lauantai 7. tammikuuta 2017

Ei ole lahjakirjaa karvoihin katsominen

Keskiviikkona oli Telman toinen Zumbatunti ja me kaikki oltiin luvattu sinne mennä.
Myös minä jolla rytmijalka ei kauheesti vipata ja yläasteella yritin livistää kaikki koreografialliset liikuntatunnit, koska mulla menee vaan hermo jos en jotain osaa.

Keskiviikkona oli maailman hiostavin keli ikinä. 35 astetta, ei tuulta ja aamulla oli satanu. Selkä oli märkänä vaan ku seiso.
Voitte siis kuvitella sitä hien määrää ku Zumbas. Mut ihan saletisti zumbasin kaikki joulupyhien kuonat pois. Sanoin Maurille et jos mä kuolen tänään ni se johtuu siitä et hukun omaan hikeen.
Mun tanssit meni ihan päin persettä, jonka tiesin käyvän mut onneks meni monella muullaki! 


Mut oli tosi virkistävää hikoilla kaikki hiet pois ja loppuilta oli tosi energinen olo.

Zumba loppu yheksältä illalla ja sen jälkeen oli tarkotus mennä sinne Ronaldoon syömään.
Yllättäen KAIKKI oli valmiita ja käyny suihkussa kymmeneen mennessä ja oltiin Ronaldossa jo 20 yli kymmenen! (WHAT! Brasilia yllätit minut!)

Mun kaveri ja sen tyttöystävä molemmat saapu tästä jäätävästä tekstaridraamasta huolimatta, mistä olin vähän yllättyny. Ite en ehkä sinä tyttöystävänä olis kehannu tulla, mutta koska ollaan Brasiliassa niin poikaystävää ei päästetä yksin MIHINKÄÄN. Kyllähän mä tän jo kerkesin unohtaa.

Mauricio, Alisson, SE tyttöystävä ja sit se mun kaveri, Rafael, Bruna ja edessä tietenki meikäläinen. Sain juuri naurukohtauksen tässä kuvassa.
Kattokaa nyt näitä rasvasia mättö Lancheja! Ei oo parempaa mättöruokaa, kun tämä!
Mä nään unia näistä Lancheseista. Onneks käytiin zumbaamassa.
Tää draamanhakunen tyttöystävä otti vaan jätskipallon. Mitä hittoa. Kaikki ihmetteli vähän et oot Ronaldossa ja sä otat jätkipallon, koska tää mesta on niinku taivas.
No jokainen tavallaan.
Ilta meni ihan nopsaan ja kaikilla oli tosi mukavaa. 
Mä vähän odottelin jotain riitaa tai muuta draamaa, koska oon oppinu et jos on dramaattinen pariskunta ni sitä riidellään kokoajan ja ihan missä vaan. Mut ei onneks ollu mitään häslinkiä.

Tyttöystävä ei paljoon mitään puhunu, huomas heti et oli hirveen ujo ja lähinnä tuijotti puhelinta koko illan ajan. Niinku kuvastaki näkyy.
Seuraavana päivänä tää tyyppi lähetti mulle viestin et kiitos oli kivaa ja mä vaikutan tosi mukavalta ja hauskalta, et toivottavasti viel nähään.
No hard feelings siis. Se on hyvä.

Torstaina mentiin Maurin iskälle grillaamaan. Tarkotus oli lähtee kuudelta. Sanoinki sit Maurille, et eli jos oon 8 valmis ni se riittää. "Ei ei ku ihan oikeesti nyt mennään kuudelta."
Kello oli seittemän eikä Mauri tai sen veli ollu ees viel täällä kotona mistä olis lähetty sinne grillaamaan.
JA me lähettiin sillon kaheksalta. Oikeesti se maaginen kakstuntia. Aina heittää kaks tuntia.

Mä odotan aina innolla kaikkia grillipileitä, en todellakaan enää sitä grillatua lihaa ei kiitos. Mä oon mun tän vuoden lihat syöny ja olin valmistautunu et jes kohta saan sitä sipulisalaattia ja patonkia ja perunasalaattia. Jeessss mun lemppareita.
Mut ei. Nyt viimeset kaks grillauskertaa on grillattu vaan sitä kalleinta härkää ja jotain fancy makkaroita. Mä oikeesti tunnen miten mun maha on täynnä tätä lihaa.
No söin sen verran et nälkä meni.

Perjantaina oli sit TAAS grillipileet ja nyt olin kans aika innoissani, koska Maurin kaverin perhe järkkäs ne ja olin ihan varma et nyt sitä perunasalaattia ja odotin sitä onnellisena.

Tää Maurin kaveri Alisson asuu ghettoalueella ja vielä kotona, en oo ikinä perheen kotona käyny joten en odottanu ihan kauheella innolla sitä niitten kämppään menemistä. Oon yhen ghettokämpän nähny ja meinas itku tulla. Se kämppä oli ehkä korkeintaan 25 neliöö ja siellä asu 4 ihmistä, sänkyjä oli kaks yhen hengen säkyä, toinen oli keittiössä ja toinen jossain nurkassa. Ei ollu keittiönpöytää, koska ei semmonen olis sinne mahtunu. Oli uuni ja jääkaappi oli pihalla. Seinät ihan rappeutunu ja täynnä torakoita ja sisiliskoja. Ja sisällä niin saamarin kylmä.
Jotain tämmöstä siis nytki odotin.

