Paluu Pelotaksesta

Nää postaukset menee nyt vähän nurinkurin, ku jo tosta patikkareissusta kirjottelin, mut eipä tuo maailmaa kaada.

Vikana Pelotas päivänä käytiin Maurin perheen kanssa shoppailemassa paikallisessa ostarissa. Ostoskeskus on muuten portugaliks Shopping. Hahah.

Maurin äitee nii tyylikkäänä meikän tuliaisrilleissä ja joululahja kaulakorussa!

Minha mae é um Docinho - My mom is a sweetie.

Taas näitä pakkokuvia mitä rakastan :D

Ostarissa oli tollasia elukoita mitkä toimi sähköllä ja lapsukaiset kävi niillä ratsastamassa. Ja ne elukat oli siis sellasia ohjattavia millä lapset veteli ympäri ostaria.

Löyty myös klassinen pelihalli! käytiin 6D elokuva kattelemassa.

Ostarissa ei tavikset käy shoppailemassa. Kaupat on niin kalliita. Siellä käydään lähinnä syömässä suolasta ja makeeta.
Meki käytiin syömässä jädet ja Calzonet. Ei ne oo pizzoja vaan sellasia vähän niinku taikinaisia lihapiirakoita. Mä otin omani juustolla ja kanalla ja muut tais ottaa jollain häränlihapaloilla.

Takasin kotona ei pidetty mitään kiirettä pakkaamisen kanssa. Bussi lähti vasta 11 illalla ja sitä ennen käytäis viel Maurin iskälle sanomassa morot.

Yheksältä rupesin sit pakkaamaan ja katoin matkalippuja missä lukee, että bussi lähtee 21.45. Eli siis vajaa tunnin päästä! PIENI KIIRE TULI MATKAAN!
Ihan hyvä, koska sit ei pahemmin keretty halailemaan ja itkeskelemään, mut huono sillä ettei keretty käymään Maurin iskällä ja Mauri toivo et iskä olis tullu käymään bussiasemalla, mut iskä ei sinne kerenny ja SUUTTU Maurille ja sano et pidetään sitä kakkosena tärkeysjärjestyksessä? Ei auttanu vaik Mauri sano et sori muistettiin aikataulu väärin et näin nyt vaan käy joskus et ei ollu tahallinen huomiotta jättäminen. Tuli vaan ironinen vastaus et "Joo ei siinä mitään, tervetuloa vaan uudestaan nauttimaan mun maksamista ruuista.." Niinku. Jos olis mun sukulaisesta kysymys ni ehkä pikkasen ärähtäisin.

Mauri oli muutenki jo pari päivää aikasemmin alkanu ahdistumaan siitä et pitää jättää taas perhe taakse ja mennä töihin Florianopolikseen.

Tommosissa tilanteissa mun tekee aina mieli sanoa, et muutetaan vaan tänne missä sun kaverit ja perhe asuu et eihän tässä oo mitään järkeä molempien asua kaukana perheistään.

Mut ei. En haluu asuu kaupungissa missä en voi mennä ulos ilman et pitää katella olkapään yli jos joku vaikka seuraa sua ja haluu sut ryöstää. En haluu asuu kaupungissa missä parvekkeen ikkunaan osuu harhaluoti, tai missä joesta ja kadulta löytyy sillon tällön ruumis.

Ei ei ei. Onneks Mauri kans ite tietää tän ja haluaa asua täällä Floripassa, koska täällä on enemmän mahdollisuuksia rakentaa parempi elämä.

Vuorista aina tietää et koti on lähellä!

Bussimatka on 10 tuntia. Mut se meni hirveen nopeesti ja Mauriki tajus et eihän tää oo oikeesti matka eikä mikään. Kaikkeen tottuu. Reissaamiseen tottuu.

Sanoinki et hei ihan hyvin voit sillon tällön tänne reissata viikonloppuna. Ei nää matkalippujen hinnat nyt meiän elämää kaada.

Plus Maurin pari kaveria on suunnitellu et tulee käymään täällä vielä ku on lomasesonki voimissaan ja koulut ei oo alkanu. Et kaikki hyvin nou hätä.

