Myrskyn jälkeen on poutasää

Myrsky tuli ja meni. Meil on jo sähköt, katto korjattu tai siis kattoa käytiin kattomassa (hehe), mut eilen ku Mauri laitto viestiä meiän vuokranantajalle, et onks tääl oikeesti korjattu mitään ni "En tiedä, pitää selvittää.." No selvittely jäi puolititehen ja nyt meän landlord on sairaalassa jossain leikkauksessa, hänen vaimo sano, että tänään tulee jotkut miehet korjaamaan katon. Mauri oli taas vähän pinnana et TÄLLE PÄIVÄLLE ON LUVATTU SADETTA! Et pitääkö meiän taas pelätä et katto rupee vuotaa ja sen mukana tulee kaikenmaailman ötököitä HÄ? Netti ei toimi, eikä Maurin puhelimessa oo kenttää. Tai siis on kenttää kaikkialla muualla paitsi Campechella.

Maanantaina lähin Maurin mukaan töihin, siellä on netti mikä toimii ni pystyin lähettää äitille viestiä et hengissä ollaan. Ja uteliaisuudesta halusin nähä mitä tapaturmia myrsky aiheutti keskustassa.
Äiti oli varmaan ihan hermoraunioina, ku ei saanu multa mitään viestiä, koska ei mullakaan toiminu puhelimessa kenttä.

Tarkotus oli myös käydä ostaa bussiliput jouluks Pelotakseen.

Kateltiin jo edellisenä iltana vähän niitä lippuja ja olin varautunu et satanen per suunta per tyyppi et 400 realilla pärjää. Unen näin! 200 realia per naama per suunta!!
Oltiin suunniteltu, et ostetaan Maurin perheelle jotain joululahjoja mut nyt meni ne joululahjarahat kyllä bussilippuihin! 800 realia yhteensä. Hirveetä riistoa.
Mauri oli ihan yhtä yllättyny, ku minäki ja laitto valitusvirren facebookkiin (:D) minne sen kaverit kävi sit kommentoimassa, et aijaa kyl mä oon päässy Florianopolikseen tai Pelotakseen ihan 190 realilla, et miten on hinnat noussu noin paljon!
Mua rupes sit ärsyttää et ihanko tosissaan sun kaverit ei ymmärrä et meitä on kaks ja tarvitaan 4 lippua ja 4*190 ei oo yhtää sen parempi hinta et mitä hittoa.
Saatiin sit 50 realia alea maksuvaiheessa, mut jostain syystä se nettisivu ei huolinukkaa mun korttia, vaan paikalliset kortit kävi, joten piti mennä sit ihan paikanpäälle ostaa ne lliput.

Maurin koululla juttelin sit parin opettajan kanssa ja ne jotka asu keskustassa ei ees huomannu koko myräkkää. Kuulemma rannikoille iski pahiten. No eipä siellä keskustassa mitään tuhoja näkynykkään. Liikennevalot oli vaan poissa päältä ja autoja ohjaili poliisi. Mut Mauri sano et ne oli poissa päältä jo lauantaina Maurin messessä töihin.

Maurin tunti loppu ja välissä oli viiden tunnin hyppäri ni lähettiin sit ostaa niitä bussilippuja.
Ihmiset tuijotti mua tavallista enemmän jostain syystä.
(Mua siis tuijotetaan täällä ihan jatkuvasti, vaikka kuvittelin et täällä on totuttu turisteihin, Mauri sano et se johtuu siitä kun oon niin kaunis. Hyväksyn tämän syyksi.)

Bussiasema oli tosi iso, ihan ku oltais kävelty lentokentällä, monilla oli matkalaukut ja vähänväliä oli jos jonkilaista kauppaa ja ruokakiskaa tai jälkkäripaikkaa.
Lippujen ostaminenki oli melkein lentolippujen ostamista, katottiin henkkarit ja varattiin paikat.
Mut toisaalta iso maa ni kai joku järjestys pitää olla. Pelotakseenki ajelu kuitenkin on melkein sama matka, kun Lappiin menis.

Lippumyyjä naureskeli mun ajokortille ja kävi näyttämässä sitä kollegoille et kattokaa suomalainen ajokortti! Mikä tää on körkort? he he he he
Seuraavaks ihmetystä aiheutti mun pankkikortti, joka on credit/debit kortti ja pitää valita kummalla maksan. Sitäki piti ihmetellä ihan ryhmässä.
Usein kaupassa, ku maksan ja joudun painaa sitä Credit puolta, ni myyjät heiluttelee sormea ja sanoo et ei ei ei älä vielä paina mitään :D

Mut nyt on sit se liput! Ja saatiin ne 650 realilla!! Eli hyvällä alennuksella. Onneks mun kortti ei toiminu sillä nettisivulla. Päätin sit et koska säästettiin 100 realia ni voin hyvällä omalla tunnolla käyttää ne johonki muuhun ja ostettiin mulle toinen pleikkaohjain, joka oli just sen 90 realia.

Oon joskus aikasemmin kertonu et täällä on niitä piraattimarketteja, missä myydään suurimmaks osaks väärennettyjä merkkikamoja ja poltettuja Xbox pelejä. Käytiin sit yheltä tämmöseltä kojulta ostamassa se ohjain ja siinä välissä joku mies tuli numerolla hakemaan sen Xboxia ja kysyin Maurilta et "Onks nää Xboxit nyt sit niitä fiksattuja, et niillä voi pelaa piraattipelejä?" -On.

Meiän kaupoissa ei tosiaan pystyny maanantaina viel maksamaan korteilla ja meil ei pahemmin ollu kotona ruokaa (tai siis meil ei ollu kotona yhtään ruokaa), joten lähettiin metsästää pankkiautomaattia. Tääl ei oo ku kaks automaattia jotka sylkee rahaa mun korttia vastaa. Santander ja joku toinen. Santander ei toiminu ja tän jonkun toisen automaatit oli kaikki SULJETTUJA???

Mauri tarvii käteistä myös bussilla liikkumiseen ja meil on kaikki käteinen loppu. Tässä kuussa on ollu niin paljon ylimääräsiä maksujuttuja, jotka kaikki on pitäny maksaa käteisellä. Onneks Maurin pomo suostu sit antaa vähän etukäteis palkkaa et pääsee ees kulkemaan töihin.

Käytiin sit samalla kävelyllä paikallisessa ostoskeskuksessa ettimässä mulle portugalin opiskelu -kirjaa. Käveltiin ylös alas se koko ostari eikä vaan löydetty sitä yhtä hemmetin kirjakauppaa mitä meille suositeltiin. Toisella kävelykerralla sit huomattiin et katos katos täällähän on joku salareitti missä on lisää kauppoja. No sieltä löyty kirjakauppa. Miksei tommosessa fancy ostarissa oo niitä infokylttejä turisteille mitä voi kivasti kosketella sormilla.
No ei löydetty sit mitään älykästä kirjaa ja päätin et tuon sit enskerralla Suomesta mukana.
Mut ostari oli muuten ihan magee. Huomas kyllä et siellä shoppailee vaan hienot ja rikkaat.

