maanantai 16. tammikuuta 2017

Maurin huono päivä

Aamu alko mukavan lepposasti.

Vähän kiroilin ku pari päivää sitte iskin leukani aallokossa maahan ja samalla alahampaasta lähti pala, etuhampaasta lähti isompi pala ja leuka osu hiekkaan ja siihen kirveli. Kiroilin koska kieli osuu kokoajan tohon lohjenneeseen karheeseen alahampaaseen. Mulla ei oo hampaita varmaan ollenkaan ku pääsen käymään Suomessa.

Heti ku herättiin juostiin rannalle. Tai no mä alotin mun päivän suklaalevyllä ja kuuma oli ku ties missä ni ei kyllä juostu. Maurilla ei vieläkään ollu tälle päivälle sovittu työpäivää.

Mentiin samantien aallokkoon vaikka punaset liput liehu rannalla. Mut ihan mentiin vaan rantarannikkoon,ei syvälle ollenkaan, kokoajan vesi oli alle kainaloiden.
Mulla iski aika nopeesti väsymys. Ihan saletisti se suklaalevy. Menin rannalle ottamaan päikkäreitä varjon alle. Opin virheistä.

Jonku ajan kuluttua heräilin siinä ja tajusin et Mauri on vieläki siellä aallokossa. Rupesin Mauria sit katseellani merestä etsiskelemään, mutta ei ihan nopeesti osunu silmään.
No ranta on iso ni en sitä ihmetelly. Virtaus vei vahvasti vasemmalle ihan vaikka nilkkoihin asti vesi vaan ulottu, joten ehkä Mauri vaan rantautu aaltojen mukana kauas rannalle.

Kerkesin vähän jo huolestua ku ei vaan osu mies silmään ei millään. Mietin jo et missä on lähimmät rantavalvojat et lähtee ettimään Mauria.

No sieltä herra sitten tarpoi reippaana kohti meidän tukikohtaa. Ukko istahti Kangalle märkänä ja raskaasti huohottaen.

"...Are you okay?"

Selvis et Mauri melkein kuoli. Oli ajautunu liian kauas aallokkoon, niin kauas ettei enää uimalla päässy eteenpäin ja aaltoa tuli aallon jälkeen ja iski jo paniikki ku oli ymmärtäny ettei kohta oikeesti jaksa enää yrittää uida rannalle. Tuli nieltyä vähän suolavettä paniikissa, kunnes surffari osui kohdalle, otti Maurin laudalle ja tulivat yhessä rantaan.

Meni melkein tunti Maurin siinä hengitellessä ja juoden vettä, että tapahtumasta toipu.

Onneks selvittiin säikähdyksellä. En sanonu et I told you so, vaikka sanoin ennen uimaan menoa et ompa aallokkoa. Ei voi mennä kyllä yhtään syvälle.

Mut Mauri on mikä on ja kaikki pitää aina kokea kantapään kautta. Jospa tästä jotain opittaisiin.

No ei kumpikaan enää sit halunnu mennä uimaan vaan lähettiin kauppoihin kattomaan jos löydettäis aurinkovarjopumppua. Pumpulla saadaan hiekkaan helposti syvä reikä mihin auronkovarjon voi nätisti tyrkätä ja sitä ei sitten mikään tuuli niin vaan enää vie.

Matkalla kauppaan huus yhtäkkiä toiselta puolelta katua kaks tyyppiä yhteen ääneen MAURICIO! Ja juoksi täysii meiän puolelle katua. Ketä nää on? Tunteeks muka Mauri täält jotain tyyppejä ketä mä en tunne?
Toinen oli hostellin omistaja, jossa Mauri asu ennen ku löys meille tän kämpän ja toinen oli hostellin asiakas. Siinä vaihdettiin pari sanaa ja kutsuivat grillaamaan illalla.
Sanottiin sim sim boa ideia!

Jatkettiin matkaa.

No ei löytyny pumppua. Mut ostin toisenkin Kangan ja munia.

