
Tyttöystävä ei luultavasti ollu kauheen innoissaan ja ero tuli pari kuukautta ennen ku mun lento lähti Suomesta.

Mua ei oikeestaan jännittäny etukäteen se Brasiliassa oleminen yhtään. En ajatellu mitään rikollisuutta tai väkivaltoja, koska panikoin niin saamaristi niitä lentoja. Eka kerta ku yksin matkustin mihinkään.
Lento lähti aamuyöstä, joten en tietenkään nukkunu tai saanu syötyä ja laitoin vaan viestiä kavereille et EN LÄHE MIHINKÄÄN! ET EI SAATANA MÄ JÄÄN KOTIIN!
Pari rohkasevaa sanaa ja sit lentokentälle.

Kaikki matkustukseen liittyvä meni TOSI hyvin. Lento lens Portugalista SUORAAN Porto Alegreen eli vaan kaks lentoa! En oo ikinä sen jälkeen löytäny suoria lentoja.

No 6 tuntii Portugali-Porto Alegre lennosta vaan oksensin koska päätä särki niin jumalattomasti. Varmaan nukkumattomuuden ja jännityksen takia.
Mauri oli luvannu tulla autolla isänsä kanssa vastaan, koska Porto Alegresta oli vielä 3 tunnin automatka Pelotakseen.
Olin vannottanu viimeset 2 kuukautta et tulee mua vastaan, koska mulla on osote kyllä tiedossa ja taksi kulkee et varo vaan tai mörökölli sinut syököön.

Lentoemäntä anto mulle koneessa jonku tosi vahvan pillerin millä särky lähti pois ja kävin vessassa laittamassa itteni ihmisen näköseks.
Sit lento laskeutu ja mua väsytti ihan sikana. En ollu nukkunu ainakaan 24 tuntiin, en nukkunu kotona sinä yönä ku lento lähti ja lento oli Brasiliassa keskiyöllä Brasilian aikaa.

Mua ei jännittäny ollenkaa. Laukkua odottaessa mun laukku tuli viimesenä, joten Mauri odotteli tunnin ylimäärästä sen takia ja kuulemma ihan hirveessä stressissä käveli aulaa edestakasin.

Sitte laukun löydyttyä astelin ovista ulos ja siellähän se Mauri oli. Hoikempi ja pidempi mitä olin kuvitellu ja ihan kivan näkönen parran kanssa.

Mauri on jälkeen päin kertonu et heti ku näki mut niin ties että: "I'm gonna marry that girl!"

Korvissa Maurin lähettämä synttärilahja mulle Suomeen ja feikkirillit päässä etten olis näyttäny nii väsyneeltä.
Meiän eka yhteiskuva.




lauantai 11. helmikuuta 2017

Pantano do Sul - Etelän suo?

Edellisestä kielimuuri hermoromahduksesta on toivuttu ja maassa on rauha.
Oon ymmärtäny ettei kande olla niin ankarana itelleen, koska ite oon ainaki sellanen et jos johonki itteni joudun pakottamaan (kielen opiskelu) ni sitä en ainakaan tee.
Sitä paitsi oon myös ymmärtäny et en mä oo mitenkää surkee et Maurin slangit ja aksentti on vaan ihan syvältä (mitä oon kyllä aina sanonu).
Tää selvis sillä ku pelasin Duolingoa (Duolingo on appsi jonka kautta opitaan uusia kieliä. Ite tykkään ja suosittelen ihan vaikka jos haluu ruotsia kerrata) ja nauroin joillekki sanoille et "Hahah ette te käytä ees tämmösiä sanoja ikinä just joo" Ja Mauri sano et joo kyl noi on ihan yleisiä. Sit kysyin et miksen ikinä oo kuullu et käytät sit näitä? Koska Maurilla on tosi erikoisia slangisanoja.
Löytypä syy siihen miks ymmärrän esimerkiks bussissa välillä jopa aika hyvin mitä ihmiset puhuu mut Mauri ja sen kaverit. Ei toivoakaan.

Pari viikkoa sitte meiän naapuri tuli meille tosiaan kylään, koska kuuli et puhutaan englantia ja halus sitä oppia paremmin. No ykspäivä makoilin tässä sängyllä ja kattelin leffoja ku ikkunan takaa kuulu: "Ronjaaa I have invitation for youuu!" Se oli se sama naapuri. Pistin nopsaan housua jalkaan ja juoksin ulko-ovelle. Naapuri eli Debora kutsu mut rannalle ja minähän menin.
Joku olis voinu ehkä vähän ihmetellä suu auki ku naapuri tulee ikkunan taa pikku stringibikineissä mut ihan normaalia toimintaa näin rantakaupungissa.

Mutta keskeisin asia eli: minähän menin sinne rannalle. Otin aurinkovarjon ja Kangan mukaan ja sinne käveltiin. Mauri tuli sit perässä ku pääsi töistä.

Debora kerto et on samasta osavaltiosta ku Mauri ja on todella ujo. Ujo my ass. Debora muutti tänne joulukuun lopulla ja tuntee jo kaikki naapurit plus baarien omistajat. Mauri on asunu tääl nyt vuoden eikä tunne melkein ketään hahaahah. Et ei kaikki brassit oo yltiösosiaalisia.
Ja kuka ujo tulee ikkunan taa et moi mennäänkö rannalle tai kävelee ovesta sisään et mullekki sitä englantia?
Plus et Deboralla on silikonitissit, valkastut hampaat, tekokynnet ja menee jokapaikkaan pelkissä bikineissä. Anteeks mut ujo? Ei ainakaan mikään tyypillinen ujo.