Joulu oli kans aika hyvin esillä

Tää pukki twerkkas samalla ku kuvas. Pylly heilu viimestä päivää.

Tästä ku otti kuvan ni se otti susta kuvan! En tiiä sattuko ajotus hyvin se liikkumisiin vai onks siinä jotkut sensorit :D

Koirat haukku ja joulupukki huus HOUHOUHOU! Kuusta kiers liikkuva juna mihin pääs kyytiin.

Ei kauheen kauaan viihdytty, mukaan tarttu aurinkohattu ja yritin ettii uudeksvuodeks valkosta paitaa mutten löytäny mitään kivaa. Maurin perhe käyttää uutenavuotena valkosia paitoja, en tiiä onks niitten tapa vai maan tapa vai osavaltion tapa. Mauri sano, että on aika varma et se on maantapa :D Mut edelleenki en tiedä.

Tässä vaiheessa olin jo ihan väsyny ja jalkoihin sattu ja reidet oli hapoilla ja pylly oli hapoilla (ihan sama mihin kävelet ni aina ylämäkeen, korkeeta tai loivaa) ja oli ihan hirvee jano ja sit katoin et montakohan askelta me oikeen oltiin siihen mennessä kävelty. No 17 000, ei mikään ihme et jalkoihin sattu. (Täs vaiheessa alotin sit tunnetun "Are we there yet.." -kyselyn)

Käveltiin takas koululle ja odottelin sielä kunnes Maurin tunti päätty.
Yks opettaja kerto et ensviikon torstaina on pikkujoulut ja niihin pitää tuoda lahjat.

Ideana et jokainen tuo lahjan ja lahjat laitetaan paketoituna pöydälle. Jos paketoinnilla pystyy jotenkin hämäämään mitä paketissa on niin aina parempi. Jokaiselle jaetaan numerolappu, niin monta numeroa, kun osallistujaa.
Numerojärjestyksessä otetaan pöydältä lahja ja se avataan. Numero 1 avaa omansa ja sit on seuraavan vuoro.
Juonena on et numero kaks avatessaan lahjan voi vaihtaa numeron yks kanssa lahjaa, jos kokee numeron yks lahjan mageemmaks. Numero kolme voi vaihtaa 1 ja kakkosen kanssa lahjaa jne. Viimenen voi siis vaihtaa lahjaansa kenen tahansa kanssa :D
Ja viimeinen jekku! Numero yksi, kun ei voi vaihtaa lahjaansa kenenkään kanssa niin hän voi lopuksi vain valita lahjan kun lahjan jos oma lahja ei miellytä (tai jos joku on vaihdossa ryöstänyt lahjasi).

Ihan hauska idea :D Kiva nähä miten tulee toteutumaan.
Joinain vuosina on kuulemma ollut Seacret Enemy lahjojen jako. Sama systeemi, kun Seacret Santassa eli nostetaan nimi hatusta ja hälle ostetaan lahja, mutta lahja pitää ostaa niinkuin ostaisit sen viholliselle. Kuminen koirankakka on ollu suosittu.

Meil oli molemmilla ihan hirvee nälkä vikan tunnin loputtua ja päätettiin et mennään tohon yhteen samaan pizzamestaan (Linkki Pizzaperjantai postaukseen) missä ollaan enneki käyty et pizzat on superhyviä ja palvelu pelaa.
No tällä kertaa en tiedä mitä hittoa siellä tapahtu. Saatiin 2 tunnissa 2 pizzaa ja kolmatta odoteltiin tosta vielä se puoltuntia. Ei voitu jäädä pidemmäks aikaa, koska vika bussi lähti 23:15. Hitto et otti päähän. Ku tossa mestassa on tarkotuksena et maksat ja syöt nii paljon ku jaksat. Sitku sanottiin tarjoilijalle et ollaan venattu nyt ihan sika kauan tätä safkaa et mikä kestää? Ni joojoo sanon et nopeemmin nopeemmin.
Maksamassa ku oltiin ni hitto et riipi sydäntä maksaa 8 realia PALVELUSTA! Joka oli laitettu valmiiks kuitille. Tarjoilija oli ihan viimesillään raskaana ja tosi kiukkunen. Sano meille lopuks, että kannattais varmaan tilata teiän ruoat aina samalla ku ootte saanu edellisen satsin ni ei kestä niin kauaa. No niin me tehtiinki mut ei jääty vääntää kiukkusen tulevan äidin kanssa ja juostiin bussiin.
Ärsyttävää. Mietin et vietäis mun kaveri ja sen muksu sinne syömään joku päivä ku ne tulee helmikuussa pariks viikoks kylään, mut en enää kyl tiedä. On niitä parempiaki paikkoja.

Mutta ompahan bussiliput jouluks ja uus pleikkaohjain ni voidaan pelaa kaksinpelejä!

Päivän aikana tuli noin 25 000 askelta ja mun pylly oli viel keskiviikkonaki kipee, ei mikää ihme et brasilialainen pylly on nii iso.

Blogitunnustus!

Tää on roikkunu mulla vähän aikaa, mut oli pakko kirjottaa tosta myrskystä ja muista päässä pyörivistä asioista mut nyt vihdoin tässä tämä on!

Voitteko uskoa! Meikäläinen sai blogitunnustuksen (Blogger Recognition Award)! Vaikka oon vasta vähän aikaa kirjotellu. Joten tää tuli ihan puskista! Kiitos kovasti!
Mulle tulee tosipaljon positiivista kommenttia niin tutuilta, kun tuntemattomiltakin.
Monesti oon kuulemma saanu tyyppejä naureskelemaan ja musta se on se kaikkein paras kehu. Se et saa jollekki iloa päivään on kyllä parhautta.

Meikäläisen nimes Anu Australiasta, joka seikkailee sielä ranskalaisen sukeltajamiehen kanssa.
Life in English käykäähän kurkkaamassa!

Tunnustuksen säännöt:

1. Kirjoita postaus palkinnosta logoineen

2. Kerro lyhyesti, kuinka aloitit bloggaamisen

3. Anna ohjeita aloitteleville bloggaajille

4. Mainitse ja linkitä blogi, joka sinut nimesi

5. Nimeä 10 bloggaajaa palkinnon saajaksi

Mitenkä alotin bloggaamisen?

No alotin bloggaamisen, koska äiti käski.
Olin kyllä vähän ennenki jo sitä mietiskelly, koska en löytäny Brasiliasta paljon muita ku vaihtareitten blogeja, mut mä halusin lukea muuta elämää, kun sitä opiskeluelämää plus vaihtareitten elämä täällä on usein Brasilian rikkaissa perheissä, joten kontakti on vähän eri.
Plus varmaan mut olis facebookista aika moni kaveri blokannu jos olisin jokapäivä kirjotellu sinne pitkiä mitä helvettiä nyt taas postauksia, koska kaikki on täällä niin hämmentävää. Hahahah.
Tarkotuksena oli siis pitää sellasta moromoro hengissä ollaan vaikka kaikki menee päin mäntyä -blogia sukulaisille ja joilleki kamuille.
Nyt käy säännöllisesti kuitenki öbaut sata ihmistä lukemassa päivityksiä päivittäin ja sain just jopa yhen seuraajan! Kommentteja ja kehuja ja tsemppejä tulee säännöllisesti ja se pistää nakit heilumaan näppäimistöllä entistä vinhakkaammin.

