Brasilialainen joulu

Olin koko eilisen päivän koomassa. Tarviin aina välillä semmosen oman hetken, et kukaan ei puhu mulle mitään ja saan vaan olla. Suomessa mulla oli aika usein näitä päiviä töitten takia, mut täällä mulle riittää aamut ku Mauri on töissä.
Eilen aamupalaa syödessä huomasin et mua ärsytti miten kovaa Maurin veli puhu mun vieressä ni siitä tajusin, et nyt on pakko ottaa pieni breikki tästä metelistä.

Mutta se joulu.

Me oltiin sovittu, että joulu pidetään Maurin isän luona. Maurin äiti ja isä on eronnu ja perheessä on vuoden aikana tapahtunu muitaki muutoksia, niin Maurin äiti ja nuorin veli olis ollu kahestaan aaton jos ei olis otettu niitä mukaan Maurin isälle.

Joten meillä täällä karhuemon luolassa ei ollu mitään joulukiireitä. Kukaan ei tehny mitää ruokaa, kun kaikki lupas hoitaa Maurin iskä, joululahjoja ei pakkailtu, kun niitä ei täällä pahemmin ostella, kukaan ei syöny kauheesti mitään, koska tiesivät mikä heitä odottaa illalla.

Mä olin edellisenä päivänä päättäny et leivon jonkun kakun. Jonku hyvän ja kirpeen. Halusin jotain omaan makuun sopivaa herkkua sinne joulupöytään. Ja koska tääl on täys kesä ni ei kauheesti tehny leipoo mitään joulusta, joten mansikka-sitruunakakku tuli tehtyä.

Maurin iskälle mentiin kaheksan aikaan (vaikka puhuttiin, että kuudelta. Mutta ollaan siellä Brasiliassa niin kuudelta Maurin äiti rupes vasta leikkaa Rafaelin (Maurin vanhempi pikkuveli) hiuksia) ja heti ku sain kakun kädestä jääkaappiin ni alko se koko suvun yhteen hokeminen: "Oooh katso Mauri miten kaunis vaimo sulla on! Ihan kun nukke! Katso noita kasvoja!" "Kyllä mun miniä on tän asunnon kaunein nainen, katsokaa nyt häntä!" ja hetken päästä "Vaimo, huomasitko miten kaunis mun miniä on?" Ja sit sitä kaunista prinsessaa hoettiin koko ilta ja otettiin satamiljoonaa kuvaa. Ensin pelkät naiset, sit Maurin iskän suku, sit äitin suku, sit pariskunnat, sit koko konkkarokka, sit taas pelkät naiset. Mä oikeesti vihaan näitä kuvaustilanteita, koska en osaa olla mitenkään luonnollinen. 

Maurin sisko, äiti, minä ja äitipuoli ja hullumauri taustalla

Tää mun ilme kertoo tässä kaiken siitä miten hyvin hallitsen nää tilanteet.

Mauri, sen iskä, minä ja äitipuoli.

Mauri, sen iskä ja Maurin veli. (Miten Maurista ja sen veljestä tuli noin pitkiä?)

Mauri, minä ja Pedro (nuorin veli)

Kaikki. Siel oli äitipuolen vanhemmat ja veli ja sen vaimo ja lapsi. Ja sit Riosta oli tullu äitipuolen eno ja sen vaimo.

Mauri ja sen veljet

Sitku oltiin otettu nää satamiljoonaa kuvaa ni ruvettiin jakaa Seacret Santa lahjoja. Mul oli ihan hirvee nälkä, samaten kaikilla muilla. Kaikki kaihoisasti katteli joulupöytään missä ruoka nökötti, mutta ei vielä ei saa syödä. Ensin lahjat.

Maurin iskä alotti ja piti jonku pitkän puheen ja kiitti ku ollaan tultu kylään ja sellasta lässynlää juttua. Tai siis mun korvaan lässynläätä. Ei meiän perheessä mitään hempeillä.

Sit alotti kertomaan, että kuka hänen salainen ystävänsä on. "Hän on osa perhettä.." - HAHA ME KAIKKI OLLAAN! "Haha totta, eli hän on osa perhettä ja minulle rakas tyyppi, ahkera ja ystävällinen.." Ja lopulta lahja löysi omistajan. Tarkotuksena muitten oli sit arvata, et kenestä on kyse.

Mä sain lahjan Pedrolta, Maurin nuorimmalta veljeltä. Pari kynsilakkaa, just mitä toivoinki. Pedro kerto puheessaan et tää henkilö on viisas ja tosi kaunis, hirveen mukava ja hyvä pleikkapeleissä. Tää tyyppi on tosi kiva, vaikka kiusaaki mua välillä mut ei se haittaa. Ja tää tyyppi on Ronja.

Hahaha. Oli tosi söpö puhe.

Mä annoin lahjan Maurin äitille. Kaulakorun ja lahjakortin. Ja homma jatku.

Maurin äitipuolen isä kerkes sanoo, että "tämä henkilö on mulle hyvin tärkeä.." Ja sit rupes tulee itku, joten heitti lahjan omalle lapsenlapselleen. Äitipuolen veljen pojalle. Poika on ehkä 4-vuotias. 

Ihana liikkis se vaari.