No rupesin sit nauraa aika kovaan ääneen et sinä UJO et voi hyvää päivää mitähän meiän naapurit oikeesti ajattelee musta ja Maurista ku moni ei varmaan ees tiedä ketä tässä asunnossa asuu.
Naurettiin sit yhessä ku kerroin tarinoita suomalaisista ja siitä millasia me ollaan. Ei ollu ikinä kuulemma kuullu mitään sellasta.

Rannalla oli oikein mukavaa ja on kiva tietää et mun jutuille (mulle) nauretaan myös muissa maissa ja tuli myös itelleni hyvä fiilis ku pystyin tuomaan esiin sitä omaa persoonallisuutta jollekki muulle ku Maurille. Plus bonarina tajusin et tyyppi joka puhuu heikosti englantia on täydellinen opettamaan mulle vahingossa omaa kieltään. Monesti tuli se hetki ku Deboralla ei ollu sanat hallussa ja sit kokeiltiin brasiliaks ja sit piirtämällä hiekkaan ja selittämällä ku Aliaksessa konsanaan. Silleenhän sitä oppii jumaleissön.

Eli mulla on nyt virallisesti yks paikallinen kaveri! Kelatkaa sitä naiset ja herrat.

Meiän arki on tälleen kesällä ihan erilaista ku alkukesästä millon Mauri oli paljon töissä. Nyt töitä on ma-to 8-11 ja 11.30 Mauri on jo kotona. Joten mun omat arkirutiinit on menny vähän päin santeria, ku ei oo sitä sellasta luppoaikaa mikä pitäis täyttää tekemisellä, koska ollaan kokoajan Maurin kanssa menossa. Rutiineihin kuulu mm. tän blogin kirjottelu joten siks tulee tekstiä harvemmin, pahottelut siitä. Ei kuitenkaan tarkota sitä et inspis olis loppumassa tai kyllästyminen iskemässä tai tarinat vähenemässä. Oon vaan nyt ollu aika vähän kotona!

Meillähän on tavotteena siis käydä saaren kaikki rannat läpi. Eilen käytiin sit kurkkaamassa uus ranta nimeltä Pântano do Sul eli etelän suo? Vähän ihmetyttää kyl toi nimi koska kattokaa.





Onko tämä suo? Pienen googlailun jälkee selvis et 1700-luvulla se oli suo.

Kyseessä siis tämmönen pieni todella hiljanen kalastajaranta.
Kalaverkkoja oli pitkin merta ja ranta täynnä eri meriravintoloita.
Täällä on kuulemma tosi herkullinen meriruoka, varmaan siks ku saarta ympäröi meri.. heh heh ja ruoka on lähiruokaa. Enpä oo ikinä päässy maistamaan ku hinnat on ihan sairaita.
Täälläki ravintoloissa ateriat kahelle makso 150 realia ja siitä ylöspäin. Maksaisitko sä 150e kahen ihmisen ravintolaruoasta? Siihen hintaan sitä meinaa näillä palkoilla voi verrata.

Täällä on jotenki tajunnu et Suomessa sä voit ostaa ihan mitä vaan. Tarkotan et kaikki tarjonta on sun sormenpäissä. Et sulla on aina se mahdollisuus ostaa ihan mitä vaan. Joo ehkä sä joudut säästää sen vaikka 5e kuukaudessa et saat ne kengät mistä unelmoit mut sä voit ne kuitenki hankkia jossain vaiheessa. Täällä jo se et ostat kilon juustoa saattaa pistää talouden ihan mullin mallin. Ihan älytöntä. Tai et on monia jotka ei oo ikinä käyny elokuvateattereissa, keilaus on vaan jotain mitä näkyy elokuvissa ja pizzan tilaaminen tai fastfood ravintolat on luksusta.
Välillä just mietin et ai vitsi ku voisin tilata nyt pizzan. Sen 8 euron pizzan mut ei ku pizzat on täällä aika kalliita plus et jos niitä pizzerioita googlaa et minkähän hintasia ni missään ei MISSÄÄN näy mitään hintoja. Minä kun hintavertailijana olen helppoon hinnan selvittämiseen tottunu.
Mut niinki helppo ku voisinpa tilaa pizzaa.
Oon nähny unta siitä et ostan litran jäätelöä. Hahaha.

Mut muuten ranta oli tosi kiva. Aallot oli rauhallisia mikä on aika erikoista, melkein joka ranta on täällä tosi aaltonen. Poikkeuksena Jurere mikä onki rikkaiden ranta.
Ihmiset Pantanolla pysty laskee kahen käden sormilla.
Tossa viikko takaperin kun koko viikko oli huonoa säätä käytiin meiän omalla rannalla ja se oli ihan tyyni, mut sit siel oli heti meduusoja. En oo kertaakaa ennen nähny täällä meduusoja.
Myös tällä Pantanon rannalla näky pieniä meduusoja, kun aallot oli senverran rauhallisia.