Ohjeita alotteleville bloggaajille?

Ai siis ohjeita itelleni? Ihan tosi rupesin kirjottaa tätä lokakuussa ja on ihan käsittämätöntä miten kohta 10 000 kävijämäärä menee rikki.

Tee blogista kivan näkönen. Kukaan ei haluu lukee blogia, missä teksti on liian pientä tai fontti ei ole helposti luettavissa. Kukaan ei jaksa edes aloittaa lukemista jos ulkoasu on kamala. Ainakaan meikäläinen. Joten alota ulkoasusta. Mä ite koin tämän blogin todella hyödylliseksi: Blogikoodeja
Mulla meni yks päivä ku tän blogin ulkoasun kanssa tappelin, mut nyt oon siihen tyytyväinen. Joten nää aikaa ja vaivaa.

Anna sun persoonallisuuden näkyä. Niin tekstissä, kun ulkoasussakin. On ihan ok jos sun blogi ei oo mustavalkonen tai jos et kirjota kirjakieltä. Ei haittaa jos käytät sanoja sun puhekielestä, kunhan teksti on selkeesti luettavissa. On myös ihan ok jos se on mustavalkonen ja tykkäät ryhdikkäästä suomenkielestä. Mutta erotu joukosta sillä omalla persoonallisuudellasi. Ei kaikkea tarvitse hioa täydelliseksi ja miettiä täydellisiä lauserakenteita.

Eli älä mieti liikaa. Kirjota vaikka ihan vaan mitä ajattelet. Kun päästät päästä ulos ne höyryt mitä siellä liikuu ni sä kasvatat samalla sitä omaa luovuuttas.

Mistä päästäänkin tärkeimpään. Kirjota sulle tärkeestä aiheesta, aihe mikä sua kiinnostaa ja mistä jankutat sun kavereille koko ajan. Aihe mistä tiedät paljon, mutta haluat tietää itsekin enemmän. Se voi olla IHAN MIKÄ VAAN!

Kirjota postauksia "varastoon" jossain vaiheessa tulee varmasti se kuivakausi, kun ei oo mitään kirjotettavaa ni sit on ihan kiva et varastossa on mielenkiintosia "ajattomia" postauksia aihe alueeseesi liittyen.

Lueskele muiden blogeja, saat niistä ehkä inspiraatiota, mutta älä kopio. Se et ole sillon sinä joka sitä tekstiä kirjottelet. Ymmärrän jos kaikenmaailman blogihaasteet on kivoja, mutta niitä ei lukijat kokoajan jaksa lueskella. Kattele youtubevideoita, lue uutisia, kato telkkaria, lue kirjoja, juttele ihmisille ja ole innokas oppimaan uutta monista asioista ja käyttämään niitä hyödyksesi omassa blogissasi.

Mut älä ota näitä neuvoja liian kirjaimellisesti :D Kyllä se lukijakunta löytyy olemalla oma itsesi, koska oma persoonallisuus houkuttelee yhteen samankaltaisia tyyppejä.

Ainiin ja ei se haittaakaan jos markkinoit blogiasi muissa sosiaalisissa medioissa. Tai vaikka keskustelupalstoilla.


Mainitse 10 blogia ketkä ansaitsee tämän tunnustuksen.

Mä en lue säännöllisesti mitään tiettyjä blogeja, koska mun lempparit lopetti kirjottelun tänä vuonna.

Mutta yksi on ehdottomasti Maailma on katsojan silmässä -blogi
Tää on tällähetkellä ainoo blogi josta odotan et millon tulee seuraava teksti.
Tätä blogia kirjottelee muikkeli myös Brasiliasta, eri osasta kun minä niin tavat on siellä myös eri.
Tekstit on enempi informoivia ja faktatietoa, kun meikäläisen ja jokaisesta tekstistä oppii aina jotain uutta.

Muuten mun blogilukemiset on aika satunnaisia ja pomppivia. Joten teen sillain et aina ku löydän jonku blogin mikä vaan natsaa itelleni täydellisesti ni mainitsen siitä erikseen sit tulevissa teksteissä ja annan niille tän haasteen. Niitä tulee varmasti eteen.

Meillä oli trooppinen myrsky

Tänään on itsenäisyyspäivä ja alotan mun päivän mustalla kahvilla, koska meillä ei oo maitoa, josta syytän myrskyä. Tosin kahvi ei jostain syystä oo vielä mun kädessä, vaikka Mauricio lupas mulle sitä laittaa ainaki kymmenen minuuttia sitten. Kuulemma aamupala on tärkeempi ja sitä meillä ei oo ja syytän myrskyä, joten Mauricio meni tohon läheiseen kauppaan. Saatan kattoo itsenäisyyspäiväjuttuja yleltä jos ne täällä näkyy (mitä epäilen) plus meiän oma netti ei toimi (myrsky) ni oon jonku naapurin netissä.

Myrskyyn.

Lauantaina sato kokopäivän. Tottakai, koska oli viikonloppu. Tähän on jo totuttu.
Katottiin Maurin kanssa Dorya etsimässä (joka ei ollu niin hyvä ku nemo, mut silti hauska. Suosittelen) ja yhtäkkiä mun olkapäälle tippuu vettä. Ehkä Mauri räkäs mua? Taisin kysyäkki siltä et räkäsitsä mua hahahahaha. Sit tippu toinen tippa. Katto vuotaa.
Mitä helvettiä??? On täällä nyt ennenki satanu eikä sillon oo ikinä katto vuotanu. No tippu vaan yks tippa sillontällön ni laitettiin kuppi alle ja jatkettiin kattomista.
Oltiin leffa saatu loppuun ja menossa nukkumaan.

Sänky ihan litimärkä. Katto vuotaa LAMPUSTA!
Sängyn takaa katto vuotaa. Pistorasian päältä katto vuotaa, vaatekaapin takaa katto vuotaa.
Pyykkikorissa olevat pyykit on ihan märkiä.
Vuotavan veden mukana sisälle tuli mini torakoita.
Jälleen. MITÄ HELVETTIÄ??
Mauri oli ihan pinnana. "This is the shittiest way of living when the roof leaks!!"
Oli lauantai ja kello melkein 11 illalla, joten korjaamaan sitä ei kukaan tulis ennen ku maanantaina. Mitä jos tää sade jatkuu??
Mauri meni tohon naapuriin ja kävi kysymässä et onks niillä sama ongelma. On.
Mauri laitto vihasta viestiä vuokranantajalle et mitä helvettiä ei voida nukkua sängyssä, koska se on nyt märkä ja miten voi olla et vettä tulee katosta kattolampun läpi? Ymmärrätkö miten vaarallista on et vettä kulkee myös pistorasian läpi?? Millon tää korjataan.
Maanantaina, heti aamusta.

