Matkalaisten ensimmäinen maanantai

Siis johan on ollu haipakkaa!

Mun kaveri ja hänen muksu tulivat kylään maanantaina. Lento oli täällä ennen puoltapäivää ja mentiin matkalaisia bussilla vastaan. Myöhästyttiin yhestä välibussista, joten reissaajat odottelikin meitä valmiiks jo parkkipaikalla.

Näitten matkalaisten lomamatka ei kyllä alkanu ilman sydämentykytyksiä.

Sao Paulossa Heidi (mun kaveri) hävitti mustan pikkulaukkunsa joka sisäls kaikki matkarahat. Myös pankkikortit ja henkkarit. Oli jäänyt luultavasti penkille missä istuivat, kun lähtivät käymään vessassa.
Mä olin ihan varma et noni siinä oli se laukku. Onneks on matkavakuutus. Harmi vaan et pitää kaikki kortit pistää nyt uusiks.
Pienessä itkupaniikissa Heidi sit kyseli ympärilläolijoiltaan josko laukkua olis näkyny ja muutama mukava ihminen tätä panikoivaa suomalaista auttoivat ja uskokaa tai älkää mut joku ihana rehellinen ihminen oli vieny laukun sille portille mistä Heidin ja hänen muksun lento lähti. Lippuleidi oli jo lompakosta kaivamassa henkkareita, että kenelle omaisuus kuuluu.
Onni potkas kyllä tässä tapauksessa. Muuten oli kuulemma reissu menny ihan mukavasti ja muksu ei ollu kiukutellu eikä muutenkaan valittanu mistään koko reissun aikana. Loistavaa.

Kaveri tuli tänne kesken karnevaalien. Ei oltu Maurin kanssa mitenkään mietitty, että mentäis näitä isompia rientoja kattomaan, mut jotain äksöniä meikäläinen halus nähä, joten päätettiin et mennään tänä samana maanantaina Lagoalle kattomaan niitten karnevaalikulkuetta. Yritin reissaajille vähän ehdotella et nukkuisivat vähän, mutta Heidi sano, että ei väsytä ja muksu sano, että ei väsytä.
Ei edes vaikka oltiin koko aamupäivä rannalla. Varmaan molempien kropat vielä vähän shokissa kaikesta matkaamisesta, muutoksista ja aikaerosta.

Rannalle mentiin heti taksin saapuessa kotiovelle. Paksut kerrokset rasvaa iholle, aurinkovarjo ja kangat mukaan. Eiku menoks.

Ei kauaan keretty siinä rannassa olla, kun huomattiin että Heidin lapsi on hävinny. Hävis ihan niinkin pitkälle, että moni rannalta liitty meiän mukaan etsintäjoukkoihin ja menin rantavalvojalle kertomaan kadonneesta todella valkoisesta suomalaisesta pojasta. 6-vuotias, valkonen tukka, siniset silmät, supersankari flipflopit.

Poika onneks löyty nopeesti ja kerrattiin miten toimitaan jos eksyy. Raukka ei ollu enää tunnistanu meiän aurinkovarjoa varjomerestä, vaikka oli leikkimässä melkein vieressä.
Säikähdyksellä selvittiin.

Illalla oltiin sit lähössä bussilla Lagoalle ja kysyin vielä et onks reissaajat varmoja, että haluavat mukaan. Lähetään kyllä pois ennen keskiyötä bussien takia, mutta ootteko varmoja. Juu juu me lähetään.

Odoteltiin bussia puolisen tuntia, karnevaaleilla on omat hitaat bussiaikataulut. Heidi ja muksu puhisivat, että johan kestää ja siinä vaiheessa tajusin, että hahaa! Meikäläistä ei enää ärsytä et busseilla aina kestää. Oon siihen tottunu!

Bussissa huomasin, että oon tottunu myös bussien ryminään. Siihen, että täysiä mennään kunnes tulee tiukka jarrutus ja töyssyihin ei hidasteta. On ihan normaalia, että bussin oven ikkunasta puuttuu lasi. Ompahan parempi ilmastointi.

Oon tottunu siihen et bussimatkaan saattaa mennä 2 tuntia toiseen kaupunginosaan, kuten meiltä nyt Lagoalle.
Tätä matkaa ei meiän reissaajat osannu arvata, miten olisivatkaan. En jotenki tajunnu et matka onki ehkä suomalaiselle väsyneenä ilta-aikaan aika raskas ja pitkä. Kun ollaan Suomessa totuttu, että kaikki on omassa kaupungissa n. 10 minuutin automatkan päässä. Ainakin etelässä Suomea.

Saavuttiin karnevaaleille melkein yheksän aikaan. Yheksältä piti kulkueen lähteä liikkeelle, mutta koska ollaan Brasiliassa niin aikataulu myöhästy melkein tunnilla. Heidi kanto muksua sylissä joka nukahti bussissa jo yöunille. 6-vuotias ei oo enään mikää pieni kannettava. Tavattiin Lagoalla mun Suomikaveri miehineen, jotka asuvat täällä Lagoalla ja tavattiin Niina, joka on Floripassa lomalla ja vietti meiän kanssa lomapäivää viime sunnuntaina. Ryhmällä lähettiin sit paikkaan josta kulkueen oli tarkotus alottaa. Heidin muksuki heräs aika nopeesti, kun samba ja rummut kajahti ilmaan. Varmaan oli aikamoinen herätys väsyneellä.

Seisoskeltiin tosiaan aika hyvän tovin siinä kadun vieressä ennen ku sambaajat alottivat. Meteliä oli enemmän, ku osasin arvata. Kovaääniset raikas rekasta, kun juontaja piti yllä karnevalistien fiilistä.
Vastaan tuli miehiä naisiksi pukeutuneita. Pienet lapset oli prinsessoja ja panttereita. Glitteriä oli naamat täynnä ja viina virtasi. Ei örvellystyyliin niin kun Suomessa vaan ilojuomana.

Matkalaisten silmät oli punaset väsymyksestä ja vaan toivoin, että voikun tää nyt alkais niin päästäis lähtemään kotiin. Ei viiti toisia kauaa kiduttaa.

Samba alkoi ja meikälläkin jalka vipatti. Olis sitä voinu kauemminkin fiilistellä. Sain jopa yhen kuvan napattua.

Nainen kauniissa mekossaan tanssahteli ketterästi

Ei lähetty seuraamaan rekkaa kulkueen kanssa muiden tavoin, koska bussi odotti. 

Jouduttiin rynnimään kuitenkin ryysiksen läpi terminaaliin, kun kulkue tanssahteli juuri siihen suuntaan.

Heidi mainitsi miten hyvin ihmiset anto tilaa ja pyytelivät anteeksi jos olivat edessä. Ei ollut kiukkusia raivosuomalaisia liikenteessä ja kaikki juhlijat olivat aidosti iloisia.

Muut mun suomikaverit jatkoivat juhlimista ja me oltiin kotona yhdeltä yöllä. Muksukin näki jopa ilotulitukset ja sai molemmat matkaajat hyvän vaikkakin väsyneen kokemuksen Brasilian yöstä.