Aurinko oli ihan liian kuuma ja UV säteily olikin heilahtanu mittarissa punaselle joten kävin vaan kaks kertaa uimassa etten 50 suojakertoimesta huolimatta pala. Muuten olin varjon alla ja nautin pienestä tuulenvireestä.

Tämmönenki ku kalanraato on tämmöselle turistille valokuvauksen arvonen kohde. Näitä näky pitkin rantaa.
Hiekka oli tuolla paikoittain sellasta hienoa mustaa. 

Musta tää kylä näytti tosi paljon kreikkalaiselta. En tiedä miks.Oli jotenki niin vaaleeta ja puita ei ollu missään. 
Kotiin menossa odoteltiin bussia pysäkillä ja siitä kävi moni henkilöauto nappaamassa liftareita kyytiin. Autot ihan siis hidasti ja kysy et mihin suuntaan ootte menossa et saatte kyydin. Luulin et tää liftaaminen on tapana vaan Lagoalla, mut ilmeisesti etelässäkin saarta tätä harrastetaan.
Bussissa kotiin mennessä jäätiin samaan ruuhkaan, kun tullessa Matadeirolta kolme viikkoa takaperin. Tälle rannalle mentiin meinaa samalla bussilla, mut pysäkki oli pari kilsaa kauempana. Siinä sit ruuhkassa yks kulkija otti kitaran esille ja sano et moro moro kaikki, mä en hirveesti puhu portugalia, kun oon Chilestä mut mä voisin nyt vähän laulaa teille!
Ja jannuhan laulo. Latinorytmit kajahti ilmoille ku kurkussa olis ollu mikrofoni. Koko bussi raikas ja jäbä veti ihan uskomattoman hyvin. Ihan lähti munki könkkäjalan tanssijalka vipattamaan.
Siinä olis kuulkaa moni suomen idolsin voittaja jääny kakkoseks mennen tullen.
Hattu kourassa esityksen päätteeks keräs chileläinen kolehdin. Meillä ei ollu käteistä mukana, mutta annettiin positiivista kommenttia, mitä ei kyllä chileläinen ymmärtäny (ihan varmaa Maurin aksentti).

Bussit on kyllä niin tapahtumarikkaita paikkoja. Siellä on nähty tissejä ja prostituoituja, artisteja ja olutmyyjiä, kyykkypissaajia unohtamatta.

Kotona oli puhelimeen tullu Deboralta viesti et lähenkö meditoimaan illalla tohon meiän rannalle. Et siel on joku meditointitapahtuma kuun valossa.
Aikasemmin käytiin meditoinnista keskustelua ja Debora sano et vaikutan meditoivalta tyypiltä.
Saa nauraa.

Kohteliaasti sit sillon sanoin et en oo mikään meditoija et anna mulle mieluummin vaikka nyrkkeilysäkki ja hanskat. Se on mun meditointi.
Tai sit raivohikoilu rannalla juostessa. Se on mun meditointi.

Mulla on tässä pariviikkoa ollu oman kropan kanssa vähän sitä ja tätä ogelmaa, kun ei oo vielä kroppa tottunu uusiin bakteereihin ja sellasiin, mut aattelin siitä koota ihan semmosen oman kirjotuksen, ku ei kukaan puhu siitä miten kauan menee et elimistö tottuu uuteen ja vieraaseen maahan. Tän takia en ollu siis hirveen innoissani meditoinnista ku pystyin ajattelemaan vaan apteekkia.

Aattelin kirjottaa nyt monta postausta varastoon mut mul valuu hiki jokapaista ihan jo tän yhenki kirjotuksen aikana ni taidan jättää väliin!

Omalta bussipysäkilta, Omalle terminaalille ja sieltä Pantano do Suliin.

Etelän rannat on niin mukavia, kun niissä ei paljon turisteja ole ja maisemat on paljon kauniimmat.

Ainiin! Tänään lauantaina heräsin aamulla 8 siihen et kattoa korjataan! Uskomatonta kahden viikon lupailun jälkeen nyt sitä vihdoin korjataan!

sunnuntai 5. helmikuuta 2017

Olen Ronja, hauska tutustua. Olen todella suomalainen.

Tässä nyt ku on täällä asunu melkein puolivuotta niin sitä on väkisinkin vähän niinku tutustunu itteensä uudestaan.

Oon aina ajatellu et oon aika lupsakka tyyppi enkä ihan hirveesti narise turhista asioista ja annan kaikkien kukkien kukkia ja kaikki on mulle ok, et semmonen rento muija.
Töissäki yks työkaveri ku kuuli et mulla on brasilialainen mies ja muutan Brasiliaan ni ensimmäinen kommentti oli et "Vau! Mut sen kyl huomaa susta sen brasilialaisen miehen, oot jotenki niin rento ja sellanen hälläväliä tyyppi, mut selvispä senki syy." En sit tiiä et muuttiks Mauri mua oikeesti Suomessa niin paljon et tommosen kommentin voi heittää vai oonks aina ollu vähän sellanen et no ihan sama -tyyppi.

Äiti siellä varmasti nauraa kyyneleet silmissä ku oot niitä mun nillityspuheluita kuunnellu, I know.