No raahattiin sohva keskelle meiän keittiö-olohuonetta, pois vuotopaikalta ja päätettiin et nukutaan sohvalla. Ihan ku olis ollu muuta vaihtoehtoa..
Meiän sohva ei oo mikään iso vuodesohva ja Mauri ei oo mikään pieni brasilialainen ja sen kipsi ei auttanu yhtään meiän mahtumista.

No sit alko tuulla. Tuuli niin perkeleesti

Ollaan totuttu siihen et täällä tuulee, mut nyt kyl tuntu vähän rankemmalta myrskyltä.
Ovet hakkas ja olin ihan varma et kohta ne lävähtää auki. Ihan hirvee meteli. Pauketta kuulu ympäri condoa. Sit tajuttiin et fak pyykit on ulkona kuivumassa.
Tai oli kuivumassa. Pyykkiteline oli ihan solmussa ja pyykit litimärkiä. Parveke ihan märkä ja liukas. Ei sade yleensä yltä meiän parvekkeella kauheen pitkälle.

No nukuttiin tosi huonosti ja jossain vaiheessa yöllä sähkötki meni.

Aamulla edelleen sato ja oli ihan surkee ilma. Se siitä viikonlopusta. Sähköt vieläki poikki ja ulos ihan turha mennä. Erikoiskaupat (ns. shoppailukaupat) on kiinni sunnuntaisin eikä meil oo autoo.
Otettiin parit päikkärit, koska nukuttiin niin surkeesti.

Iltapäivällä aurinko rupes rakoilee ja päätettiin et haetaan kaupasta jotain herkkuja, koska jos sähköt ei tuu takasin ni ainaki meil on herkkuja.

Paikallinen kulkukoira oli meitä tervehtimässä heti myrskyn jälkeen. Annettiin sille vettä.

Heti pihalla huomattiin et oho pari puuta kaatunu.

Meiän pihalta

Niin oli pihan ulkopuolellaki. Teitä tukki massiiviset puut.
Lähikauppa oli sujettu, sen katto oli romahtanu. Aateltiin et kävellään pidemmälle kauppaan.
Matkalla sen tajus et ei ollu mikään pieni myrsky.
Muureja oli kaatunu, normi aidat oli kaatunu ja vääntyny, portteja pois paikaltaan, yhestä talosta oli kattoa lähteny sen verran et reikä oli peitetty pressulla. Meiän hodarikiskan päälle oli kaatunu iso puu ja kiskalaiset sahaili sitä palasiks. Bussipysäkki oli menny murskaks tuulesta, kauppojen nimiplakaatit ja mainoskyltit melkein kaikki repeytyny tai romahtanu. Yhen kaupan ulkoneva kattotasanne oli kokonaan romahtanu.
Koko maisema oli ihan erilainen.

Kaupan edessä porukka lataili puhelimiaan, koska kaupalla oli sähköt. Mut korttioneet ei toiminu ja meil ei oo käteistä. No takasin kotiin.
Käveltiin rannan kautta takas kotiin.

Taas bussibysäkkejä repeytyny maasta irti. Lehmien laidunaita rikki ja lehmät karannu. Yks löydettiin yhen talon "pihasta" mis oli hyvä ruohoalue.
Hirveesti kauppojen kylttejä rikki. Ja niin edelleen.

Rannalla on yks korkee ja paksu metallitolppa jonka päässä on valot, et rannalla vois olla pimeelläki. Se valotolppa oli keskeltä poikki ja romahtanu. Rantaravintoloiden katot oli saanu aika pahaa damagee ja meri oli ihan sekasin. Meri oli tosi korkeella ja tuonu hiekkaa tosi pitkälle.
Aallot hakkas toisiaan ja koko meren rytmi oli ihan omituinen.
Tuijotettiin sitä vähän aikaa ja oli jotenki niin epätodellinen olo. Normaalisti sunnuntaina rannan ravintolat on täynnä ihmisiä ja rannalla juoksee porukkaa. Nyt ravintolat oli suljettu ja rantaa ei paljon meren alta näkyny.

Ajateltiin et käydään lähikiskalta hakee herkkuja. Samat kaaoksen merkit jatku. Sähkötolppien johtoja roikku siellä ja täällä. Puita kaatunu niitten päälle ja niitä sahattiin palasiks.

Kiska oli kiinni ja sen nurkalla seiso mies. Mauri meni kysymään siltä, et tietäiskö tää mies et mitä tapahtuu ja missä mennään. Mies sano et on ihan yhtä pihalla ku mekin ja tuli just ulos kattomaan taivasta.
Käveltiin kotiin ilman herkkuja ja meiän seuraan liitty kultanennoutaja jolla oli panta kaulassa. Sen pihan aita oli varmaan sortunu, sen verran innoissaan se merkkaili uusia alueita. Koira seuras meitä kotiin asti ja jäi piehtaroimaan pihalle.

Ei vieläkään sähköjä.

Meiän naapurin nainen oli ihan paniikissa, koska pilvet merellä näytti mustilta. Kierteli kaikki naapurit läpi ja kyseli et onhan teillä kaikilla kynttilöitä? Huuteli kokoajan Mauricio, katso noita pilviä! Mauricio onhan teillä kynttilöitä? (Ei ollu, saatiin lainaks) Mauricio tule auttamaan! Mauricio voinko tulla teille yöllä jos mua pelottaa? Mauricio KATSO noita pilviä!

Pelattiin korttia, hirsipuuta ja laivanupotusta niin kauan kunnes tuli pimeetä. Mauri ei ollu ikinä kuullukkaa viimesestä.

Upotusta

Kynttilänvalossa pelattiin keittiö, vessa, makuuhuone peliä.
Piti ajatella jotain asiaa. Onks se vessassa? Ei. Onks se musta? Ei. Liittyyks se jouluun? JOO! ONKS SELVIYTYJÄ JOULUPUKKI?? ON!!

Naapurilta lainattu kynttilä. Kynttilät ei oo täällä sisustuselementtejä. Ne on osa selviytymistä.

Meillä on siis noita rumia joulupukkeja. Yks roikkuu ulkona ja myrsky vei sen. Mauri löys sen puskasta myöhemmin litimärkänä. Surviving Santa.

Tyyppi vasemmalla ylänurkassa. Meiän pieni selviytyjä.

Sen jälkeen pelattiin kategoriaa. Alotettiin maista. Finlad-Denmark-Kazakstan-Norway.. Mikä maa altaa yyllä? Vaihetaan kategoriaa. Hedelmät!

Lopulta kerrottiin tarinoita sanomalla vuorotellen sana. Mun lemppari oli Tarzan joka tapas lohikäärmeen. Ja sit nukahettiin.

Maanantaina saatiin kuulla et se oli trooppinen myrsky ja tuuli 115km/h.
Ainakaan kymmeneen vuoteen ei oo tämmöstä sattunu. Jotkut sanoo ettei ikinä oo tällä saarella nähny vastaavaa. Jossain saaren osissa ei oo vieläkään sähköjä ja kauppoja on kiinni.
Olispa auto ni pääsis kiertelee.

Lopuksi Maurilta kuultu elämänviisaus "As long as it doesn't rain inside, you don't have big problems." Muistaa se rakkaat lukijat.

