tiistai 4. huhtikuuta 2017

Me muutetaan takas Suomeen



Tää ei oo klikkiotsikko.

Me ollaan Maurin kanssa tässä viimeaikoina käyty välillä kiivaitakin keskusteluita siitä, että mihin meiän elämä on menossa ja mitä halutaan ja mitä pitää tehä et päästään siihen mitä halutaan. Ollaan oltu molemmat asioista samaa mieltä.

Eilen Mauri istutti mut sohvalle ja kerto et haluu muuttaa takasin Suomeen. Et on tätä miettiny jo monta kuukautta ja miettiny et miten tän voi mulle kertoa. Koska täähän on mun unelma asua etelässä, merenrannalla ja nauttia auringosta. Ja minä halusin pois Suomesta ja elää jotain muuta elämää. Maurin unelma on tehä musiikkia, täällä se ei onnistukkaan, koska Maurin on niin vaikee luoda suhteita ja tutustua ihmisiin. Ja nyt kun mä lähtisin Suomeen töihin neljäks kuukaudeks ni Mauri jäis tänne ihan yksin. Ku mun Suomikaveri ja sen mies lähtivät myös kesäks Suomeen.
Ja Maurilla on ikävä sen perhettä ja mun perhettä ja vaikka miten täällä pyristelee niin ei liikuta eteenpäin ja nyt on mieheltä patterit loppu ja ei vaan jaksa, koska takaraivo huutaa et EI TÄSSÄ OLE MITÄÄN JÄRKEÄ! Mun perhe Suomessa ja Maurin 10 tunnin ajomatkan päässä. Ja lomaa kerran vuodessa ja sillon pitäis päättää et meneekö Suomeen vai Pelotakseen. Ja mä en Pelotakseen ammuttavaks ja murhattavaks muuta joten Mauri haluu muuttaa takasin Suomeen.

Kerto et sillon ku Suomessa asuttiin niin ei osannu sitä elämän helppoutta arvostaa, koska muutti Suomeen suoraan äidin helmoista ja katuu kaikkea mitä ei tullut tehtyä.
Suomessa olis valmiina kavereita ja mun sukulaisia, joista on tullu Maurille ystäviä.

Tajusin sit et jäbä on oikeesti ihan tosissaan et tää ei oo mikään vitsi.

No hetken mietin ja sanoin sille et ymmärrätkö et sä meet sit suomenkielen kurssille. Ja sä hommaat ammatin ja et meillä tulee olee rahallisesti tiukkaa ainaki jonku aikaa. Mun pitää löytää vakkariduuni. Ehkä haluunki mennä opiskelemaan, ehkä perustan oman firman. Ihan mitä tahansa mut mä haluun sit juurtaa itteni Suomeen ainaki noin viideks vuodeks. Et sä et voi tulla mulle vuodenpäästä sanomaan, että haluut takasin Brasiliaan et sit saat luvan lähtee yksin.
Ja joo ymmärtää ja sitä just haluaa.

Sit rupes tulee sellanen pieni viha. Koska mulla oli kaikki Suomessa jo valmiina. Käsiraha asuntoon, auto ja vakkariduuni, huonekaluja ja säästöt. Nyt mulla on vaan rippeitä.
Mut sit toisaalta jos ei oltais lähetty ku mahollisuus oli ni mä olisin aina katunu sitä. Enkä olis oppinu itestäni niin paljon asioita ja oppinu arvostamaan tiettyjä asioita Suomesta. En olis ehkä miettiny tekeväni semmosia asioita tulevaisuudessa mitä nyt mietin.
Tavallaan mua surettaa. En ollu valmis siihen et tän kuun lopussa mä lähen enkä tuu takasin. En nähny niitä kaikkia rantoja, olisin nauttinu auringosta ihan eritavalla. Uinu enemmän.
Mut tavallaan mä oon innoissani ja helpottunu. Nyt mä pääsen mun reviirille. Mä pääsen hoitaa asioita ja nyt Maurin täytyy vaan luottaa muhun ja siihen et mä hoidan. Tai voi Mauriki sen tehä koska Suomessa puhutaan englantia.
Yleinen fiilis on tyhmä. Mulla on tyhmä olo, sellanen uskomatonta et oon nyt tässä tilanteessa. Et vuotavasta katosta, termiiteista, ampiaisista, kulttuurishokeista ja kielimuurista huolimatta se on Mauri joka haluu takas Suomeen. Kylmään pimeeseen Suomeen.

Mä oon koko eilisen yön ja tän päivän suunnitellu ja selvittäny asioita ja mä tiedän mitä mä haluan ja Mauri tietää mitä se haluaa ja me tiedetään miten siihen tulokseen päästään. Koska Suomessa asiat toimii.

Joten kirjottelen ehkä blogia vielä kuukauden verran. Ehkä vähän fiiliksiä Suomesta ja sit loppu. Alotan tavallaan uuden jakson elämässä vaikka en kauaa ookkaa ollu poissa. Mut fiilis on ihan eri.

