Ihmiset on liian kilttejä

Maurin isä ja sen perhe tuli lomalle tänne. Vähän huonoon aikaan, kun sato koko viikko. Harmi.

Ei se mitään! Porukka tuli meille heti lauantai aamusta ja siinä sit odoteltiin sitä sohvaa. Odoteltiin kunnes kello oli 1 aamupäivällä, siihen mennessä niiden oli se tarkotus toimittaa. No ei näy sohvaa. Mauri sit soittaa et mitä nyt helvettiä, ihan oikeesti meil on muutaki tekemistä.
"Aah eikö teille ilmoitettu? Sohvan toimitus jouduttiin siirtämään toiselle päivälle, luulin että teille ilmoitettiin!" Mauri ihan helvetin kiukkusena uhkaili sit vähän sillä ja tällä ja sohvan pitäis olla sit tiistaina talossa.

Oli vähän jotenki noloa, kun sohva mikä meillä oli sillon käytössä oli tämmönen..

Ei sitä kehannu ees pyytää perhettä istumaan alas. Ainakaan näin suomalaisena.

Siinä samalla, kun odoteltiin sohvaa niin Mauricion isä ajautu juttelemaan naapurin kanssa. Naapuri anto meille numeron mistä saa halvalla kaasua (uuniin). Apua kaasua mun talossa?!

Lähettiin sit liikkeelle AUTOLLA! Auto mikä vapauden vapauttaja! Niin ihanaa et oli auto käytössä.

Porukka oli nälissään ja lähettiin ettimään Lagoalta ravintolaa. Lagoa on kaupunginosa tossa lähistöllä, taiteilijoiden ja artistien paikka. Täynnä myös hippejä ja muotiravintoloita. Sesonkina se on baarialuetta. Lagoan kaupunki on rakennettu Lagoan järven ympärille. Se on tosi kaunis järvi. Paikoin tosi kirkas ja vuoret ympäröi. Mun lempparipaikka täällä.

Löydettiin buffettiravintola, 35realia per naama ja syö minkä jaksat.. Näyttää Kin Sushi aika halvalta tohon nähden.
Mut se ruoka. Se oli NIIN HYVÄÄ! Salaatit oli tuoreita, ei lisättyä suolaa, riisi oli niin hyvää, kala NIIIIN hyvää mut se salaattipöytä! AAaaah. Viekää mut tonne nyt heti. Ja sit viel jälkkäripöytä, josta löyty vanukasta joka maistu piparkakuilta! Vedin itteni ihan ähkyyn ja olin onnellinen, JOTAIN MUUTA KUN MIKRORUOKAA!

Käytiin ottaa pari selfietä siinä ravintolan terassilla. Sit mentiin.

Mentiin mantereelle, Maurin isän vaimo oli kirjottanu salaa meille listan mitä meidän kodista puuttu ja me lähettiin niitä sit metsästämään. Mua jotenki ahdistaa ihan sikana et joku haluu ostaa meille jotain, koska tiedän et meil on raha-asiat ihan ok eikä se oo mikään pikkujuttu et joku ostaa sulle täällä blenderin.

Löydettiin IHANA kauppa! Se oli täynnä kodintavaroita leluista grilleihin ja kaikkea siltä väliltä. Meitsi meni ihan sekasin, mut pidin pään kylmänä, koska "me ostetaan vaan se mitä tarvitaan.. ja karkkia". Tää on siis mun jokapäiväinen kommentti. Sokeriaddiktio on paha.

Laitoin kärryihin: hyllyjä, vaaterekin, henkareita, kippoja ja kuppeja, lusikoita ja siel oli VAIKKA JA MITÄ! Piti todella paljon hillitä itteäni kakkukuvuilta ja muilta, koska A) meillä ei ollu tilaa niille ja B) Mulla ei ole edes sitä keittiönpöytää millä leipoa kakkuja tai sit uunia.. huoh. Pyörittiin kaupassa monta tuntia, koska kerrankin meillä on auto!

Maurin iskä laitto meiän kärryyn: Pyykkitelineen, blenderin, kahvikuppeja, vedenkeittimen ja makso ne kaikki. Makso myös mun valitsemat hyllyt. Tuntu niin pahalta. Joku ostaa meille kalliita tavaroita mitkä itekki pystyn ostamaan! Tuntu niin syylliseltä! En tienny miten päin olis pitäny olla, eikä yhtään auttanu se et en osannu kertoo mun kiitollisuutta niiden kielellä. Ihan kamalaa. Joten hymyilin vaan epävarmana.

Mut oli ihanaa. Olin niin innoissani et JESSS nyt saan hyllyt seinään ja saan kuivaruuat jonnekin!! Meil ei oo siis tätä aikasemmin MITÄÄN mihin laittaa yhtään mitään.

Kaupasta kun lähettiin ni mentiin takasin saarelle ja käytiin kattoo mikä meininki, no koska oli lauantai niin kaikki kaupat oli jo keskustasta kiinni ja ilmakin tosi surkee.

Mentiin sit vähän turisteilemaan takasin Lagoalle ja ajeltiin ylös vuorelle ottelemaan kuvia.

Käytiin ostarilla (ei köyhille, eikä mulle) syömässä, kun edellisestä kerrasta oli jo 5 tuntia. Tuli taas Kin Sushia ikävä näillä hinnoilla. Parsakaalissakin oli suolaa.
Sielläki otettiin pari selfietä!

Maurin iskä taustalla, edessä äitipuoli ja keskellä Maurin sisko

Käveltiin vähän rantakadulla ja kateltiin maisemia ja harmaita pilviä. Lopuks luovutettiin sään suhteen ja lähettiin takasin Campechelle. Ihan loistava ajotus, autoon kun päästiin niin rupes sataa niin kaatamalla ettei pyyhkijöistä ollu mitään apua. Maurin isä ei muutenkaan ollu kovin kummonen suunnistaja ja tolla sateella ei kylttejä nähny. Ajettiin monesti ympyrää ja risteyksien ohi. Onneks ei ollu mihinkään kiire.

Maurin isä ja perhe tuli juomaan vielä Chimarraota ja höpöttelemään mukavia, isä halus ite laittaa hyllyt seinään. (Näki varmaan mun taidot verhotankojen laitossa.. AINIIN MEILLÄ ON VERHOT! mut kiviseinään poraaminen ei oo mikää helppokakku et sori nyt vaan..) Kello oli jo kuitenki aika paljon poraamiselle ja jätettiin homma seuraavalle päivälle.

Mut nyt on hyllyt seinässä ja tavarat hyllyssä! Vaatteet on vaaterekissä ja pikakahvit keitetty vedenkeittimellä! Mangosmoothieitaki on jo tehty!