torstai 19. tammikuuta 2017

Matadeiro - Valaanpyynti ranta



Tiiättekö ku välillä vaan heräätte väärällä jalalla ja sit pieniki vastoinkäyminen vaan kaataa koko maailman? No tää päivä oli mulle vähän sellanen päivä ja olisin halunnu otsikoida tän Ronjan huonoks päiväks, mutta pääjuttu oli kuitenki toi ranta ni mennään nyt tällä.

Maurilla oli vielä eilinen lomaa ja sovittiin jo edellisenä päivänä et käydään Matadeiro rannalla, ranta on kuulemma todella kaunis.

Alkuperänen rannan nimi on Saco do Matadouro mikä tarkottaa teurastamon säkkiä. Nimi on sit aikojen aksenteissa ja väärin lausumisissa muuttunu Matadeiroksi. Rannan läheisyydessä on toinen ranta nimeltä Armacão ja tää taas tarkottaa jonkun sortin valmistelualuetta vaikka suora käännös suomeksi onkin kehys. Nimi tulee varmaan siitä, että Armacãolla pyydettiin valaita ja haita ja ne vietiin sitten Matadeirolle tapettavaksi. Että tämmönen kiva historia näillä rannoilla.

Nukuin yöllä tosi huonosti jatkuvien hyttyshyökkäysten takia, jotka edelleenkään ei iske Mauriin ja mulla tulee niistä joku allerginen reaktio. Ja nää ei oo siis mitään normaalihyttysiä mitä yleensä ja mihin oon jo tottunu ja joittenka pistoon en herää vaan nää on jotain helvetin mutanttihyttysiä joiden pistoon herään, koska se kutina on ihan saatanasta.
Valvoin sit yöllä pari tuntia ku suoraan sanoen vitutti. Aamulla en siis ollu ihan parhaimmillani vaikka olinki innoissani. Oon kuullu et etelässä saarta rannat on kauniita ja luonnon tiloissa, kun taas pohjosessa enempi sellasia turistirantoja. Ja ainoo etelän ranta missä ollaan käyny nyt on se Lagoinha do Leste, josta kirjottelin aiemmin.

Lähettiin kymmenen aikaa aamulla liikkeelle.

1. Omalta pysäkiltä Tirion terminaaliin 2. Terminaalista bussi Pantano do Suliin, joka ympyröity vihreellä ja pois jäätiin 3. Matadeiron ja Armacaon välissä. Bussikuski huus pysäkillä "Armacao, Matadeiro!" ni ei jääny epäselväks.


Se missä bussi pysähty toi mieleen pienen kalastajakylän. Tosi sellanen idyllinen ja pieni alue.

Heti pysäkin takana oli hautausmaa. Täällä haudoille viedään tekokukkia.


Käytiin parissa turistikaupassa shoppailemassa ja olin ihan innoissani et jesss turistikauppoja! Ostin pari tuliaista Suomeen kaupoista ja hipeiltä, jotka jokakulmassa täällä koruja myy. Löysin itelleni niin kauniin kaulakorun et ostin sen heti vaikka oli vähän hintava, mut se oli niiiin kaunis et oli pakko saada. Olin tosi onnellinen mun tuliaisostoista ja sit varsinki ku näin et mistä alkaa meiän seikkailu rannalle.

Piti ylittää pieni joki, että päästään patikoimaan.
Matadeirolle ei pääse autolla vaan sinne pitää vähän patikoida. Ihan siis 5-10 minuuttia käppäilyä polkua pitkin. Ton joen olis voinu ylittää myös sillan kautta, mut mentiin jostain ihme oikkarista ja silta oli aika kaukana ni Indiana Jonesina mentiin.

Pientä käppäilyä

Niin kaunista

Niin kaunista

Mauri Veikkauksen mainospaidassa

Maisemat oli ihan huikeet

Mun kaunis kaulakoru. Must Veikkaus vois laittaa Maurin tilille vähän sponssia.

Keskellä pöheikköä oli kiska missä myytiin olutta ja vettä ja kirjoja?

Olin ihan innoissani miten kaunis toi pieni 10 minuutin reitti on. Ensin näkyy vaan kiviä ja vähän rantaa ja sit kaiken sen takaa ilmestyy kunnon hiekkaranta.