No katotaan sitku Marraskuun loskasateet iskee maahan et mikä on fiilis.

Ja mun viimevuodet on ollu kyllä sellasta riemunkirjoa, että mistä sitä tietää vaikka vuoden päästä oltais muuttamassa Kiinaan. Elämä yllättää.

Nyt meen meiän kylmään suihkuun, koska se on rikki ja lämmintä vettä ei tule.


14 kommenttia:

  1. Hui ku tuli kylmiä väreitä vaik kerroitkin jo uutiset. Tervetuloa takasin. <3

    Ps. Tuntuu hassulta kans koska olin ihan satavarma et tullaan koko perhe viel teille sinne kylään. 😁 But maybe someday😁

    VastaaPoista
  2. Ihana Mauri, noh pääsettehän te joskus sinne vaikka lomalle. Te ootte vielä niin nuoria ettei tosiaan tiedä missä olette vuoden päästä. Zemppiä sinne viimeisille kuukausille.

    VastaaPoista
  3. Te nuoret ja rohkeat,tehkää just mikä tuntuu NYT hyvältä.
    Kyllä ehditte jämähtää paikalleen, kun se aika tulee.Pääasia, että elätätte ittenne mieluummin ilman Kelaa ja tulette toimeen keskenänne. Ja mikä muiden mielipide, so what. Itse olen aikoinaan perheen kanssa, mies ja kaksi kouluikäista lasta, vaihtanut maisemaa kolmen maan välillä.Kevytmieliseks sukulaiset morkkas, mut kenen lapset puhuu sujuvasti kolmea kieltä ja on omillaan, pärjää kaiken maalaisten ja väristen ihmisien kanssa, ammateissaan menestyneet. En edes uskalla ajatella, mitä olis, jos olisvat pystymetsään kotiuteneet. Sinne ehtii, kun on kierrokset tehty. Jos sitä joskus haluavat.Ja minä, kohta seitsemänkymppinen jaksan yhä vielä olla kiinnostunut, ihmisistä, erilaisista. Eli tsemppiä teille. Kyllä tuolla asenteella pärjää.m

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Joo tottakai toivon ettei tarttis ikinä turvautua Kelan apuihin. Eihän sitä varmaan kukaan toivo.
      Mulla on onneks hyvät ystävät ja hyvä suku eikä kukaan oo ollu muuta ku kannustava alusta asti :) Kyllä eri kulttuurit on rikkaus ja avartaa omaa maailmaa. Tuskin paikallemme jäädään mut nyt tällähetkellä Suomi kuulostaa hyvältä :)

      Poista
  4. Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi ja aina pääsee takas. Mut ymmärrän sun fiilikset täysin! Jos on lähtenyt sillä fiiliksellä, että kaikki jää nyt taa, niin onhan pikainen paluu vähän turhauttava. Mut samalla se on uusi alku. Tsemppiä uuteen - mistä sitä tietää, mistä te itsenne vielä löydätte :)

    VastaaPoista
  5. Jänniä elämänmuutoksia! Onnea niihin! Ja nyt mua kyllä itsekkäästi harmittaa, että tää blogi loppuu. Löysin tän vasta hiljattain ja mun mielestä tää on ehdottomasti paras blogi ikinä! Sulla on niin vilpitön ja omaperäinen tyyli. Ja tämä palaute tulee nyt suomen kielen opettajalta, ihan sydämestä!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saa olla itsekäs, niin moni muukin oli ja pyys etten lopeta kirjoittamista. Joten en lopeta kirjottelua vaan hommat jatkuu mut toisessa maassa. Jatkossa saa sit lukea mitä Mauri tunaroi Suomessa ja mihin sillä menee hermo :) ja kiitos!

      Poista
  6. Samoin, löysin blogisi vasta äskettäin. ja kivaa luettavaa. Odotellaan kovasti sitten tarinoita paluumuuttajan elämästä ja Maurin kommelluksista! Kaikkea hyvää teidän seikkailuillenne.. T. Tuula

    VastaaPoista
  7. Mitä Mauri tulee Suomessa tekemään? Viimeksi joutui työreissulle Brasseihin takas lähtee, mikä siin oli juttu?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viimeks Mauri lähti Brasiliaan vaan kylään, mutta sit suunnitelmat muuttu ja muutti yksinään Florianopolikseen ja sai kämpän ja töitä ja muutin sit perässä :)

      Nyt alkuun mennään TE toimiston kautta ja Mauri opiskelee Suomen ja sit kouluun joku ammatti lukemaan. Mut ensin se Suomi ja katotaan miten ton TE toimiston kautta asiat menee :)

      Viimeks Suomessa Mauri oli baarissa kesän töissä ja sit talven ABC:lla.

      Poista

Lähetä nyt edes vaikka terveisiä! :)