Kattokaa mun ihanaa pinkkiä matkatyynyä!

Kotiin ku tultiin ni minä olin tietenkin taas jo ihan varma et vesi on tullu katosta läpi tai jääkaappi on sulanu ja menny lattiasta läpi tai sit et kämppä on täynnä muurahaisia ja torakoita, koska ihan varmasti unohin viedä roskat ennen ku lähettiin.

No mikään näistä ei ollu totta. Koti vaan tuntu autiolta sen kaiken hulinan ja metelin ja ylimääräsen tavaran jälkeen mikä kuuluu Maurin äidin kotiin.
Ja Mauri huomas tän kanssa ja se sai samanlaisen shokin ku minä sillon ku tähän taloon ensimmäisen kerran astuin ja siitä voi lukea mun ihan ensimmäisestä postauksesta Äiti käski.

Mut nyt ku ollaan taas asetuttu taloks ni kyllä tää jo kodilta tuntuu.
Käytiin ostaa jo vasara ja nauloja, lisää ruuveja et saadaan taulut ja valokuvat seinälle.
Ja saadaan vahvistettua meiän verhotanko ettei se enää tippuis.

Ostettiin myös VIHDOIN se saamarin vesifiltteri.
Sen ku asensin edellisen tilalle ni suihkusta ei enää tullu vettä. Varsinainen putkimies Ronja palveluksessanne.
Laitettiin sit kaikki hanat päälle samaanaikaan ja vedettiin vessa ni johan rupes suihkuki toimimaan. Jostain meinaa googlasin et putkistoon pääs varmaan vaan liikaa ilmaa tän operaation aikana ja näin pitäs tehä.

SIINÄ!

Rautakauppamies kerto et suodatin tuolta sisältä pitää vaihtaa välillä, et siks meiän edellinen ei loppupeleissä varmaan enää oikein toiminu. Tän ku olisin tienny ni olisin tän talon omistajan laittanu ostaa meille uuden suodattimen ni ei olis sitä konettakaa tarvinnu sillon kuukausia sitten mennä rikkomaan.

Siinä näppäränä likkana laitoin myös hyttysverkon meiän ikkunaan ku vihdoin hommattiin vasara ni voidaan pitää ikkunat yöllä auki, ku ilmaki viilenee. Ni ei tarvi niin paljoa hikoilla.

Oltiin sit menossa pesee pyykkiä ni kappas kappas. Naapuri jonka konetta oltiin lainattu oli muuttanu pois sillä aikaa, kun oltiin Pelotaksessa. Nyt pitäis sit pesukone hommata ja sitä ennen saada sille pesukoneelle pyykkituvasta paikka. Paikkoja kun on rajotetusti.
Mauri sit sano et ei nyt saatana minä en mitään koneita rupee ostamaan, kyllä joku meille konetta lainaa! Ja joo'o kyllähän heti alakerran mummeli suostu meille konetta lainaamaan. Ilman mitään maksuja.
Mummeli sano, että hänellä on täällä ovet aina auki jos tulee joku hätä. Monesti on nukahtanu tähän riippumattoon pihalle ja yöllä huomannu että kappas tässä sitä ollaan ja ohhoh kotiovikin sepposenselällään.
Että vähän eri meininki ku Pelotaksessa!

Sunnuntaina illalla lähettiin kävelee tonne rannalle, vitsi sitä meren tuoksua ja merituulta oliki ikävä!
Oli jo hämärä ja sade tihkutti, muttei mitenkään inhottavasti. Just sillain sopivasti, että kuumalla viilensi. Mauri kävi nopsaan uimassa samalla ku meikäläinen hengitti raikasta ilmaa.

Yks parhaita fiiliksia ikinä. Ei tuullu eikä ollu kylmä ja aurinko laski nätisti.

Sanoin sit Maurille et "Vaikka sulla olis miten ikävä sun perhettä ni on sun pakko myöntää et täällä asuminen on aikamoinen etuoikeus." Ja Mauri oli samaa mieltä.
Musiikki suunnitelmat etenee ja kuten aikasemmin jo sanoin, 2017 vaikuttaa lupaavalta vuodelta.