Kotona odotti puhelimessa Maurilla whatsapp (zap zap) viesti hostellin omistajalta.
"Tulkaa rannalle, tai eiku olkaa kotona me tullaan sinne 10min"

Mentiin tohon ulos odottamaan ja pihaan kurvas vanha ja ruosteinen auto missä oli kolme tyyppiä ja kaks isoa surffilautaa kyydissä. Sinne mahduttiin Maurin kanssa sylikkäin ja vähän ihmettelin et miks mennään tohon viereiselle rannalle autolla?



Mentiin sit surffareiden aaltojen tähystyspaikalle. Siks autolla. Ideana siis kattoa millaset aallot et kannattaako vaivautua.

Päättivät mennä surffaamaan. Muut istuttiin ryhmässä rannalla ja juteltiin niitänäitä ja laulettiin Maurin soittaessa kitaraa.

Yks näistä kerto mulle et saa kuukauden päästä tytön ja kerto et haluis tytön oppivan englannin ja  kysy mua nannyks. Kiitos ei kiitos ja kysyin et onks ikinä kuullu Aupair jutuista. Et onks se täällä suosittua?
Ei ollu ikinä kuullukkaan, mut lupas tutustua.

Kotiin ku lähettiin ni Mauri kerto et kyseinen tyyppi saa siis nyt lapsen jonku muidun kanssa jonka kanssa petti tyttöystäväänsä. Ihan arkipäivää näköjään tämmönen.

Grillibileet siirrettiin ensviikolle, mut kuulemma tyyppien tapaan kuuluu aikaansaamattomuus ja tapahtumien peruminen, joten saa nähä.

Kotona Mauri sit päätti et tekee chilikastiketta niistä chileistä mitä sille ostin.
Ei pahemmin valmistamisprosessia mietitty ja tottakai chilit kuori sitten paljain käsin ja nyt tossa on jo monta tuntia uikuttanu ku sormiin polttaa. Ollaan kokeiltu rasvaa, ruokaöljyä sokerilla ja saippua, maitoa ja lisää rasvaa. Googlasin et chilissä polttava juttu on se sen öljy ja se ei vedellä pois lähde. Selvitin myös, että öljy imeytyy pikkuhiljaa ihoon ja pahin tuska alkaa vasta parin tunnin päästä. No sen kyllä Mauri huomas.
Ja noi oli jotain käsittämättömän vahvoja chilejä, koska niitä keittäessä mulla alko valua silmät ja yskittää.

Siinä vielä uusiks tää kuva jos joku jonkun näistä tunnistais.
Nyt se raukka hieroo taas ruokaöljyä käsiinsä.

Yhestä baarista soitettiin Maurille et tulisko soittaa, mut meil ei oo vielä kajareita eikä mikkiä omassa omistuksessa ni keikkaillaan siinä baarissa joku toinen kerta.

Mut tämmöstä tälläkertaa. Mauri sano et kuoli tänään melkein kahdesti. Eka hukkumalla ja nyt siihen et sormet palaa irti.

12 kommenttia:

  1. Voi kauheeta! Oot vetäny päikkäreitä rannalla, kun Mauri on samaan aikaan taistellut hengestään merellä! Omalla hauskalla tyylilläsi kerroit tapahtuneesta. Onnex ei kuitenkankaan käynyt hullusti, niin uskaltaaa täälläkin nauraa. Olkaa varovaisia :) Niin ja toivottavasti sormet eivät oikeasti palaneet irti? Jestas :D
    Terv.Tiina täti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo minä onnellisena kuola poskella otin unia.
      Ei polttele enää nyt aamulla sormiin. Chilikastikkeen teko jäi vähän kesken, mut kuulemma tekee tänään sen loppuun.

      Poista
    2. Voi Mauri. Ihan hirvee juttu mua ahdistaa vieläkin kun ajattelen sitä.
      Onneksi muuten ei hieronut silmiään niillä chilisormilla.
      Ota kuule Mauri mukaan kun tuut. Mauri tuntuu olevan samalla tavalla riskialtista koheltajatyyppiä, kuin koko Salmin suku :)
      Olkaahan varovaisia ja uskokaa niitä rannan lippuja,
      P.S se musta taitaa olla se hai lippu
      -Äiti-

      Poista
    3. Joo kaikki on nyt OK ei hätää. Haita tääl ei onneks näillä rannoilla oo.