Mä en oikeestaan tiedä et miks ajattelen et oon lupsakka tyyppi. Varmaan siks ku mua ei haittaa jos kotona on vähän sotkusta tai jos herään 10 minuuttia ennen ku pitää töihin lähteä ja töissä oltiin sit eilisillä ripsareilla ja tukka takussa nutturalla.
Tai et meillä syödään sohvalla ja se on ihan ok. En jaksa napista jos maito kaatuu sohvalle. Kyl sen saa siivottua.
Tai koska käytän eriparisukkia, enkä jaksa pahemmin miettiä mitä laitan päälle et kunhan on mukava olla. Et ihan sama. Ehkä näitten takia.

Mut nyt täällä on tullu vastaan sellasia haasteita ihan itteni kanssa etten olis ikinä arvannu mitä kaikkea sitä joutuukaan miettimään.

1. Mä en ole spontaani.
En oo ikinä ajatellu koko asiaa Suomessa asuessa mut täällä oon huomannu et mulla rupee sydän oikeesti tykyttää jos Mauri kertoo et joku asia tehdään nyt. Pari esimerkkiä.

Maurin kaveri on ollu täällä nyt viikon yötä ja joka ilta on satanu.
Eilen illalla sit ei satanukkaa ja Mauri päätti kaverinsa kanssa et mennään tohon viereiseen baariin juomaan olutta. Ja mitkä oli mun ensimmäiset ajatukset?
Ei en haluu mennä, ai nyt vai? Mun pitää käydä suihkussa ja mitä mä laitan päälle ja eikä olin jo niin valmistautunu siihen ettei lähetä mihinkään ja nyt mun pitää saada se viihde olotila päälle ja eikä en jaksa sit Mauri ja Alisson on vähän humalassa ja molemmat unohtaa etten puhu portugalia tai tykkää oluesta eli en oo ees hiprakassa ja sit ne rupee valittaa ku oon niin hiljaa, ku en pääse niitten kahen juttuihin mukaan ollenkaan.
Noin mä ajattelin.
Kävin ihan hirveetä taistelua mun pään sisällä et meenkö. En halunnu mennä mutten halunnu sanoa et en halua mennä. En halunnu sanoa sitä ääneen koska mua hävettää sanoo melkein aina ei, kun jotain spontaania olis tiedossa. Mut en haluu pakottaakkaa itteeni mihinkään ja sit meen sellaseen lukkotilaan ja mietin et MITÄ MÄ TEEN??

Oliski ollu joku tekosyy.


Alissonin serkku ja sen kaveri tuli autolla kylään out of nowhere ja he halusivat mennä kiertelee saarta autolla meiän kaikkien kanssa. Oikeesti tosi kiva idea, mut mä en oo viel ees juonu aamulla kahvia. Aurinko paisto ja olin aatellu et ollaan varmaan kokopäivä rannalla et IHANAA, ku vihdoin pääsee taas rannalle. Sit yhtäkkiä tuleeki tää serkkujuttu. Rupesin miettimään et kokopäivä autossa pysähdyksiä siellä täällä, neljä brasilialaista ja taas ajatukset portugalista tuli pinnalle ja mä en vaan halua mennä mukaan. Mauri yritti sanoo et joo mut ei sun tarvii mitenkää kommunikoida et voit istuskella yksin jossain jos haluut mut olis kiva mennä johonki. Ei se oo se pointti et haluisin olla yksin vaan se et tunnen mun olon niin epämukavaks ku kaikki muut puhuu sun ympärillä jotain ja suurinosa menee ihan ohi.
En jaksa koko ajan kysyä Maurilta et mitä tapahtuu nyt, entä nyt, mitä se sano, entä nyt.
Joka kerta Mauri sanoo et tälläkertaa mä tulkkaan sulle enemmän ja sit se tulkkaus on tämmöstä:
Auto pysähtyy, ihmiset puhuu jotain autossa. Kuski nousee ylös autosta ja muut avaa turvavyöt, mut kukaan ei liiku. Joudun kysyy et öö mitä nyt tapahtuu? -Aa joo kuski hakee tost jonku jutun.
Tai jos ihmiset keskustelee jostain ja kysyn et mitä tapahtuu ni Maurin vastaus: "We are talking about music". Okei. Niinku mitä te puhutte musiikista? Puhuttekste tapahtumista, bändeistä, biiseistä, sun musajutuista, jostain uudesta artistista MISTÄ TE PUHUTTE?

Ni on vaan kaikille mukavempaa jos en mee mukaan tommosiin. Kenenkää ei tarvii tulkkaa kellekkää mitään ja mä voin sit illalla rauhassa miettiä et no nyt voisin lähteä ajelee et nyt olis asia käyty päässä läpi.

Tai sit jos kävellään jossain ja Mauri puhuu kaverinsa kaa portugalia, minä kävelen sateenvarjon kanssa ja kattelen ihmisten jalkoja ku sataa ja tuulee samaan aikaan. Yhtäkkiä kävelenki erisuunnassa ku muut. Ainii ei Ronja ymmärrä jos keskustellaan portugaliks et mihin suuntaan mennään.

Mut siis tämmöset asiat vaan saa mut haluamaan lukittautumaan makkariin ja menemään mihinkään pelkästään Maurin kanssa.

Meni ehkä vähä osittain ohi idean, mut haluisin tietää ainaki päivän etukäteen et ollaan menossa johonki missä on muitaki ihmisiä et voin oman pääni sisällä valmistautua siihen henkisesti.

