lauantai 19. marraskuuta 2016

Oman elämäni Don Quijote

I quit. Luovutan, lopetan, heitän hanskat tiskiin.

Mul ei oo ikinä ollu niin ikävä kotiin kun tällä viikolla. Siellä kaikki on niin helppoa. Kaikki toimii.
Asioita voi ja pitääkin suunnitella etukäteen ja niin se maailma pyörii.

Mauri on ollu töissä ihan hirveesti, joten tuntuu et oon tulossa hulluks kotona, ku höpöttelen tiskiharjalle ja kiroilen kärpäsille.

Meil on kaks tiskisientä. Toinen normitiskille ja toinen harmaa joka on tosi pinttyneelle lialle.
Mietin sit itekseni tiskatessa et suuttuukohan toi harmaa sieni, ku käytän sitä vaan sillon, ku jotain on palanu pohjaan, et annan kaikki vaikeet hommat vaan sille. Vaik toisaalta senhän pitäis olla otettu ku pyydän sitä apuun sillon ku oon tosi vaikeessa tilanteessa ja tiedän et se auttaa aina.

Sitku kävin ton keskustelun loppuun ni tajusin et Ronja mitä helvettiä, mene ulos ja jätä ne tiskit rauhaan.

No kuitenkin, suunnitellaan aika paljon et millon mennään minnekki ja millon tehään mitäki. 10% näistä suunnitelmista toteutuu, koska yhtäkkiä on myrsky, eikä kukaan täyspäinen lähe seikkailemaan, ku on myrsky. Hullut ajaa bussit kumoon tuolla tiellä kaatosateessa, kun mitään ei näy ja ajotaidot on ihan mistälie papupaketista napattuja.

Tällä viikolla MIKÄÄN suunnitelma ei toteutunu. EI MIKÄÄN.
Meil meni pläänit ihan päin persettä niinkin pitkälle et meil ei ollu enää ees riisiä kaapissa mitä keittää, ku kauppaan ei vaan päästy. Tän huomasin siis perjantaina. Ja siinä vaiheessa Mauri sano illalla, ku tuli kotiin töistä et "JOS EI OO RIISIÄ NIIN TILANNE ON VAKAVA!"
Sit päätettiin et ihan sama vaik Mauri joutuu taas seuraavana aamuna herää kuudelta töihin ja kello oli jo melkein kymmenen illalla, et mehän juostaan kauppaan ennen ku se menee kiinni ja sit käydään samalla nappaa jotku katuhodarit mukaan iltapalaks et meil EI OO EES SITÄ RIISIÄ!

Kerettiinköhän me ottaa kolme askelta ulkona ni kaatosade. Ihan tyhjästä. Ei mitään ennakkovarotuksia. Se oli kaks sekuntia ja oltiin ihan litimärkiä. No sit käveltiin takas ne kolme askelta, vaihdettiin vaatteet ja mietittiin et kyl toi tosta loppuu kohta, et sateenvarjo mukaan ja menoks. No sade oli hellittäny sen verran (viidessä minuutissa) et ei tarvittu sitä varjoa, kun vaan tihutti.
20 metriä oven ulkopuolella HIRVEE SADE! TAAS! Ihan jäätävä kaatosade, äkkiä sateenvarjo auki ja se HAJOS!!! AAAAAAARGH. Juostiin puun alle suojaan ettei ihan kastuta ja mietittiin et mitä tehään. Maurillahan on siis kipsi joka ei sais kastua.
Katottiin sit meiän lähikauppaa siinä vieressä et "Onks toi auki???? Sehän menee yheksältä yleensä kiinni!" Kauppa oli auki ja päätettiin et juostaan sinne. Maurilla ihan hirvee nälkä, joten yritettiin miettiä mikä ruoka olis nopee. Hodarin himo on vahva mut sinne on liian pitkä matka kaatosateessa. Ihan sama tehään tousteja. Äkkii kauppaan, tapellaan vähän kassatädin kanssa muovikasseista ja äkkii ulos ja juosten kotiin.