Sieltä se paljastu


Joku asustaa rannan vuorella.
Rannalle ku päästiin ni oli vähän harmi et siel tuuli niin perhanasti. Oli aurinkovarjon kanssa pieniä ongelmia, mut ymmärrän nyt miks ranta on surffareiden suosiossa.

Rantavalvojat vihelteli pilliin vähänväliä, kun ihmiset meni uiskentelemaan liian syvälle ilman mitään kuolemanpelkoa. Meillä oli pieni kuolemanpelko, koska Mauri meinas aikasemmin tällä viikolla hukkua, josta kerroin Maurin huonossa päivässä.
Ei ihmiset paljoo välittäny pillinvihellyksistä ja huuteloista et tulkaa pois sieltä aasit. Ihme ettei kukaan hukkunu.

Mauri meni siihen rannalle uimaan ja mä vaan vähän kävelin siinä rannalla ku vesi oli ihan hitokseen kylmää. Jossain vaiheessa sit huomasin et joku ihme musta lanka roikkuu mussa et mikä tää on ja se oli mun just ostama hieno uus "kuukivi" kaulakoru ja nyt se kivi oli tippunu siitä ku se nauha aukes ku tuuli niin myrskyisästi! Olin ihan surunmurtama, ku en hirveesti mitään shoppaile ja olin niin innoissani siitä korusta ja yritin sitä siel rannalla ettiä, jos se oliski pudonnu jonnekki muualle ku mereen mut ei sitä tietenkään sit mistään löytyny. Tää alotti mun huonon päivän.

Menin sit meiän tukikohtaan istumaan Kangalle ja surin mun kaulakorun kohtaloa ja pidin vaan sitä mustaa lankaa hellästi käsissä ja mietin et mihinköhän Atlantin valtakuntaan mun kuukivi nyt päätyykään, toivottavasti Ariel vie sen omaan aarreluolan kokoelmiinsa.

En ees kerenny kunnolla poseeraamaan sen kanssa ja kattomaan itteäni peilistä, että olipa hyvä ostos.

No siinä makoillessa Kangalla, Mauri tuli soittelemaan kitaraa ja pyysin soittamaan jotain surullista.
Mauri sano et olin turhan dramaattinen mut mun mielestä se oli kaikki tarpeen.
Yhtäkkiä meiän aurinkovarjo lähti lentoon tuulen mukana ja se kolautti Mauria päähän. Mauri kerkes jo kysymään et löiksä just mua ennen ku sit heti huomas et se oli se varjo.
Mauri juoksi hakemaan varjoa ja sit sitä kolautti päähän naapurin varjo.
Ja toi varjojen kolauttelu voi olla vaarallista, koska se on ku seiväs jos oikeeseen kohtaan osuu.

Siinä sit tajuttiin aika nopeesti et tuuli oli tosi fittimäinen ja Kangat lenteli ja kaikki oli ihan hiekassa ja meri rupes aaltoineen tulee kokoajan lähemmäs ja lähemmäs ja mua rupes ärsyttää koko tuuli ja se hiekka, mikä oli ihan pikkiriikkistä.
Sit lähti mun hattu lentoon ja Mauri sano et se oli se hetki ku mä olin valmis sen päivän kanssa. Et siitä ties et parempaa ei oo tulossa. Voi ehkä johtua siitä et aika kovaan henkäsin "EI VITTU!" ku se hattu meinas lentää mereen ja juoksin sen perässä samalla ku se miniriikkinen saamarin hiekka iski naamaan.

Oltiin kuitenki aika sinnikkäitä ja oltiin rannalla kokopäivä tuulesta huolimatta ja otin instagramiin kuvia, että AIKUN IHANAA OLLA RANNALLA. En sit julkassu niitä kuvia, koska minähän en mitään valehtele. Laittelin vaan alkupään kauniita maisemakuvia sillon ku vielä hymyilytti.

Pikkuhiljaa rupes pilvet kasaantumaan ja tummenemaan ja päätettiin lähteä kotiin. Törmättiin matkalla Maurin hostellikaveriin, joka pyys et jäätäis niitten kans viel rannalle, mut Mauri ties paremmin ettei tule kuuloonkaan. Onneks.

Käveltiin polkua pitkin ja hirveesti ihmisiä käveli meitä vastaan ja pystyin vaan miettimään et miks hullut tänne tulee et kohta rupee sataa ja aallot vie ihmisten tavaroita rannalta mukanaan ja hiekka sokasee sun silmät hetkessä.