2. En tykkää siitä et muut on spontaaneja.
Naapuri tuli kylään pari päivää sitte. Ilmesty avoimelle ovelle ja sano et Moi oon Debra, asun naapurissa. Puhutte englantia ja haluisin osaa puhua sitä paremmin ni voisin tulla kylään.
Ei ei ei ei eieeieieieieiei. EI. Mulla oli päällä Maurin iso T-paita. Ei housuja, tukka likasena nutturalla ja hiki. Ei ei ei Ei kiitos.
No aattelin kuitenki et ihan kiva jos joku naapureista puhuu englantia ni voi mennä joskus kylään et Ronja nyt tsemppiä. Ilta meniki ihan kivasti, kunnes: Tunnen yhen hotellin omistajan, voisin kysyy jos haluut sieltä töitä. !!!!AAAAA EIII. Oikeesti ihana ajatus mut ei ei ei ei mä oikeesti yritän viel kotiutua tänne ja tää ei oo helppoa enkä todellakaan mitenkää oo valmis menee töihin johonki ihan vieraalla kielellä, ku en ees tunne maan tapoja kunnolla.
Sit siinä yritin soperrella et kiitos hyvä idea, mut mä en eti tässä just työpaikkaa et byrokratia juttujaki on tässä vielä ja- "Ei haittaa jos sul ei oo papereita! Kyl täält silti saa töitä!" Joo ei se nyt OLLU SE POINTTI TÄSSÄ ja äiti auttakaa mua en haluu töihin älkää pakottako mua äääää..

Sit seuraavaks: Hei tossa viereisellä rannalla tanssitaan tänään (jotain salsan ja samban sekotusta) semmosta tanssia ja oon menossa siihen nyt tunnin päästä et tuu mukaan!
!!APUA! Yritin sit sanoa et joo kiitos kiva idea ja ehdottomasti joku toinen päivä, mut Mauricion pitää herää aamulla aikasin ja- "Mut ei Mauricion tarvii tulla mukaan! Mennään tyttöporukalla!" Joo kiva mut EI SE OLLU SE POINTTI TÄSSÄ!

Oikeesti tämmöset tilanteet saa vaan ahdistusta mun hengessä aikaan ja tulee hiki ja sydän hakkaa tuhatta sataa ja haluun vaa olla ja pelata mun pleikkapelejä.



En oikeesti tienny et oon jotenki NÄIN juminen! Ku ei tämmösiä tilanteita tule ikinä Suomessa. Korkeintaan et lähetäänks kahville parin tunnin päästä. Mut harvemmin niitäkään. Kaikki aina suunnitellaan töiden mukaan ja kalenteri on täynnä suunnitelmia ja mä tykkään siitä. Mä tykkään miettiä ja pohdiskella mun suunnitelmia ja märehtiä niitten kanssa illalla ja miettiä et mitähän sitä laittais päälle ja mihinköhän sitä menis kahville ja minkähän munkin sitä söis vai olisinko SPONTAANI ja ottaisinkohan sittenki jäätelön..
Se miettiminen ja fakta et on jotain mitä odottaa on puoliruokaa koko touhusta!

Ja nyt sit tää viimesin mikä sai mut ihan pois raiteiltaan ja teki mieli heittää Alisson parvekkeelta.

Alisson ilmotti siis ihan vaan ilmotti tänään, että hänen serkku ja serkun kaveri jäävät meille tänään yöksi. Että lupas jo heille et meille se on ok.

Niinku MITÄ. Oikeesti tänne saa tulla ihan mielellään kaveri ja sukulaiset tulkaa tulkaa mut kaverin sukulaiset ja sen sukulaisen kaverit? Ilman kysymistä ilman mitään. Meil on siis sohva ja patja eli nukkumapaikat kahdelle ihmiselle, et ei kolme mahu. No tällä kolmannella herralla on oma patja mukana.
Eli mä herään aamulla keittää itelleni kahvia ja hypin krapulaisten yli olkkari-keittiössä, koska tilaa ei pahemmin ole.
Ehkä vahingossa tiputan haarukan kriittiselle alueelle tai vahingossa astunki jonku sormien päälle. Ehkä Alissonin.
Mut tästä jopa Mauri sano et tosi tosi tosi törkeesti tehty. Et ei tommosta noin vaan tuntemattomille luvata ja Alissonia hävetti.

Kerroin tästä yökyläjutusta mun kaverille siis ihan Suomessa asuvalle suomalaiselle kaverille ja hän kerto, että ei vois kuvitellakaan kenenkään nukkuvan hänen sohvalla samalla ku ite nukkuu makkarissa ukkonsa kanssa.

Eli mä en oikeesti oo mikään hullu. Täällä oon vaan tosi extreme tän mun vaivautuneisuuden ja "kylmyyden" kanssa.

Eiku viel yks juttu. Tänään äsken illalla naapuri tuli ja kysy et hei tuutko grillibileisiin, et olis kiva. Meit on 14 tyttöö ja sit jos sinä tuut ni 15.

Kai kaikki spottas et NELJÄTOISTA? Neljätoista brasilialaista tyttöä, joista yksi puhuu jotenki englantia. Taas hiki nousi otsalle ku mietin et miten paska ihminen olen ku en vaan haluu tostanoinvaan spontaanisti mennä isoihin bileisiin mistä en oikeesti tunne ketään et miten taas sanon ei.