Noniin nyt oli sit kaikilla salakaverilahjat (melkein kaikki sai fläbärit lahjaks hahaha) ja porukka rupes jakamaan sit omia lahjojaan muille.

Maurin iskä oli aikasemmin kysyny Maurilta, et mitä Mauri haluais lahjaks ja Mauri tuli automaattisesti kysymään multa et mitä haluaa lahjaks (:'D), koska ei kuulemma tarvinnu mitään. Sanoin sit et sukkia, boksereita, kunnon vyön ja ehjän lompakon. Ja Mauri sai ne kaikki ja reippaasti sukkia sekä boksereita.

Olin niin onnellinen. Oon heittäny niin paljon Maurin sukkia ja kalsareita roskiin, ku ovat ollu ihan reikäsiä tai muuten kuminauhat kuolleita. On ollu sukkalaatikko aika tyhjä.

Vanha vyö oli ihan hirvee ja risa repaleinen ja lompakko oli niin hirveessä kunnossa et ei sinne mitään rahaa oo voinu laittaa.

Mä sain tommosen ison rantakassin. Vedenkestävän. Tosi tarpeellinen, ei tarvi enää raahata reppua rannalle ja imuroida sitä hiekasta.

Sit päästiin ruokapöydän kimppuun.

Sorminaposteltavaa, hedelmiä, mun kakku, kuivakakkuja, suolasia tuulihattuja ja kotitekosia konvehteja, sekä pari voileipäkakkua. Ja kalkkuna. Ja tietty olutta ruokajuomana. Ja skumppaa.

Ja kalkkunaa odoteltiin sinne keskiyöhön et sitä sai syödä.

Mä olin oikeesti tosi pettyny tähän joulupöytään. Tässä osavaltiossa ruoka on tosi iso juttu ja kaikki tän osavaltion ruokaa muissa paikoissa hirveesti kehuu ja sit tää on joulupöytä? Missä kaikki lisukkeet, perunasalaatti, riisi, pasta, salaatit? Ei mitään sellasta. Ainoo lämmin ruoka oli toi kalkkuna mikä seki oli kylmää sit jo keskiyöllä. Ei tää oo mikään joulupöytä. Tää näyttää uudenvuoden snäkipöydältä.

Eikä ruoat ollu mitenkään ihmeellisen makusia. Ihan perus huttua. Musta sunnuntain grillilounaatki on ihan superpaljon parempia, kun tää joulupöytä. 

No sai niillä mahan täyteen ei siinä.

Kaikki tykkäs mun tekemästä kakusta, myös pöydässä istuva leipuri kehu sitä. Sano oikein, että minä olen leipuri ja tämä kakku on hyvää. 

Sen tekemä voileipäkakku taas oli niin suolasta et jäi kyllä pöytään syömättä. Oikee leipuri.

Loppuilta meniki siinä et odoteltiin kellon lyövän keskiyötä et voitiin syödä kalkkuna ja kattoa ilotulituksia.

Jep uusvuos fiilikset. Kun kello löi 12 yöllä, kaikki juoksi ikkunoille ja parvekkeille kattomaan kaupungissa ympäriinsä leiskuvia ilotulituksia ja sen jälkeen jokainen ihminen siinä asunnossa käytiin läpi halauksilla ja poskipusuilla ja toivotettiin hyvää joulua. Edelleen uusvuosi fiilikset.

Sit mentiin syömään kalkkunaa.

Tottakai olisin mieluummin ollu Suomessa joulun. Ei kysymystäkään. Ja siihen tähtään ensivuonna. Ainoo kiva juttu tässä joulussa oli, että ei tullut sitä lahjahelvettiä. Ei stressiä et pakko ostaa pakko ostaa, eikä siten tullut keneltäkään mitään turhia lahjoja, mitä kukaan ei tarvite, mutta on vaan ostettu lahjaksi, kun "pakko ostaa".

"Ainoo kiva.." Oli mulla oikeesti muutenki kiva joulu, vaikka uudelleen luettuna tää teksti vaikuttaaki kauheen negatiiviselta. Oli vaan pieni pettymys tää joulu, vaikka kaikki oliki uutta ja jännittävää.

Mulla oli ikävä jouluruokaa ja lautapelejä. Joululeffoja ja terästettyä glögiä ja sitä kynttilänvalofiilistä. Joulukonvehteja ja tietenkin omaa perhettä.

Ehkä senki takia halusin sit koko eilisen olla yksin.

Loppukevennys! Mikä on tämä kuva? Se on luodinreikä anopin parvekkeen ovessa. Jep.

Tossa lähellä on vankila ja siellä oli jotain riehumista pari viikkoa sitten ja harhaluoti iski oveen. Luoti vietiin poliisille ja oli kuulemma kotitekoisesta aseesta luoti kotosin. Tämmöstä.

Tää Maurin kotikaupunki on kyllä muuttunu ihan hirveeseen suuntaan.

Busseja ei odoteta bussipysäkillä vaan jossain syrjässä, koska pysäkiltä on niin helppo ihmiset ryöstää. Bussissa saa kokoajan katella kuka tulee sisään ja pelätä, että joltain pysäkiltä tulee ryöstäjä sisään.

Tai no "pelätä". Oon ehkä niin tyhmä etten tajuu et ehkä välillä pitäis vähän jännittää.

AINIIN! Ja hyvää synttäripäivää mun parhaalle pikkuveljelle!