Pelotas

Istuin aamupalalle Maurin äitin pöytään ja Mauri oli laittanu mulle kahvia. Katoin heti et täydellinen maitokahvin väri ja makuki oli ihan superhyvä ja kysyin heti et mitä kahvia tää on, et maistuu ihanalta! Tosi hyvää.

Maurin äiti sano et tää on sitä kahvia mitä toit vuosi sitten mukanas, ku tulitte tänne käymään! Juhlamokkaa! Ei ihme et oli niin hyvää.

Keskustan bussiterminaali

Torstaina oli Maurin duunipaikan pikkujoulut missä syötiin, juotiin ja vaihettiin lahjoja. 

Meni kivasti Maurin soitellessa kitaraa. Ei siis todellakaan juotu niinku Suomen pikkujouluissa. Kukaan ei tanssinu pöydällä tai oksentanu :D

Pikkujoulujen oli tarkotus alkaa 11 päivällä, mutta koska ollaan Brasiliassa ni ihmisiä rupes valumaan paikalle yheltä. Me oltiin ajoissa, koska MAURI halus olla ajoissa, en minä. Nii hyvin oon kouluttanu.

Vaihettiin pikkujoululahjoja. Me ostettiin keksientekosetti ja lahjan saaja oli todella innoissaan. Me saatiin lahjaksi valkoinen halpis valokuvakehys, joka meidän vaihtovuorolla vaihdettiin sitten toisen tyypin lahjaan. Rustiikkiseen valokuvakehykseen. Hahahah. 

Ei tullu tappeluita tästä pikkujoululahjojen vaihtosysteemistä. Oli vaan hauskaa.

Perjantaina illalla oli lähtö Pelotakseen jouluks. En oo nähny Maurin perhettä vuoteen. 

Ennen bussiretkeä käytiin nappaa evääks cityhodarit

Tiesin, et bussissa on kylmä ilmastointi ni siks mul on pipo ja kaulahuivi. Ulkona 25 asteessa illalla tuli kyl hiki. 

Bussin oli tarkotus lähtee 11 illalla, mutta edelleen olemme sielä Brasiliassa niin bussi oli vain 45 minuuttia myöhässä, josta ei tietenkään mitään kuuluteltu vaan Mauri kävi vähän väliä kyselemässä että missä bussi. "Juu 5 minuuttia" Oli aina vastaus. "Kohta kuulutamme" Oli myös aina vastaus.

Ihan ku olis lentokentällä ollu

 Mul on sellanen hieno pinkki ja karvanen matkatyyny ja aattelin et nyt meikä nukkuu kyl elämänsä unet bussissa, ku penkinki saa melkein maahan asti makuuasentoon. Kahelta yöllä huomasin et oon nyt kaks tuntia silmät kiinni miettiny et vähänkö mä nukun kohta hyvin. Sama jatku sinne aamuun asti, joten ei menny ihan suunnitelmien mukaan.

Kymmenen tunnin jälkeen oltiin perillä ja odoteltiin parkkipaikalla et meitä tultais hakemaan ja kysyin Maurilta et ootko nyt varma et sun veli tulee hakee meitä tältä parkkipaikalta. Ja koska ollaan Brasiliassa ni ei tietenkään ollu mitään sovittu, että mistäpäin bussiasemaa meiät tullaan hakemaan. Seuraavat puoltuntia sit etittiin Maurin veljeä, jolla oli puhelimesta akku loppu.

Mul oli niin ällö olo. Halusin suihkuun ja vaihtaa vaatteet ja pestä hampaat ja olla freesi. Mut ei mua ymmärretty ollenkaan ja ajettiin suoraan sit Maurin iskälle, joka oli järkänny grillilounasbileet meille ja tottakai koko suku oli paikalla. Mä sit haisevana ilmotin et anteeks mut mä meen kyl nyt siistimään itteeni et ei kukaan haluu mua hikisenä halata. Vaikka Mauri oli kyllä hikisempi, ku minä.
Pelotaksessa tää kuumuus on ihan eriluokkaa, kun Florianopoliksessa. Siellä meri raikastaa. Täällä on todella kuuman kosteeta.

Grillipileet oli menestys. Oon päässy ulos mun Suomikuoresta enkä ollu yhtään enää nii varautunu ku aikasemmilla sukulaiskerroilla ja hoilotin menee kaikki ne portugalin sanat mitä osasin ja yllätin kaikki sillä et välillä vastasin kysymyksiin ilman Maurin tulkkausta. Yllätin itteni varmaan eniten.