      Eipä taida Mauri saada vapaata ku niitten talvella kausi on kiireisin :(

      Poista
  2. Voi Mauri!
    Ihan kamalaa :(
    Mulle käynt about sama Balilla mutta mulla oli nilkka kiinni surffi laudassa joten pääsin sen kanssa pinnalle ja rantaan. Se oli ihan hirvee tunne! Itkettää vielki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meri on kyllä arvaamaton tyyppi.
      Onneks ei jääny mitään traumoja tästä ja mereen uskaltaa vielä mennä. Mut nyt vähän viisaampana.

      Poista
  3. Luojan kiitos ettà pààttyi hyvin!
    Mitàhàn musaa sellaisilla chilisormilla olisi irronnut kitarasta...??? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmaan joku valitusvirsi :D sen verran kivuliaalta touhu näytti.
      Mutta onneksi loppu hyvin kaikki hyvin!

      Poista
  4. Huh,voi hirveää! Täälläkin (Mosambikissa) nuo rannat ovat vaarallisia, ja luonnollisesti täysin valvomattomia. Vähän aikaa sitten näin uutisen, että (taas) yksi mies oli ollut vähällä hukkua, mutta päässyt nimenomaan surffaajan turvin rantaan. Itse pelkään juuri tästä syystä noita rantoja, ja tyydynkin kahlaamaan niissä ja jätän uimisen altaisiin.
    En ollut tiennyt että chilit pitää (voi) kuoria! Olen tyytynyt vain leikkaamaan ja paloittelemaan ne. Käytän tosin chilejä tosi vähän, koska lapset eivät pidä voimakkaista mauista. Mauri-parka, olipa hänellä kovan onnen päivä. Olkaa varovaisia siellä rannalla, joohan :-) Ihana tyyli sinulla kertoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!

      Pitää ehkä editoida tota tekstiä.
      Tuli joku aivovaluma ja kuorimisella tarkotin sitä vaihetta kun siemenet kaavitaan pois :'D, että ei tarvii kuoria!

      Täälläkin on nyt vasta noita lippuja turistiaikaan ilmestynyt, ei sesongin ulkopuolella niitä näy.

      Saa nähä jääkö toi chilikastike syömättä. Yks tippa sai Maurin nenän vuotamaan, kun sitä maisto :'D
      Ehkä enskerralla kokeillaan vaan tavallisilla punasilla chileillä!

      Otettiin tästä aallokosta opiksi ja ollaan varovaisia!

      Poista
  5. Hah, kirjoitat niin hauskasti, että toisen melkein-kuolemakin naurattaa :D Tuosta chilistä tuli mieleeni kerta, kun tyttöystävän kanssa laitettiin ruokaa ja molemmat käsiteltiin chilejä (jotka ei varmaan olleet ihan noin tulisia, mutta joka tapauksessa ihan tarpeeksi tulisia). Sitten tajusin, että minun pitäisi saada illaksi piilarit silmiin, mutta eihän niitä niillä chili-käsillä voinut enää käsitellä. Paikalla ollut kaveri, joka ei ollut koskenut chileihin, tarjoutui avuksi, mutta ei uskaltanut tökkiä sormiaan silmiini. Lopputulos oli se, että kaveri ojensi vain sormensa piilarin kanssa tarjolle, sulki silmänsä ja tyttöystäväni ohjasi sen sormen sitten silmääni... kyllä siinä nauratti, montako ihmistä tarvitaan piilarinlaittoon? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahahahha, kyllä hätä keinot keksii :'DD

      Joo kyllä järkyttävyydelle pitääkin nauraa, kun mitään ei sattunu.

      Nauran lapsillekin ku ne kaatuu eikä mitään käy ettei ne kaatumista säikähtäis ja rupeis itkee. Hyvin on toiminu :D!

      Kiitos!

      Poista

Lähetä nyt edes vaikka terveisiä! :)