Hullut.


Kun päästiin siihen kohtaan mistä joki pitäis ylittää, huomattiin et joki ei ollukkaa enää mikää pieni joki ja ehdotin Maurille et kävellään sillalle ja mennään sitä kautta. "Eiii kyllähän me tästä yli päästään!" sano Mauri ja hetkeä myöhemmin kompastuin isoihin kiviin ja rupes nilkka vuotaa verta. Mauri oli ihan hiljaa ja kaivo laukusta laastarin mikä mun teki mieli työntää sen suuhun.

Odoteltiin puolisen tuntia bussia, joka oli jo valmiiks ihan täynnä ja bussipysäkillä olleet ihmiset ryntäs sinne sisälle ihan ku bussikuski olis jakanu ilmasia ämpäreitä. Olin valmiiks niin huonolla tuulella et tönin mummoja pois edestä mun aurinkovarjolla ja sanoin Maurille et hullujen mummojen pitäis saada oma kuljetus.

Rannalle mennessä bussimatkat yhteensä kesti ehkä 20 minuuttia. Ranta on siis aika lähellä.
mut ku tultiin takasin ni jäätiin ihan hirveeseen ruuhkaan ja oltiin melkein kaks tuntia bussissa.
Siinä meiän vieressä istu kaks tyttöä jotka möi rannalla kylmälaukusta olutta ja vettä, saivat bussista hyvän tilin ku rupes kahessa tunnissa ihmisillä tulemaan jano.
(Täällä ei siis oo mitään anniskelulupasääntöjä, kuka tahansa voi ostaa alkoholia ja myydä sitä missä vaan kalliimmalla)

Pari tyttöä hyppäs bussista pois kesken ruuhkan ja kävivät siinä viereisessä puskassa Kangan takana kyykkypissalla ja bussi silläaikaa oli noin 20 metriä liikkunut ja ryhmäpainostuksesta kuski päästi tytöt takasin maksutta kyytiin. Mukavaa ryhmähenkeä.

Siinä vihdoin bussista ulostautuneena ja kävellessä kotiin pysäkiltä Mauri räjähti nauruun ja sano "I just can't handle the fact that right when your hat flew away with the wind you were DONE for the day, just DONE like THAT WAS IT, no more this day for Ronja!"
Rupes itteeniki ihan naurattaa et voi veljet miten voi välillä pienetki asiat vaan pilata päivän.

Kotona saatiin viestiä Maurin kahelta kaverilta et mennäänkö pizzalle ja nälkäsenä sanottiin että kiitos jeesus mennään.

Ja oli parasta pizzaa tähän mennessä mitä oon ikinä täällä syöny!

Ps. Loin mun blogille feisbuukki sivun. Monet kyseli et mistä tätä nyt seurais helpoiten ilman et tarttee jokapäivä käydä kattomassa ootko kirjotellu, enkä haluis mitään sähköpostia, eikä mulla oo käyttäjää bloggeriin et voisin sieltä seurata.
Aattelin et kaikil on feisbuukki joten sieltä.

Nappula löytyy tosta blogin yläoikeelta ja tykkäämällä tulee sit sulle aina uus info et taas se Ronja on jotain tarinoinu.
Ja linkki löytyy tästä 

Kaikki jotka tänne eksyy matkustamaan niin suosittelen tota Matadeiroa. Se oli ihan mielettömän kaunis paikka ja rannalta löytyy ravintoloita jos nälkä yllättää. Rannan lopusta alkaa myös pidempi reitti Lagoinha do Lestelle, jos haluaa sinne patikoida.

Pps. Pesin tätä pientä demonista tullutta hiekkaa PUOLTUNTIA itestäni pois suihkussa ja silti sitä on ihan jokapaikassa!

4 kommenttia:

  1. Ihanan rehellinen rantastoori! Noinhan se usein menee!

    VastaaPoista
  2. Moikka! Sulle on mun blogissa Liebster award! http://www.lily.fi/blogit/linda-asuu-vietnamissa/liebster-award-vietnamilainen-musiikkivideo Kiitos kivasta blogista! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua mitä mitä mitä mitä! Kiitos! Käynki tän kimppuun samantien!

      Poista

Lähetä nyt edes vaikka terveisiä! :)