Torstain yllätyskeli

(Tapellaan aina noista muovikasseista, koska vihaan niitä. Ihan ku hedelmäpusseihin tungettais ruokaostokset. Maidolle annetaan kolme pussia ja mä vaan mietin sitä kuuden Ranskan kokosta muovilauttaa Tyynellämerellä, joten kannan kaikki ruokakamat aina repussa ja viiton kassoille et ei kiitos ei yhtään pussia et mul on tää reppu katso reppu EI EI eeiii ei älä laita sitä maito... Ah ihan sama. Ja sit vaan ite kaivan ne kamat pusseista pois siinä tiskillä reppuun.)

Kello oli tässä vaiheessa jo puol 11 illalla. Töpseli seinään ja paahtoleivät tousteriin ja vesi kiehumaan, et saadaan teetä. Töpselin välikappale rikki, eikä mitkään koneet täten toimi. PORRA!(=paska)
Meil on siis pistorasiassa kaks reikänen töpselin paikka, mut suuri osa koneista tulee kolmetappisella töpselillä, joten siks tarvitaan se välikappale. Hirvee taistelu sen kappaleen kanssa ja saadaan se välillä toimimaan sen verran et vesi kerkee vähän kiehahtaa ja leivistäki tuli ihan lämpimiä.
Äkkiä nukkumaan.

Tänään aamulla heräsin ja menin keittää kahvia. Ainiin se välikappale ei toimi. Taistelin sen kanssa puol tuntia ja sit luovutin ja päätin et keitän vedet kattilassa. Kaadoin kattilasta vettä, pöydälle, lattialle, hellan ja tiskipöydän väliin, eli siis kaikkialle muualle, kun siihen kahvikuppiin. Koska meiän kattilasta kahvan ruuvi saattaa löystyä ihan yhtäkkiä ja sit se keikahtaa kun siitä nostaa.

AI MIKSI EI TOIMI??
Rupesin sit tiskaamaan ja aina samalla valutan meiän vesifiltteristä vettä vesikannuun, koska se on niin hidasta et kerkeen siivoon koko kämpän ennen ku kannu on täynnä. Nyt vettä ei tullu ollenkaan ja kelasin et mitä nyt et voiks se olla tukossa? Ennenki joutunu fiksailemaan sitä filtteriä. Sitku lähin ruuvaamaan sitä auki ni lähti tosi helposti irti ja aattelin et no ei ihme jos ei vettä tuu ku on noin löysällä kiinni, et ruuvaanpa sen tiukalle. AI SIIS TÄÄ KATKES MUN KÄTEEN! AI TÄÄ HAJOS!

Siinä se oli.

EI OO ENÄÄ!
Parit vittusaatanahelvetit lens siinä lepposasti. Sit kelasin et kuumaliimaan sen takasin. Tunnin vietin sen pyssyn kanssa aikaa mut ei toimi tässä tilanteessa. Rikki ku rikki.

Tuli sellanen epätoivo et huh. Laitoin Maurille viestiä tosi nolona filtteristä, ku just eilen sanoin sille et jännästi kaikki tavarat vaan hajoo kun sä niitä käsittelet...

Eli en siis saanu edes sitä aamukahvia, mikä on meikälle se aika kriittinen.

Sain sentää ruoan tehtyä.

Mauri tuli sit kotiin ja kysy paikan omistajalta et mitä tehään ku hajotettiin filtteri. "Ostakaa uus, toi on tosta viereisestä rautakaupasta" Tänään on lauantai, joten kaupat on yleensä yhteen asti auki.
Reppu selkään ja katse kohti ruoka- ja rautakauppaa. Tarvittiin myös se uus töpseliosa.