Mauri oli puolvuotta haaveillu sen iskän grillattavista ja varottiki mua et tulee lihomaan ainakin 5 kiloa täs 3 viikon aikana kun täällä ollaan.

Maurin iskä (Julio) on tosi ihana. Siitä vaan huomaa miten se pojistaan tykkää. Sillon ku Julion ekan kerran tapasin, ni en ollu kireempää tyyppiä nähny. Mauri ei tykänny isänsä seurasta viittä minuuttia kauempaa ja velikään ei isäänsä jaksanu hirveesti hypettää.
Mun kautta Mauri ja sen iskä rupes sit puhumaan enemmän ja isä tajus et Mauri ei oo mikään hulttio ja pojastaan voi oikeesti olla ylpee ja nyt tällähetkellä on muutos ollu 180 astetta. Ihan uskomatonta.

Grillipileissä jaettiin sit Seacret Santa laput ja mä ostan lahjan Maurin äidille. En olis parempaa tyyppiä voinu saada.

Sitku oltiin kaikki ähkyssä ja bileet oli lopuillaan ni ajeltiin Maurin äidille, joka on meiän kolmen viikon koti. Telma (Maurin äiti) on himozumbaaja ja nyt kuukaus sitte hän kävi jossain Zumbatapahtumassa Uruguayssa ja siellä joku kysy et onks Telma Zumbaohjaaja. Ei ei enhän minä.. Tai ehkä sittenkin?

Nyt eilen oli sit ensimmäinen tunti mitä Telma opetti tossa pihalla jalkapallokentällä ja halusin bailaa mukana!

Pihan lapset ennen ku Zumba otti kentästä vallan

Eka tunti oli ilmanen testitunti ja osallistujia oli aika kivasti. Kaikki oli tunnin jälkeen ihan innoissaan ja kyseli et millon alkaa viralliset tunnit ja paljon maksaa?

Maurin äiti

2 kertaa viikossa 10 realia kerta. Paikkana oma kotipiha ja talvisin kerhohuone.

Hahaha tuli mieleen et jos tää olis Suomi ni joku näistä tanssijoista tulis kysymään Telmalta et maksatko tästä veroja? Onks luvat kunnossa?

Maurin äitistä tulee viel rikas muija.

Porukka oli viel vähän kujalla. Ei oo mitään et eka opetellaan se perusaskel vaan heti koreografiat esiin. Opetellaan niin kauan et kaikki osaa ne 6 koreografiaa ulkoa.

Must oli ihanaa et kaikki oli mukana ja jakso loppuun asti eikä luovuttanu, vaikka rytmi oli välillä kadoksissa ja aina ei askel osunu kohdalleen. Kukaan ei luovuttanu ja hiki virtas.

Maurin veljen (Rafael) kaveri bongas meiät ja päätettiin et käydään ostaa olutta ja tullaan tähän pihalle istumaan iltaa ja höpöttelemään niitä näitä. 

Kaverin mennessä kotiin hakemaan pulloja, jotka vois tähän olutkauppaan rahaa vastaan palauttaa (WOW!) kaverille selvis, että hänen koira oli jääny auton alle. Karannu hihnasta suoraan autotielle. Joten kaljottelu jäi häneltä sit pois. Maurin serkku kuitenkin vaimoineen oli tullut kylään joten mentiin anyway ostamaan olutta.

Olin ihan unohtanu miten erilainen tää kaupunki Florianopolikseen verrattuna on. Kaikki on niin paljon enemmän gettoa. Autotiet on ihan mahdottomia ja autot mitä näkee niin ihan kuoleman partaalla, huumetyyppejä näkyy kävelevän pää sekasin jokapaikassa ja muurit on paksuja ja varashälyttimet paremmin esillä. Ei löydy ihmisiä pahemmin ollenkaan muotivaatteissa ja hienoissa asusteissa. Puhelimet pitää olla piilossa ja rahat kaivaa lompakosta hienovaraisesti.

Kauppa mihin mentiin ei ollu kauppa ollenkaan vaan ovi joka oli suljettu kaltereilla ja kaltereiden välistä myyjä myi asiakkaille sitä mitä ikinä asiakas tuli ostamaan. Pelkona tietenkin ryöstöt, siksi kalterit. 

Näin joulusin vankilat tyhjentyy aika kiitettävästi, kun rosvot ja ryövärit päästetään kotiin joulun kunniaksi. Kyllä. Tämä ei ole vitsi. Osa palaa vankilaan ja osa karkaa. Rikollisuus joulusesonkina kasvaa. 