P.s Sori mul ei oo kuvia pahemmin myrskyn jäljiltä, koska mun puhelimesta oli akku loppu ja Mauri ei ottanu omaansa mukaan.

Höpönpöppöä ja Acai marjoja

Taisinki sanoa viimesen tekstin lopussa et pitäskö täs pelätä jotan koska menee niin hyvin?

Nooooo tää viikko onki menny sit meikäläisen ollessa kipee ja migreeneissä. Nyt kaikki on fine ja maailmankaikkeus on taas tasapainossa.

Meiän viereisellä kirkolla on jouluvalot.

Mut löys viimeviikolla blogin kautta yks nainen, suomalainen, jolla on myös brasilialainen mies ja he asuu perheensä kanssa samalla saarella ja tosi lähellä kaikenlisäks! Ni me sovittiin sit maanantaille treffit!

Käytiin vähän syömässä ja palloilemassa ja ajelemassa AUTOLLA. Vitsi pakko hommata auto.
Mauri sano et laitetaan se ensvuoden listaan. Näki ihan eri maisemia, ku puikkelehti bussin sijaan autolla.

Mauri osti jotain, myyjällä ei ollu vaihtorahaa (1real) joten anto karkkia vaihtorahana :D

Oli jotenki tosi outoo puhuu kasvotusten jonku kanssa suomea. Whatsappin kautta juttelen sukulaisten kanssa, mut kasvotusten se on niiiiin eriasia.
Tunsin itteni kans ihan pikkulapseks, (ku en tosiaan tätä näitten kieltä vielä osaa muutenku satunnaisia sanoja ja sanomisia) koska mua piti auttaa ja opastaa ruokajutuissa ja tilaamisessa ja semmosissa. Reeniä reeniä. Kyl se kieli sieltä jossain vaiheessa vielä putkahtaa.

Huomasin kans itessäni uuden ominaisuuden mitä en oo ikinä ennen tajunnu.
Portugalia ku joku puhuu mun ympärillä ja sit keskityn siihen, jos vaikka ymmärtäis vähän mistä puhutaan ja sit yhtäkkiä joku sanooki mulle jotain suomeks tai englanniks ni mul menee jotenki hetki prosessoida et mitä kuka puhuu, mitä puhuu, ai pitääks mun vastata ja sit vastaan melkein yhellä sanalla enkä osaa jatkaa sitä keskustelua :D Mitä ihmettä. Maanantaina tää ei ollu näin paha, mut eilen ku käytiin sit minä ja Mauri moikkaamassa tätä pariskuntaa ni portugali on jotenki niin voimakas kieli varsinki ku ei ymmärrä ja sit siihen kuuluu tietty aika kovaan ääneen puhuminen ja välillä tuntuu et saaks Mauri ees happee ku se puhuu niin nopeesti, ni eilen se meni lähinnä siihen et minä olin hiljaa koko ajan :D Vastaan ku kysytään mut that's it. Olin kyl aikamoisissa migreenilääke huuruissa, et voi olla toki osasyyllinen.
Emmä muutenkaan oo kauheen puhelias tyyppi porukassa ainakaan. No eipä tarvi opetella puhumaan montaa sanaa, kuha mieluummin ymmärtäisin mitä puhutaan. Hahahaha.

Kyl se siitä kyl se siitä.

Yks mun lemppari tältä viikolta on kyllä Acai marja. Käytiin maanantaina ja eilen vetämässä annokset.

Acai sorbettia, kondensoitua maitoa, hedelmia, mysliä ja maitojauhetta Mauri otti pähkinäjauheella.

Aika kallishan toi annos on (18realia) ku aattelee et ostetaan viikon ruuat kahen annoksen hinnalla :D Mut totally worth it. Mauri oli mun kanssa samaa mieltä et toi PIENI annos mikä otettiin on tarpeeks iso kahelle, et ehkä jos kahestaan käydään ni jaetaan tää satsi.

Acai on siis superruokaa parhaimmilaan. Täältä meiän saarelta ei marjoina tätä löydy, eikä suorana marjana sitä pahemmin käytetäkään (wikipedia) vaan muutetaan esimerkiks mehuksi, mut pulverina löytyy kaupasta meiltäkin ja joka nurkalla myydään pehmiksiä ja smoothieita ja sellasia.

Täs on meiän tän viikon äksöni ku oon muuten vaa maannu sängyssä.

Maurin kaks serkkua ja eno asuu Riossa ja toissapäivänä ne soitti bussiasemaltaan Maurin äitille et moro moro me oltais tulossa kylään, et bussi lähtee täs kohta et ollaan siel huomenna kahen aikaan aamulla. Mauri sano et jopa brasilialaiseks toi on aika törkeetä ilmottaa päivän varotuksella et kolme sukulaista tulossa viikoks kylään et majottakaa meidät. Ite olisin varmaan sanonu et sori meil on muita vieraita et ei meille mahu. Mauri oli samaa mieltä.

Sain myös blogitunnustuksen, jonka kirjottaminen on mulla vielä kesken, ni räpellän sen kanssa kohta :D

Mut mä meen nyt juomaan aamukahvia ekaa kertaa kokoviikkoon ja nautin jokaisesta siemauksesta.

Joulufiilis on löytynyt!

Black Friday. Tai Black Fraud niinkun sitä täällä kutsutaan.
Käytiin perjantaina ettimässä mulle sitä monitoimikonetta ja tajuttiin sit keskustassa et joo joo tänään on Black Friday!
Mauri kerto et pari vuotta sitte, kun Black Friday rantautu tänne ni kaupat oli sitä ennen raahannu hinnat kattoon ja sit Black Fridayks laski hinnat alas normaalihintoihin joten ihmiset sai "hullut alennukset". Siitä nimitys Black Fraud. (Black Fraude)

Kaupat oli peitetty mustalla hupulla tai ikkunat peitetty jätesäkeillä ja kaikki muut oviaukot oli suljettu paitsi yksi josta mennään sisään ja ulos.

Pyörittiin aikalailla kaikki kaupat läpi ja alennukset ei tosiaankaan ollu mitenkään hääppösiä. Ehkä 10% jos sitäkään. Jossain 50" taulutelkkareissa oli kyllä ihan mojovat alennukset, mutta hinnat oli silti niin korkeella, että tuskin kauheen moni niitä osti.

Pari kauppaa oli ihan kaaoksen partaalla, koska ne kaupat oli tajunnu mikä Black Friday on ja yks nainen rupes nauraa mulle ku järkyttyneenä huusin kovaan ääneen nähessäni jonot että OH MY GOD!

Toi ihmislauma on JONO! Ja se vaan jatkuu ja jatkuu.

Ahdistaaaa

Moni ei jaksanu jonottaa ja lattiat oli sit tän näköset. Myyjä parat.

Löydettiin mulle monitoimikone ja hyvin toimii!

Pääsin pitkästä aikaa LEIPOMAAN KUNNOLLA!

Siinä sitku pyörittiin kauppoja ni jouluhan se jokapaikassa tietenkin on.