Ja kaikki nää olis ihan okei jos nää olis kerrottu mulle 1-2 päivää etukäteen ja olisin voinu käydä nää tapahtumat läpi mun pään sisällä.


Ajatuksia? Ideoita? Yhteystietoja hyville psykiatreille?

Kuvat on Finnish Nightmares facebook sivulta. Parasta huumoria on voida nauraa itelleen. Ja muille samanlaisille.

torstai 2. helmikuuta 2017

Ruokaa, rokkia ja raivoa. Myös rakkautta.

Täällä. Vaan. Sataa.

Päivät on niin ankeita, kun vaan sataa.

Mä oon hävittäny mun pinsetit, enkä oo nyppiny mun kulmakarvoja kuukauteen.
Antakaa ku mä kerron vähän mun kulmakarvoista.

Mun kulmakarvat on ihan tumman ruskeet ja jos en viikkoon niitä nypi ni ne villiintyy ihan kuolella ja kasvaa pituutta niin et rupee kihartumaan? What is that. Sit niitä pitää vahalla puoltuntia harjailla etten näytä metsänpeikolta ja nyt ku ei oo kuukauteen pinsettejä näkyny ni rupee Maurinki kulmakarvat näyttää aika normaaleilta mun vieressä. Ihan järkyttävää.

Maurin paraskaveri Alisson on asunu täällä nyt siis tän viikon ja viimeviikonlopun.
Lauantaina ku Maurin toinenki kaveri Smuchie oli vielä tällä saarella äidillään niin äiti kutsu meiät grillaamaan. Sama porukka siis ketkä kutsuvat meiät syömään mun Brasilian asumisen alussa ja siitä reissusta voi lukea tästä (Rikkaiden makkara on parempaa).

Mentiin siis Canasvierasille neljällä bussilla ja yllättäen sato, joten ei sitä osaa kaupungista ruvettu sit pahemmin tutkimaan. Bussista näki sen verran et Canasvieras on näin kesäsin turistihelvetti.
Neljä muusikkoa samassa kadunkulmassa. Rummut soi. Toisella puolella katua 30 kojua täynnä koruja. Maahan laitettu Kangoja ja niitten päällä piraattikamoja. Feikki Niken kenkiä ja feikki merkkilaukkuja. Niitä myy mustat miehet.
Tänne tuli kaks vuotta sitten Afrikasta näitä piraattitavaroiden myyjiä. Mauri oli ihan ihmeissään Suomessa asumisen jälkeen, kun lomalla käytiin Pelotaksessa ja Afrikan miehiä kadut täynnä.
En tiedä miks ne tänne tuli mut nyt on levittäytyny joka kaupunkiin.

Siinä jäätiin vähän bussilla jumiinki ku pari myyjää seiso keskellä tietä yrittäen myydä tavaroita autoilijoille.

Saavuttiin sit Smuchien äidille taas tälle rikkalle kerrostaloalueelle. Huhheijaa siellä olis hyvä onnellisen asua ja siellä oli jotain muitaki Smuchien kavereita. Tai siis samat kaverit ketkä oli meiän kanssa sillon perjantaina täällä grillaamassa ku kiroilin niitten myöhästä aikataulua.

Piti vähän käyttää mun uskomattomia Photoshop taitoja et saatiin kaikki kuvaan
Toi kuva on tuolta meiän grillikatoksesta. Oli ihan mukava ilta.

Smuchien äidillä siinä siis istuttiin ja isäpuoli sano et mennään alakertaan grillaamaan et siel on kivemmat tilat. Mietin et miten voi olla kivemmat tilat ku täällä näitten parveke on meiän kämpän kokonen ja grilli tällä parvekkeella, mut okei hieno kerrostaloalue, missä edelleen se oma elokuvateatteri ni kuka tietää.

Joo no. Saavuttiin sellaseen jäätävän isoon johonki kokoustilaan missä olis vaikka häät voinu pitää. Keittiö ja baari samassa ja ikkunasta maisema uima-altaille ja lämpimällä kelillä lasiovesta ulos vaan uimaan.

Kyllä mulle kelpas.


Uskomaton tän mun puhelimen panoraamalaatu.

Istuskeltiin siinä sit kaikki ja oteltiin kuvia.

Smuchien kaks kaveria. Muidun nimee en muista mut ukkoa sanottiin enoks. Sit Alisson, minä ja Mauri.

Piti ottaa yks rikkaittenvessa selfie, ku kerranki näytin ihmiseltä.

Sit jossain vaiheessa hokasin et kaikki pöydät on katettu? Et onks se joku vakio vai onks tänne tulossa enemmänki ihmisiä.
Selvis et Smuchien isäpuoli täytti 60 ja jäi eläkkeelle, joten oli isommatki pirskeet tiedossa.