Kuulemma ne vangit päästetään vapaiksi, jotka ei oo ihan niin pahoja. Eli varkaat ja huumetyypit. Murhamiehet jää vankilaan. Ja ne päästetään myös jouluksi kotiin jotka ovat melkein istuneet jo aikansa vankilassa.

Yritin kysyä, että onks käytäntö ollu aina näin vai mikä tää läppä nyt on?

Kukaan ei tiedä. Näin on ollu niin kauan, kun muistavat.

Päätin et etitään kauppa missä myydään hyttysmyrkkyjä. Siis en oo IKINÄ nähny niin paljon hyttysiä, kun nyt täällä. Meillä ei Campechessa hyttysiä oo juurikaan, kun on se merituuli. Ne pari hyttystä riittää silti siihen et mul menee hermo. Mut täällä. Rappukäytävässä PARVINA, vessassa PARVI, makkarissa PARVI! Helllll no. Mä en tähän suostunu ja ruikin sitä myrkkyä kämpän täyteen ja toivoin ettei torakat provosoidu siitä myrkystä ja tuu esiin piiloistaan. Ei onneks tullu. Ja onneks meiän huoneessa on tuuletin. Eihän kukaan tuulessa lennä. 

Mulla rupes migreeni ilmottelee itestään nukkumattoman bussiyön takia ja jouduin ottamaan nappia naamariin ja mennä nukkumaan, kun muut jäivät juomaan olutta. Rafaelin kaverikin ilmesty paikalle koiran kuolemasta huolimatta. Turha kai sitä on kotiin jäädä suremaan ja ottaa mielummin olut ja surra kavereitten kanssa.

Ei ollu yöllä tullu yhtäkään hyttysenpuremaa. Jesssss.
Maha kyllä oli ruvennu kuoritumaan ihan huolella. Oon enemmän lisko, ku ihminen tällähetkellä.

Katon tällä hetkellä dubattua Housea ja haistelen ruokaa mitä Maurin äiti valmistaa lounaaksi.

BURNED

Täl saarella on joku kirous päällä. Viikonloput sataa ja arjet paistaa aurinko.

Sillon kans sataa, ku Mauril on aamuvuoro ja loppupäivä olis sitä vapaata.

Tottakai viime lauantaina sato kans ku meil oli suunnitelmana mennä suomikaverin ja sen miehen luokse ja ehkä vähän grillailla ja juoda olutta. No grillailut jäi mut olutta juotiin parvekkeella.

Yllättäen sit sunnuntaina aurinko paisto heti aamusta, joten juostiin äkkiä rannalle ja päätettiin et otetaan ilo irti sunnuntain auringosta eikä mennä sisälle ennen ku on vasta pakko.

Mä palan tosi herkästi, joten oon oppinu olemaan auringon kanssa varovainen. Rasvaan itteni kunnolla ja lisäilen rasvaa sillontällön, hattu pysyy päässä ja tää on toiminu tähän asti täälläkin hyvin ja palamisilta ollaan vältytty. Mitä nyt kerran selkä palo, ihan vaan kun tuli joku aivopieru enkä rasvaillu, koska "ei me nyt kauaa ulkona olla." Kyllähän mä nyt tiedän et seki riittää mun iholle.

Mut nyt tän sunnuntain jälkeen. Aurinko ei ees tuntunu iholla mitenkään polttavalta, mulla ei ollu mikään hirvee hiki. Oli vaan mukavaa.

Kotiin palatessa huomasin et jääkaapin ovi on auki. Koska meil ei oo vieläkään sitä vesifiltteriä (kolme viimesintä kertaa sitä ostaessa on kaupasta ollu korttikoneet rikki, eikä käteistä mukana) niin joudutaan ostamaan isoja vesitonkkia. Ne ei hirveen helposti mahu jääkaappiin, mut ku asettelee oikein ja laittaa kaapin oven hyvin kiinni ni homma toimii. Nyt jääkaapin ovi oli imeisesti pongahtanu auki ja tietty sulanu. Meil on pakastimen alla sellanen laatikko mihin sulanu vesi menee, jos vaikka tulee sähkökatko. Viime sähkökatkon jälkeen sulavesi oli sinne valunu ja sit yöllä sähköjen tullessa takasin jäätyny, joten revin väkivalloin sen laatikon pois ja heitin jäät pois, mut en saanu sitä laatikkoa enää takasin, koska meiän pakastimessa ei oo luukkua, (on ollu joskus ilmeisesti mut ei meidän aikana) se lokero jäätyy ympäriinsä ja jää tukki mun tien et olisin saanu sen laatikon takas paikalleen. JOTEN. Tällä sunnuntain sulamiskerralla sitä helvetin laatikkoa ei ollu ja koko keittiön lattia oli vedessä. Hymyillen kuivasin lattian ja menin rutistamaan vedet pois pyyhkeestä vessan lavuaariin ja mitä mä nään.