Päätin sit et minä ostan meille joulun!  Ja minähän ostin meille joulun.

Tää maa kun on tämmönen karnevaalimaa niin joulukoristeet on myös aika äänekkäitä.

Minä sitten päätin, että maassa maan tavalla.

Huomioikaa ukko vasemmassa ylänurkassa.

Nää on rumimmat koristeet mitä oon nähny ikinä, mut mitä enemmän niitä katon, sitä paremmalle tuulelle ne mut saa.

Ja kuulkaa nyt meillä on joulu! Mulla on ihan joulufiilis, mut erilainen joulufiilis.
Ei yhtään tee mieli sisustaa kotia jouluks samalla tavalla, ku kotona. Koska ei se fiilis kuitenkaan oo se sama ni miks ees yrittää kopioida sitä. Joten rakennetaan uus fiilis!

Pari kaveria jo facebookissa laittoki vähä kommenttia näistä mun koristeista ja pöytäliina aiheutti rajua inhoa, mutta so what. Ei tänne sovi mitkään neutraalit jutut. Ja sitapaitsi Mauri on ainaki 20 kertaa sanonu perjantain jälkeen miten kodikas meiän koti on. Kuka tietää, ehkä mä jotenki pääsen oikein valloilleen näitten joulun kanssa! Kahjoonnun entisestään!

Menin ihan sekasin siellä kaupoilla niitten joulukamojen kanssa ja mul oli jotenki niin hyvä viikko takana, ku saatiin pöytä ja kaikkea ja olin tosi onnellinen kaikista koristeista mitä ostettiin joten ostettiin telkkari!

Täs eka tää meiän KAUNIS pöytä, jonka ihan yksin kasasin, ensin kyllä nurinpäin.
Annetaan Maurille armoa, ku sillä on se kipsi. (Ja ite teen kuitenki paremmin)

Nyt pitää vaa telkkarille hommaa joku taso. Mut mun pleikkari on kytketty! Ja koti näyttää kodilta! Vielä ilmeisesti jollekki kaapelimiehelle pitää soittaa et saadaan oikee telkkari näkymään.

Woohoo!

Ja jätin parhaan viimeseks!

MUN IKIOMAT HAVAIANAKSET!

Nyt tää muidu juhlii sit virallisesti sitä joulua VIRALLISISSA varvastossuissa. Mauriki sano et näytän jokapäivä vähemmän turistilta.

Lähikaupassaki mut jo tunnetaan sinä nopeana asiakkaana, joka pakkaa ostokset omaan reppuun ja loput kantaa kädessä ja vaan ääritapauksessa pyytää pussia. (Ihan oikeesti yks kassatäti sano mulle, että aaah siinä taas se nopea asiakas, reppu mukana :))

Tää viikko oli niin sairaanhyvä. Ei oo ollu huonoja päiviä kertaakaan, ei ollu ees tylsiä päiviä! Kelitki on helliny ja kaikki vaan on menny niin kohalleen. Pitääks täs ruveta jo pelkäämään jotain pahinta, ku menee vähän liian hyvin? 

Parin viikon päästä lähetään Etelämpään Maurin perheen luokse ni näkee niitäkin pitkästä aikaa.

Ja nyt on pienen juhlan paikka sillä! Mulla on mun ensimmäinen seuraaja blogissa!

Luulin ensin, että se oli kärpäsen kakkaa. Mutta kyllä se on numero yksi!

Joulufiilis tule esiin!

Joulu on ollu mun lemppari juhla. Aina.
Mä en malta odottaa millon pääsen tekee joulukortteja, millon voin ruveta tekemään ja paketoimaan lahjoja, voiko jo leipoa piparkakkutaloja? Mitä herkkuja leivon tänä vuonna joulupöytään, kaataakohan vaari taas punaviinilasin valkoselle pöytäliinalle (kaataa), millon voin laittaa valot ikkunaan ja seinille ja peilin ympärille, voinko ostaa jo minikuusen ja koristella sen pienillä palloilla tai kimaltavilla korvakoruilla?

Lähtee välil lapasesta tää mielikuvitus.

Mä kerkeen tehä nää kaikki vaikka olisin ollu töissä 24/7 ja hirvee kiire ja stressi.
Oon pari joulua joutunu vähän jankuttamaan mun äidille et tottakai meiän tiivis suku viettää joulun yhessä et ei mitään vapaudun vankilasta kortteja. (Äiti ei todellakaan ole joulu ihminen)
Ja nyt ku en oo joulua Suomessa ni onhan se joulu jo vähän hajaantunumassa :D

Ensvuoden jouluna Maurilla on ihan oikeeta kesälomaa (tääl menee vuodenajat vastakohdikkain Suomen kanssa, jouluna kesä ja kesällä talvi) ja sovittiin, et mä meen jouluks ainaki Suomeen ja Mauri voi tulla sit vaikka perässä ku on oman joulunsa viettäny ja olis mun kanssa Suomessa ainaki sen pari viikkoa. Ja nyt mulla tuli mieleen, että ehkä menomatkalla meenki pidemmän kaavan kautta ja käyn vaikka Saksassa niillä isoilla joulumarkkinoilla. Tää on yks mun unelma.

Näitä aioin kyl tehä ihan alusta saakka. Mitähän marmeladia löydän tohon keskelle?

Mut nyt tämä joulu. Ei musta tunnu et on joulu. Ei jouluna kuulu käyttää fläbäreitä ja laittaa aurinkorasvaa tai kuunnella Reggaeta ja istuu rannalla. Jouluna pitää kuunnella niitä synkkiä jouluvirsiä ja istua pimeessä kotona katellen joulupukkia ja noitarumpua. Mut se on se oikee jouluntaika. Jouluaattona kuuluu herää kuudelta, keittää glögiä ja syödä pari piparia aamupalaks, jättää valot sammuksiin ja laittaa telkkari päälle ja kattoa sitä ikuista joulupukkia, jolle lapset laulaa ja soittelee. Ja kattoa uudestaan Joulupukki ja noitarumpu, kyynel silmässä kattoa lumiukko ja kuunnella se kaunis biisi.

Sitä vaan tuntee miten se lämmin joulu alkaa sua varpaista lämmittää ja valtaa sun sydämen. Tai ehkä se on se glögi.

Kaikki mun lapsuuden joulut me vietettiin mun mummolla ja vaarilla. Nyt on sit mun äitin ja tädin vuoro järjestää joulut. Aina mun äidillä ku on vuoro ni oon siellä auttamassa ja äiti kiroo vieressä miten vihaa tätä juhlaa ja tätä lahjojen jakelua ja yritän sanoo et oo hiljaa ei tarvii pilata muitten päivää et ota vähän glögiä. Illalla äiti yrittää kuitenki vähän vinkata jos ensvuonna jokainen tois vaikka vaan yhen lahjan ja sit sokkona valittais se lahja kassista. Raharaja 20e. Jotain hauskaa. Pikkujoulu meiningillä.
Ihan ku mun mummo tohon suostuis. Must tuntuu välillä et mummo omistaa elämänsä joululahjoille ja ruokien kanssa härveltämiselle. Sillekin pitää välillä sanoa, että mummo mee muualle pyörimään et meillä on hommat hanskassa. Ei se mee muualle pyörimään. Mut ei se haittaa.