Pikkuhiljaa sisään rupes valuu porukkaa. Keski-ikä 50v. En valehtele ku sanon et jokainen nainen oli plastiikkakirurgin katalogista. Vähän liian sileet otsat ja korkeet poskipäät. Huulet pikkasen liian turvonnu ja iltapuvuista paisto silikonipallot. Vanhemmat naiset oli laittanu naaman oikein koreeks voimakkailla meikeillä ja vahvoilla kulmakarvoilla.
Kultakorut ja glitterikengät kimalsi. Kaikilla hiukset värjätty vaaleiks.
Myös muutama sinisilmänen nainen astu ovesta sisään. Yhellä miehellä oli kaks pellavapäätä mukana. 2-4 vuotiaat pojat, molemmilla blondi tukka ja siniset silmät. Lapsien takana käveli miehen vaimo. Vähän nuorempi ku keski-ikä. Se nainen makso sillä hetkellä varmaan enemmän, ku meiän vuoden vuokra. Sen verran oli naamaan ja tisseihin tehty muokkauksia ja päällä koruja. Rikkaat on täällä todella rikkaan näkösiä. Seittemänkymppisilläki oli korkkarit jalassa.
Tää vaimo meni suoraan baariin ja haki sieltä drinkkikannun ja istu kavereidensä pöytään. Isä, joka oli noin 2m pitkä (täällä ei pitkiä tyyppejä näy), otti lasten hoidon vastuulleen. Harvemmin tätä näkee Suomessa.
Ne lapset oli ihan hauskoja. Vanhempi istu Alissonin syliin ja "soitti" kitaraa samalla ku laulo. Sit muksu kysy Alissonilta onks hän pieni tyttö vai poika, koska Alissonilla on nuttura. Nauroin niin paljon etten saanu happee.
Pienempi tuli vähänväliä meille joku ruoka suussa. Jossain vaiheessa meiän pöydässä oli juustoa, joten tää pikkujäbä otti suustaan puoliks syödyn makkaran, anto sen mun käteen ja otti juuston tilalle. Miks.
Tää vanhempi poika kuuli sit et puhun englantia joten se nykäs mua hihasta ja rupes huutaa "ONE, TWO, THREE, FIVE, TEN!" Taputtelin sit reipasta poikaa päähän ja sanoin, että hyvä poika.

Tätä se vaimo joi! Clericot on drinkin nimi ja se on kaunis!


Siinä mun tuijotellessa vieraita ja odottaessa pääruokaa Mauri soitteli kitaraa ja muut joivat kaljaa. Siis tuontiolutta tottakai, koska rikkaista on kyse.

Ruoka oli todella hyvää ja liha kalleinta mahdollista ja kyllä sen maussa erotti. Oon vieläki aika täynnä lihaa ja söin lähinnä perunasalaattia, mikä oli ihan uskomattoman hyvää ja harmitti ku en ottanu minigrip pusseja mukaan ni olisin saanu ruokaa kotiin asti.

Mauria pyydettiin soittaa kitaraa ja laulamaan ja ilta meni oikein rattosasti. Smuchie sano et voi heittää meiät kotiin Campechelle ni ei tartte miettiä busseja.
Siinä sitte kellon lyödessä yks yöllä rupes Smuchie näyttää siltä et sammuu ihan just. Tästä Maurille mainitsin et ton kyytiin en todellakaan mene et se on henkipois. No saatiin sit muu kyyti onneks.

Täällä noi perusbussit lopettaa ajelun 11-12 aikaan yöllä ja sen jälkeen saarta kiertää pari bussia koko yön. Mut niihin ku hyppäät ni bussi siis todella kiertää koko saaren et bussimatka saattaa kestää 3-4 tuntia jos asut toisella puolella saarta.

Seuraavana iltana oli sit tää Maurin odotettu keikka. Mä stressasin sitä ihan sikana ja Mauri stressas sitä ihan sikana ja kellon lyödessä 11 illalla käveltiin kamojen ja kavereiden kanssa baariin laittaa kaikki kuntoon. Musisointi alkais 12 aikaa illalla.

Tähtisanat Maurin keikasta: Sähkökatko, tuolin rikkinäinen jalka jonka takia: yksi rikkinäinen kitara, jonka takia varakitara = uudet säädöt laitteistoon = Mauria vitutti = Tunnelma ei niin katossa.

Olin jo sit varautunu tsemppaaviin sanoihin puoliajalla ja parilla vinkillä et miten Maurin lavakarisma saatais esiin. Mies kun näytti siltä, et joku olis pissannu hänen aamumuroihin. Ja lounaaseen ja illalliseen.

Drinkki- ja ruokalista


Vehkeitten testailua

Sanoin sit et hei beibi sä laulat hyvin ja sä soitat hyvin et sulla oli vaan huono tuuri. Mut tokalla puolella; hymyile, kato yleisöön, mee pois piilosta nuottitelineen takaa, pidä pari välispiikkii! Sä oot viihdyttäjä, entertainer missä sun karisma? Tää on show, nokka ylös ja kohti uusia pettymyksiä!
Ja kyllä Mauri sit jo vähän hymyiliki ja ryhtiki muuttu miehessä. Eli sana meni perille.
Mut mitä sanoo Maurin paraskaveri tähän (Alisson)?
"Hei älä välitä mitä Ronja sano et hyvin sä vedät, kyl me muut tsempataan sua!"

NIINKU????? Mitä helvettiä? Jos tyyppiä on epämukava kattoa lavalla niin sillon ei esiintyjä hyvin vedä ja jotain pitää tehä. Tätä mä en täällä ymmärrä et jos joku menee päin persettä ni sitä kaunistellaan ja kukaan ei sano et ei helvetti jäbä sä oot ihan paska et pystyt niin paljon parempaan!
Mua rupes sit niin raivostuttaa toi ja sit ton jälkeen ilta jatku lähinnä sillä et "Mikset opettele portugalia, oot meiän maassa, puhu meiän kieltä, hei miks näytät tolta et hymyile vähän, näytät ihan kuoleelta kalalta et ota pari olutta."