Vessassa kattoessa peiliin totuus tuli esiin. Mun maha oli ihan kirkkaan punanen. Ja en nyt liiottele mitenkään, ku sanon et kirkkaan punanen. Ei vaaleenpunanen vaan kirkkaanpunanen.

En oo ikinä palanu näin pahasti.

Nopeesti lattia kuivaks ja sit ihoa hoitamaan. Kosteutusta, kosteutusta, kosteutusta, vettä naamariin ja lisää rasvaa. Tiesin et seuraava yö tulee olemaan ihan tuskaa. 

Onneks palo vaan maha ja vähän kaulaa. Ei selkä. Pysty jossain asennossa olemaan ilman et sattu.

Tai siis niinhän mä luulin. Paloin niin pahasti et pelkkä oleminen särki iholla.

Jos yritin vähän kyljellä maata ni sen tunsi miten iho liikku siihen kylkiasentoon. Lisää rasvaa. Rasva vaan suli tohon mahan päälle. Eka yö meni sit särkylääkkeiden voimalla.

Seuraavana aamuna uus särkkäri naamaan ja rasvaa rasvaa rasvaa. Sit muistin et ei helvetti meil on tänään jotkut Maurin koulun syömingit jossain ravintolassa ja ollaan maksettu jo omat ruuat etukäteen ku saatiin ryhmäalea, joten tottakai me mennään. Rahaa ei heitetä hukkaan ruoan kanssa.

Mauri lähti aamulla töihin ja mä rupesin hiplailemaan mun vaatteiden kankaita et mikä sattuis ehkä vähiten. Päädyin sit trikoomekkoon, ei saumoja, ei mitään tiukkaa, tää on hyvä.

Mauri oli koko aamun sairaalassa sen kipsin takia, ku haluis ottaa sen jo pois. Hylky tuli ja kaksviikkoo vielä kipsi kädessä. Mut sit saa kuulemma ottaa sen ite pois suihkussa ni ei tarvi sairaaloissa odotella enempää.

Särkylääkkeet autto ihan sikana tän ihon kanssa ja mekko ei sattunu ollenkaan. Bussissa istuessa töyssyt tuntu vähän ikävältä, mut tän kans voin elää.

Pyörittiin keskustassa, ettimässä pikkujoululahjaa torstaille ja yritin ettii jotain superkosteuttavaa rasvaa mun iholle ja löysin suojakerroin 60 aurinkorasvaa. Semmosia lähti pari tötsää mukaan.

Kesken shoppailun rupes ihoon sattumaan, onneks otin särkkäriä mukaan. Vaikka en kauheen rivakasti voinu kävellä ettei kangas heilu ja hankaa mahaa (:'D)

Illalla mentiin sit sinne syömingeihin. 

Paikka oli sellanen rustiikki hamppariravintola. Ei vieläkään ees yhtä hyvää ku Chicosissa, mut kelpas nälkäselle.

Yks jännä tän palaneen mahan kanssa on et ku tää iho kiristää niin paljon, ni on melkein mahoton sanoa onks nälkä vai ei. Särky ottaa kans ison osan siitä huomiosta.

Ilta meni tosi kivasti, bonarina tietty et kaikki puhu englantia, kun engalnnin kurssilaisista on kysymys, varsinki parin olueen jälkeen juttu luisti helposti.

Tottakai mulle naurettiin, ku kerroin et oon ihan tuskissa, koska paloin. Kaikki sano et jokainen jossain vaiheessa elämäänsä tekee tällä saarella saman mokan ja oppii sen jälkeen miten tän auringon kanssa eletään.

Maurin oppilaita ja me

Ei tarvinnu miettiä onneks bussiaikatauluja, ku Maurin yks oppilas sattuu asumaan täällä Campechella ja lupas meille kyydin.

Yks mikä mua hirvittää täällä on et ihmiset ei välitä ajaaks ne humalassa vai ei. Okei täällä ei kukaan oo niin kännissä ku suomalaiset keskiviikkona mut ollaan sellasessa surinassa ja siinä surinassa ajetaan. Plus ku tähän lisätään et vaan etupenkkiläiset käyttää turvavöitä ni en oikeesti tiiä miten paljon näitä kännikolareita sattuu. Ei mitään hajua. 