Ai vitsi tulee ihan haikee olo kun tätä kirjottelee. Joulun olisin mieluiten kotona.
Pyrin siihen et käyn Suomessa ainaki kerran vuodessa. Mielellään olisin vaikka 2 viikkoa jouluna Suomessa ja sit kesällä pari kuukautta. Ehkä ensvuonna tuplakäynti onnistuis. Mua ei haittaa vaikka lentoihin menee 24 tuntia. Se on vaa yks päivä. Mua vaa inhottaa miten kalliita lentoliput on. Joskus käy tuuri. Tänne ku tulin nyt ni ees taas liput 800e. Paluu lippu huhtikuussa Suomeen on jo siis olemassa. En halunnu sitä tilannetta et mitä jos mulla ei ookkaa rahaa tulla takas käymää Suomessa. Tai mitä jos käy jotain. (Ihan ku mun suku jättäis mut tänne yksin märehtimään...)

Maurin iskällä on ollu tapana Secret Santa systeemi. Eli jokainen sokkona nostaa nimen ja sille nimen omaavalle henkilölle ostat lahjan. Et muille. Kiva idea.

Maurilla joulumuistot on tottakai ihan erilaiset, kun mulla. Ruoka syödään vasta 12 jälkeen illalla ja koko yö kukutaan. Ei oo mitään perinteistä jouluruokaa. Ruokaa on vaan PALJON. Lahjat ei oo se isoin juttu vaan perhe ja ruoka.
Joulu alkaa lähenemään, ku haistaa aurinkorasvan, ja ilmassa on lämpimän kesän tuoksu. Siitä alkaa Maurin joulu. Täällä ku joulu alottaa pitkän kesäloman joka loppuu vasta joskus maaliskuussa.
Brassit sanookin, että vuosi alkaa vasta karnevaalien jälkeen.

Kysyin Maurilta et millanen joulufiilis sille jäi Suomesta? Se sano et sai kerranki kokee sen joulun mitä näkee jenkkileffoissa. Valkonen kylmä joulu ja oudot ruuat. Makeet laatikot ei uponnu mut mummon sienisalaatista tykkäs. Ehkä pitäis kysyy resepti.

Saa nähä millanen joulu meillä on tänä vuonna!

Mun ja Maurin eka joulu yhessa 2014

Maurin kulttuurishokit Suomessa

Käytiin pulkkamäessä

Mä tykkään ite katella videoita ja lukea tarinoita ulkomaalasista Suomessa ja kuunnella mikä niistä oli outoa ja mikä ihan huippua ja mä tiedän etten oo ainoo ketä nää kiinnostaa, joten mä kyselin vähän Maurilta sille mieleen jääneistä kummallisuuksista ja kokosin niistä tämmösen listan..

Ensimmäinen lumienkeli

Täällä Brasiliassa on ainaki Maurin kavereilla tapana vaan soittaa seittemältä illalla et hei grillataaks tänään? Ja hei grillataan vaan! Sit odotellaan ensin se 2-3 tuntia et kaikki kaverit on saatu kiinni ja auton kyytiin ja sit mennään kauppaan ostaa grillattavia, grillaus alkaa siinä joskus puolenyön aikaan ja kotona ollaan viideltä aamulla.
Mauri oli ihan järkyttyny et Suomessa kaikki suunnitellaan viikkoja etukäteen! Et ei mitään spontaania vaan tapahdu. Yritin sit siinä selittää et kultarakas ku mun kaverit on kaikki TÖISSÄ, niin ei sitä vapaa-aikaa vaan ole kaikilla yhtäkkiä samaan aikaan.

Käytiin Lapissa kävelee lumikengillä.

Täällä naiset on aikalailla raakaa lihaa mitä miehet häpeemättä kyttää ja huutelee ja viheltelee perään. Ei paljon ujostella. En tiedä et tykkääks naiset tästä vai onks se epämiellyttävää? Veikkaan et on niitä jotka rakastaa huomioo ja sit tietty niitä vastakohtia mitkä on ihan feministejä, eikä siedä ollenkaan ja sit on minä joka ei ees tajuu jos joku huutelee sulle jotain.
Suomessahan tää ei ookkaa näin. Mikä oli kuulemma tosi kummallista. Ees baarissa miehet ei käy vaan sun takapuoleen kiinni et ihan uskomatonta! What's wrong with finnish men? Are they not attracted to girls or what?
Mauri on Suomea markkinoinu täällä Brasiliassa aika paljon sanomalla et Suomessa naisia oikeesti kunnioitetaan. Siltä siitä ainaki tuntu ja Maurista se oli tosi helpottavaa, ettei tarvinnu pelätä baarissa jonku ällön käyvän muhun käsiks :D Sanoinki sille et ei me suomalaiset muikkelit ihan avuttomia olla, et voi sitä äijä parkaa joka sattuu kahmasemaan ja joutuu mun kavereitten vihan kohteeks.
Tästä Mauri tykkäs. Ei ollu ikinä mikään ongelma jos halusin lähtee kavereitten kanssa vähän pilettää.

Tuliaisia Lapista

Me ei Suomessa oteta synttäreitä ja tämmösiä pikkukekkereitä nii vakavasti et kahvia ja kahviherkkuja pöytään, jos joku sattuu tulee kylään. Mä kyllä leivon aina kaikille kakkuja ja kutsun lähimmän suvun sit sille tyypille kahville kuka ikinä suvusta juhliikaan. Tähän mun määräilyyn et suku pidetään kasassa on kyl onneks totuttu hahah.
Mut eihän tää Maurille riitä! Missä bileet? Miksei grillata! Miksei kutsuta kavereita kylään ja juhlita urakalla?!
Ees uusvuosi ei oo mikään iso juttu jos et haluu käyttää syynä ryyppäämiselle. Se on nakkia ja perunasalaattia ja sauna. Jos saunasta tykkää.
Täällä kaikki tämmönen speciaali on isompi juttu ja sitä Maurilla tuli Suomessa ikävä.

Kevät kävelyllä. Kesän eka jäde ja Maurin lemppari. SALMIAKKIJÄÄTELÖ!

Jos sit kuitenkin järjestetään jotkut kekkerit tai pyydetään ihmisiä syömään ni Suomessa istutaan valmiiseen pöytään. Nopeesti sisään ja nopeesti ulos. Pari huonoa vitsiä välissä. Ja se on siinä.
Mitä?? Tää oli kuulemma kans ihan shokki. Meiän suvussa jouluki on yleensä melkein tunnissa ohi.
Ruoka ja lahjat. Jonain jouluina ollaan innostuttu koko suvun kanssa lautapeleistä. Se oli mukavaa.
Täällä jos kutsutaan syömään ni ruokaa alotetaan vasta tekemään ku vieraat istuu sohvalla oluet kädessä. Ja tää illallinen venyy moneks moneks tunniks ja siinä huutonauretaan ja kerrotaan tyhmiä juttuja.
Tää oli itseasiassa mulle shokki, ku kuvittelin pääseväni illalliselta pois tunnissa ja se venyki neljään tuntiin portugalia mitä en ymmärtäny. Vähän väsytti sen jälkee.