Käsi ylös joka pystyy rehellisenä hymyillä omalle puolisolle, jonka kaikki pahimmat painajaiset ekalla keikalla tulee toteen ja vaan toivot et kyl se siitä kohta lähtee. Käsi ylös kuka on oppinu vieraan kielen alle viidessä kuukaudessa niin, että kykenee kieltä kuuntelemaan ymmärtäen, pystyy keskustelemaan ja osallistumaan keskusteluun huutamalla väliin omia mielipiteitä.
Käsi ylös kuka ei tunne huonoo omaatuntoo jo valmiiks siitä ettei puhu kieltä.

Te jotka nostitte käden ylös niin kumarran teitä hattu kourassa, koska ootte superihmisiä.

Käsi ylös, joka olis kaverin kommentin jättäny oman onnensa nojaan.

Ei noussu meikäläisen koura.

Toinen puoli keikasta meni TOSI HYVIN! Mauri otti kaikki mun kommentit huomioon ja yleisö oli ihan innoissaan ja yks mies joka omistaa baarin Lagoalla tuli pyytämään Maurin yhteistietoja ja halus buukata Maurin omaan baarinsa. Että in your face stupid Alisson.

Siinä sit ku käveltiin kotiinpäin ni olin oikeesti valmis hieroo omassa päässä rauhan Alissonin kanssa ja mua ei enää ärsyttäny mikää. Sit alko taas tää jankutus et opi meiän kieli, mikset puhu portugalia, mikset juo olutta, miks yrität lannistaa sun miehen musajuttuja.

Sit en vaa voinu enää pidätellä vaan rupesin raivoo. Huusin Alissonille et jos se ei oo viidessä vuodessa oppinu vieläkää englantia mikä on maailman helpoin kieli ni sil ei oo mitään sanomista mun kielitaidosta. Ja et anteeks jos mua ei huvita maksaa 15 realia baarissa oluesta, jota juon vaan pakon edessä ja kuka helvetti se on sanomaan et mä en tue Maurii sen musajutuissa? Kuka sen musavehkeet on ostanu, kuka jankuttaa et harjottele lisää et kyl mä keksin tekemistä sen aikaa, kuka aina sanoo et ota kitara mukaan ku jonnekki mennään, kuka jankuttaa et soita sille ja sille ja soita tapaamisesta. Kuka kuuntelee sitä soittamista ja laulamista 24/7 ja aina ne settilistan samat biisit ja kuka jokapäivä sanoo oman rehellisen mielipiteen et miten meni ja ehdottaa et mikä kandeis tehä eri tavalla. Et kukaan ei tue Mauria niin paljon sen musahommissa ku minä et nyt oot vaan helvetin hiljaa tai saat hommaa yöks itelles uuden nukkumapaikan.

Alisson meni sit Maurin yhelle toiselle kaverille yöks ja sanoin Maurille et tekee selväks sen kavereille et mä yritän parhaani uudessa tilanteessa ja mä en tollasia kommentteja oikeesti enää jaksa kuunnella.

Näin Mauri teki ja kaveri pyys anteeks seuraavana päivänä ja sano et kukaan ei oo ikinä puhunu sille noin eikä olis ikinä kuvitellu miten voinki olla niin vihanen.

Että teille jotka ehkä epäilee et rageen tääl 24/7 kaikille ni en. Hymyilen nätisti ja pään sisällä mietin et mitä helvettiä.

Mut me ollaan nyt cool Alissonin kanssa ja ollaan täs paripäivää sateessa pelattu Lego pleikkapelejä ihan sulassa sovussa hodaria syöden. Joskus vaan se lanka katkee.

Kattoa ei oo vieläkään korjattu ja tänään on torstai. Naapuri sano et katto tultais korjaamaan tänään ja et koko katto korjattais, kyseessä siis iso remppa. Kysyin sit naapurilta et tuleeks niillä sadevedet sisään ni kuulemma yhen makuuhuoneen lattia on nilkkoihin asti vedessä!!
Ja meille isännöitsijä kehtas sanoo et meiän huusholli on ainoo missä katto vuotaa! Uskomatonta.
Mut joo eihän tota kattoa voi korjata jos sataa, ei tietenkään sen nyt sanoo järkikin jos koko katon tästä talosta meinaa korjata. Harmi vaan et seuraavaks aurinkoa näkyy helmikuun puolessa välissä ainaki sääennusteiden mukaan. Tässä rupee tulemaan vähän mökkihöperöks.

Alisson osti meille pakastimeen Acaita. Anteeksi on annettu puolintoisin. Se on hyvä se.

Rupeen varmaan seuraavaks kattomaan areenasta Uuden Musiikin karsintoja vaikka tiedän jo kuka voittaa. Euroviisut on parasta viihdettä.

En muuten ikinä tajunnu miten onnelliseks voi pienen ihmisen tehä Yle Areena ja sen et Sykettä ei oo blokattu ulkomailla asuvilta!
Ja toinen bonari on nettiradiot. Vitsi virkistää mieltä kuunnella suomipoppia ja miettiä suomen kylmiä kesämökki-iltoja!