No rautakauppa oli jostain syystä menny jo 12 kiinni. Mä olin ihan MUSERTUNU! Koska nyt meiän pitää OSTAA VETTÄ ja heittää ne muovipullot sinne Tyynellemerelle. Ja miks tääl myydään tavaroita mitkä hajoo heti!
Käytiin kaupassa, enkä ees jaksanu miettiä mitä ostetaan. Sipulitki oli ihan mätiä ja perunat ihan kuoppasia.
Ku päästiin kaupasta kotiin ni olin niiin RIKKI. Must tuntuu et oon taistellu tuulimyllyjä vastaan täällä ikuisuuden ja aina ku joku haaste selviää ni kolkyt tulee lisää ja mä vaan läsähdin tähän sängylle ja sanoin Maurille et mä oon ihan devastated. Mauri rupes vaan nauraa, sai jollain pelillä vedenkeittimen toimimaan ja toi mulle kahvia. Tuli itku. Olin niin väsyny tähän ikuiseen taisteluun mistä ei oo mitään hyötyä. (Tottakai siis kaikki byrokratia paperisotkut ynnä muut vähän isommat ongelmat on ollu tässä mukana. Ei pelkkä töpseli.)

Siinä se kipsinsä kanssa nauttii mun kärsimyksestä. 


Mauri sit sano että "Baby, you are adjusting. You are going to learn that things just don't work here. I know that and I'm okay with these problems. It just takes time."

Ja mä päätin et mä lopetan ja vaan omaksun sen et maassa maan tavalla. It is what it is. Maanantaina uusiks.

6 kommenttia:

  1. Voi harmi tuota vesifiltteriä,toivottavasti uusi pian löytyy.Etelä-Amerikassa asuneens tiedän että harva juttu toimii kuten Suomessa,ja tarvitaan paljon kärsivällisyyttä..Puhutko portugalia? Onko teidön lähistöllä paikkoja,jossa voi harrastaa jotain?Onko lähistöllä muita suomalaisia?Tsemppejä 😀

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomalaisia ei täällä asu. En viel ainakaan oo yhtään löytyny, Riossa on ilmeisesti vaikka kuinka paljon. En puhu portugalia vielä! Mutta kyllä aion puhua niin nopeesti, kun mahdollista. Oon aika nopeesti oppinu ymmärtää aika paljon kun ihmiset puhuu. Ulosanti on vaa vielä heikkoa. Harrastusmielessä Oon löytäny Täältä vasta miljoona kuntosalia ja sit surffaus. Mut niihin on meiän rahalevelit vielä vähän heikkoja :D Mutta kaikki aikanaan. Kyllä se oma juttu löytyy, kun jaksaa metsästää :) ykkösenä on nyt toi saamarin kielen oppiminen ni sit helpottaa! kiitos, kyllä tää tästä :D

      Poista
    2. Oijoi, kuulostaa ihan elämältä Perun Andeilla, ja eka vuosi Limassakin meni noissa merkeissä, osittain paperisota-ahdistuksen takia ja osittain juuri tuosta syystä, että mikään ei toimi ja suju niin kuin pitäisi ja aina pitäisi olla vähintään plan C. Sitten kun sopeudut, ja lupaan että se päivä koittaa, oot kyllä sellainen sissi että menet läpi vaikka minkä harmaan kiven. Voimia ja kärsivällisyyttä kielen opiskeluun!

      Poista
    3. Ahhh ihana kommentti! Kiitos ja mä tuun niin menemään sit läpi sen harmaan kiven näyttäen voitonmerkkiä sitku se päivä koittaa! Kiitos sulle :)

      Poista
  2. Kuulostaa omalta elämältä Libanonissa. Mikään ei toimi! Ja sit jostain syystä kun sisään sataa vettä ja sähköt on poikki, niin netti, joka muuten ei koskaan toimi, toimiikin. Tsemppiä! I feel you!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä 😂😂😂 Kaikkee sitä tuleekin eteen, sellasia juttuja mitä ei oo ikinä aatellukkaa et tulee joskus eteen. Mut kaikesta selvitään (toivottavasti) ja seuraavia taisteluita vastaan!
      Jos vielä asut Libanonissa niin sinne samat sanat. Tsemppiä, I feel you 😅

      Poista

Lähetä nyt edes vaikka terveisiä! :)