Geokätköilyä!

Nukkumaan mennään ajoissa.  Lapset 8-9 ja aikuiset 10-11 viimeistään. Brasiliassa lapset kukkuu viel 3 aamuyöllä. Ei mitään sääntöjä. Mauri oli ihan pullolla päähän lyöty ku olin yheksältä jo niin väsyny et menin vaa sänkyyn.
Nyt se onneks ymmärtää et Suomessa on pimee melkein ympärivuoden ja se määrä mitä me töissä töitä tehdään Suomessa on ihan USKOMATON verrattuna tähän maahan. Vapaata on sillon tällön. Vaan harvalla on nykyään viikonloput vapaat tai pyhät vapaat. Et me vaan ollaan tosi väsyneitä.
Ja viikko putkeen kuuden aamuvuoroja ei piristä ketään.

Tehtiin pyörälenkki

Suomalainen musiikki. Miks me kuunnellaan masentavaa musiikkia masentavassa maassa. Sanoin et me kuunnellaan meiän mustalle sielulle sopivaa musaa.
Toinen mikä Mauria häiritsi oli et modernissa musiikissa käytetään vieläkin 80-luvun elementtejä. Esimerkiks syntikkaa metallissa. Aina ku radiosta tuli joku suomalainen biisi ni siitä löyty joku elementti mille Mauri nauro.
Mut onhan meiän musiikki persoonallista, ihan totta :D

Tottakai piti käydä Virossa

HILJASUUS! Mauri sano et Suomen hiljasuus oli TOSI äänekästä! Ihan ku koko maailma olis pysähtyny ja se eli yksin maapallolla. Et se oli ihan käsittämätöntä, miten joku maa voi olla näin hiljanen. Lentokentälläkää kukaa ei puhunu! Iski kasvoille ihan huolella!
Muistan ku Mauri kesällä pyöräili rantapuistoon kitaran kanssa, mut oli niin hiljasta ettei raukka kehdannu ruveta soittamaan!
Mainitsi vielä et yks mikä tässä ylimaallisessa hiljasuudessa oli parasta et räpättäviä moottoripyöriä ei näkyny! Täällä ne pitää ihan hirveetä meteliä ja se reikänen pakoputki kuuluu kilometrien päähän.
Täällä on kokoajan jotain taustameteliä. Koirat, papukaijat ja muut linnut. Koko ajan porataan ja rakennetaan. Nyt tätä kirjottaessa kukko kiekuu, joku hakkaa vasaralla jossain kaukana ja koira haukkuu takavasemmalla. Ja naapuri huutaa puhelimessa.

Piti saada vähän luxusta ni käytiin Haikon kartanossa kylpemässä.
Se aamupala oli molempien lemppariasia.

Sit pari juttua josta Mauri tykkäs tosi paljon.

Tuparit, lohi, lumi, se et kaikki on uskomattoman laadukasta, ihmiset on älyttömän ystävällisiä ja mukavia vaikka ovatkin hiljasia jurottajia, Se et voi vaan sanoa MOIKKA, ku lähtee kotiin eikä tarvii halailla ja pussailla ja tehä sellasta showta jokakerta.
Kaikkien kodit on niin mukavia ja kotosia. Suomalaiset sisustaa tunteella ja taidolla.
Lattialamput ja niitten antama tunnelma. (Tääl ei myydä missään...)
Olut. Meillä on uskomattoman hyvät oluet. Ihan perus oluet.
Kaikki puhuu englantia! KAIKKI. Kaupan kassatki puhuu englantia!
Tästä Mauri sano et meiän pitäis olla tosi ylpeitä siitä, koska se ei oo mikään itsestäänselvyys.

Juhannus grillailua! Käytiin myös juhannus saunassa.

Ja nyt mä kerron pari jotka mä muistan erityisen hyvin Maurin Suomi elämästä.

Brasiliassahan heitetään wc paperit roskikseen. Joten, kun Mauri tuli Suomeen ni en halunnu sanoa sille, että "sitten, kun oot pyyhkiny ni paperit voi heittää pönttöön" vaan sanoin, että pönttöön voi sit heittää kaiken ylimääräsen -if u know what I mean-
Tulin sit töistä kotiin ja Mauri sano et "I tried if the toilet sucks in potatochip bags also. It didn't"
Ei menny tukkoon. Jälkeenpäin oon miettiny et miksen vaa sanonu et wc paperit voi heittää pönttöön. Kai mua jännitti ihan sikana se et Mauri muutti mun luo Suomeen, enkä ajatellu.

Käytiin kurkkaa myös jos Ruotsin kuninkaallisia olis näkyny

Meillä kävi hyvä tuuri ja lunta sato ihan hirveesti heti seuraavana yönä ku Mauri mun luo saapu.
Sanoin sit Maurille ennen, ku lähin töihin et käy kävelemässä, siel on tullu ihan hirveesti lunta!
Mauri oli ottanu videokuvaa ku käppäili kadulla ja huomasin videosta et siellä se kävelee autotiellä hahaha. Vaikka toisella puolella tietä olis kävelytie! Brasiliassa, ainakaan Maurin kotikaupungissa ei mitään kävelyteitä ole.
Sanoin sit Maurille, et sä et voi kävellä autotiellä et se on varsinki näin talvisin aika vaarallista ku on liukasta. Ei ollu tullu ees mieleen et toisella puolella tietä on oikeesti hyvä tilava kävelytie.

Se et Suomessa voi loukata ittensä tosi pahasti liukastumalla. Miten maa voi olla liukas?? (Kyl Mauri sit sen liukkauden itekki koki)

Käytiin joskus keskustelua siitä mitä eläimiä Suomessa on ja sitku kerroin et tääl on karhuja ni siitä alko Maurin karhupelko.
Meiän kodin lähellä on metsä, missä on hyviä lenkkipolkuja. Mauri sit kävi lenkillä aika usein siel mettässä. Yks päivä se tuli ryminällä kotiin ja sano et "I saw this print on snow and Im pretty sure it was bears. I didn't stay there to find out!" Ei auttanu vaik monta kertaa kaikki sano sille et ei täällä meilläpäin oo karhuja :D Et se oli varmaan koiran tassunjälki. Vielä tänäkin päivänä Mauri on ihan varma et se oli karhu.

En muista oliko kaverin synttärit vai tuparit.

Oravia myös rupes pelkäämään, ku kerran yks kurre takapihalla hyppäs puusta Maurin lähelle uteliaana. Kuulemma aiko hyökätä.

Maitopurkkien avaaminen ei ollu mikään helppohomma.

Glögi ei oo hyvää kun sitä juo kylmänä jääkaapista luullen et se on mehua.

Astianpesukoneen täyttö vaati harjottelua. Tavaroita ei vaan heitetä sinne.

Ja se ensimmäinen kerta ku Mauri sano ettei tunne omia varpaitaan :D

Kuvia Maurin Suomivuoden varrelta. Se oli hyvä vuosi :)