Ajettiin auto portista sisäpihaan (tääl on kaikilla sisäpiha) ja mentiin autotalliin, siellä oli grilli ja siellä syötiin.
Ruokana oli perus grillattavaa, lammasta, possua ja härkää. Mut sit oli myös patonkia, SALAATTIA! HEDELMIÄ! Mut ei sitä hemmetin perunasalaattia, sitä ei kuulemma tehty ku sitä syödään aina ja ajattelivat, että siihen on jo kyllästytty.
Ihan sama söin kokonaisen ananaksen ja kiroilin ku kieleen kirveli.
Ruuan jälkeen oli jälkkäriä, kakkua ja Ambrosiaa. Oon ennenki ambrosiaa jossain buffassa syöny. En sillon tienny mitä se oli mut maistu piparkakuille.
Se on ilmeisesti munakokkelia mihin on lisätty kanelia, neilikkaa ja sokeria. Tai oliskohan kondensoitua maitoa. Ihan super hyvää. 
Google kerto et kreikkalaisten jumalien ruokaa. Miten niitten jälkkäri on tähän maahan ajautunu?

(Mauri tuli just tähän väliin mulle nyt ilmottaa, et lounas on valmis ja sen äiti teki mulle perunasalaattia!! Oi onnea!)

Kuva googlesta

Ruuan jälkeen Alisson halus näyttää niitten kämppää mulle. Olinhan mä nähny vaan autotallin.

Joo tälleen lyhyesti sanottuna kämppä oli ku kartano mut keskellä ghettoaluetta.
Talo oli niin tiukasti muurin takana et mul ei ollu mitään aavistustakaan miten hieno ja iso se talo oli. Ei ihme et Alisson asuu vielä kotona, ku tilaa on niin paljon ettei ketään omasta perheestä oo pakko nähä päiviin jos ei halua.

Alhaalla oli tosiaan autotalli ja sisäpiha mihin mahtu kolme isoa autoa. Keittiö, moderni ja iso. Ruokailuhuone, moderni ja iso ja tietty vessat.
Yläkerrassa oli iso iso iso parveke, josta oli tehty kasvimaa ja sinne oli rakennettu äitille oma iso huone. Uima-allas tulee sinne kuulemma seuraavaksi kesäksi.
Parveketta ennen oli olohuone, missä lasikatto ja 50 tuuman jätti telkkari. Isoja sohvia ja säkkituoleja.
Ja pleikkanelonen. Kenelläkään ei oo täällä pleikkanelosta. 
Sitte oli Alissonin huone, joka oli meiän Floripan kämpän kokonen ja Alissonin veljen huone.
Alissonilla oli oma parveke. Ja kans 50 tuuman telkkari. 
En mäkää tuolta haluis minnekkää lähtee!

Ja sit alakerrassa oli viel koiran omahuone, jossa se oli sen aikaa ku vieraat oli talossa.

Mauri, Pedro, Alissonin veli, Telma, Alissonin äiti ja häne edessä Alisson lattialla, sit Rafael, Bruna ja minä.
Olohuone. Varmaan kesällä aika kuuma, mut niin on jokapaikassa. Siel oli ilmastointi.
Alissonin äiti on Uruguaylainen ja siks koko perhe puhuu portugalin ja espanjan sekotusta. Ja sen takia koko perhe on ihan saamarin äänekäs.
Äiti varsinki. Äiti oli niin helkkarin hoikka ja pieni ja kaunis ja tukkaa olis voinu luulla peruukiks. Niin täydellisen musta ja paksu se oli. Mut hitto miten kova ääni äitistä lähti. 
Mul tinnitti korvat ihan huolella tän reissun jälkeen.

Mauri ja Alisson meni vielä johonki bileisiin niitten kavereille, muut lähti kotiin.

Tänään lauantaina me lähetään takas Florianopolikseen.
Tykkään täällä käydä mut alan olee aika rajoilla ja haluunki jo kotiin.
Haluun mennä ulos lenkille ja mul on ikävä meri-ilmaa ja sitä et kuumalla voi uida.
En malta odottaa et pääsen syömään sitä mitä kokkaan ja lihaan ei kumpikaan varmaan kosketa ainakaan kuukauteen.

Mauril tulee tietenki taas kova ikävä, ku ei tänne ihan tostanoinvaan tulla. Onneks tänävuonna monet pyhät osuu maanantaille ni on pitkiä viikonloppuja ja voidaan täällä tulla käymään.
Ja kohta alkaa karnevaalisesonki ja sillon ilmeisesti on vapaata.


4 kommenttia:

  1. Oleskelen paljon Espanjassa ja todella nautin ja pidän maasta, mutta se jatkuva ölömölö...... Kuitenkin varmasti pientä tuohon verrattuna :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pienessä autossa neljä huutaa samaan aikaan päällekkäin ei herramajeesus 😂😂

      Poista
    2. Ihanat naurut sain taas, suurkiitos! Se Zumban kuvaus oli ihan yliveto! Italiassa on tosi kylmàà nyt, ja villavuoren sisàllà istuessani oli kiva kuvitella teità hyppààmàssà hiostavassa helteessà!

      Poista
    3. Hahah kiitos! Zumba oli kyllä aikamoinen suoritus!

      Poista

Lähetä nyt edes vaikka terveisiä! :)