Tääl on viel alkoholiraja ajaessa 0. Ku Suomessa se taitaa olla 0,5?

Mut ilmeisesti sitä ei ihan hirveesti täällä valvota.

Jotenki must tuntuu et täällä nää kuskit on varautunu sellasiin äkkiliikkeisiin, ku ajaminen on muutenki normaalisti aika holtitonta. Et osataan ennalta ehkästä. Suomessa vissiin kukaan ei ajattele et vaikka mä osaan ajaa ni toi mun edessä oleva ei välttämättä oo yhtä varovainen. Täällä se on ehkä enempi sellanen itsestäänselvyys et kaikki ajaa miten sattuu aina, ni sit kai se reaktionopeuski on ihan eriluokkaa. EN TIEDÄ, kuhan pohdiskelen.

Nyt sit tottakai tää viikko on ollu ihan pelkkää aurinkoo, ku mä en ulos mene tän mun palaneen mahan kanssa. Tänään on eka päivä ku sunnuntain jälkeen ihoon ei satu, muuten kun koskiessa.

Mut tästä opin et auringon alle ei oo mitään asiaa 11-15 ajalla, vaan lämmöstä nautitaan varjossa, ihan sama miten on suojakertoimet päällä.

Paitsi eilen illalla alko sataa.

Äitin kanssa ku juttelin puhelimessa ni se sano et jos olisin täällä töissä yhtäpaljon, ku olin Suomessa ni voi olla et kaikki nää vastoinkäymiset olis ehkä katkassu kamelinkaulan ja hymy olis haihtunu aikoja sitte :D Oon kyllä ihan samaa mieltä.

Byrokratiat, vesifiltteri, myrsky, vuotava katto, palanu iho, sulanu jääkaappi, Maurin kipsi, jatkuvasti tippuva verhotanko, sähkökatkokset joka sateella, termiitit, telkkarihuijaus ja niin edelleen.

Meil oli eilen taas sähköt poikki, koska sato ja tuuli. Ei paljon, mut riittävästi.

Mauri tuijotti silmäkovana meiän makkarin kattolamppua.

Sanoin sille et ihan sama miten paljon sä tuijotat, jos katto vuotaa ni se vuotaa. Et sä sitä tolla tuijottamisella pelota pois. 

Jatko tuijottamista. Mut ei katto vuotanu! Hyvin korjattu! -koputan puuta-

En viitti laittaa kuvaa tästä mun palaneesta ruhosta, koska oon merkannu blogin kaikille ikäluokille sopivaks ja kuva olis K18 materiaalia. Onneks perjantaina mennään Pelotakseen ja siel ei oo rantoja ni saa parannella rauhassa.

Ainii perjantainaki olis jotkut allasbileet mihin olis tarkotus mennä, mut mä pysyn ruuan lähellä varjossa ja syön ärsytykseen. Sen on salettivarma.

Minä ja mun uus Suomikaveri

Istuskelin tiistaina tässä sohvalla ja mietin et pitäsköhän imuroida ja kattelin mun hyttysenpuremia.

(Mä oon niin kyllästyny et hyttyset ei pistä muuta ku mua. Mauril ei oo pureman puremaa ja mul on olkapäät syöty. Vasemmasta olasta löytyy noppaluku 4. JALKAPOHJAT on syöty, KANTAPÄÄT on syöty?? Niinku mitä?? Ja niitä hemmetin hyttysiä ei näy missään päivällä. Pyyhkeen takaa pöllähti yks ja en saanu tapettua ku se katos.

Ostettiin tuuletin ku rupes tulee öisinki jo kuuma ni se autto vähän, mut sit rupes just syömään tuolta jalkapohjista.

Yks (saletisti se sama joka oli pyyhkeen takana asumassa) oli mun vaatekaapissa ku otin sieltä yhen paidan ja sain sen tuhottua. Yöllä just sillon ku on nukahtamassa ni IIIIIIIIIIIIIII se hemmetin ininä! Mauri on jopa kehittäny itelleen nukkumisasennon missä ei kuule hyttysten ininää. Mut sit keskellä päivää ei mitään ääntä ja yhtäkkiä sul on sormessa pistos. SORMESSA!!

Pakko ostaa joku hemmetin karkotin.)

Sitte puhelin piippas ja mun uus suomikaveri kysy et hei mitä teet tehääks jotain?

No parin tunnin päästä kurvas auto pihaan ja mua kyyditettiin Lagoalle. Mun piti kyl mennä bussilla, mut sattuneesta syystä ei ollu sitä hemmetin käteistä.. No nyt on onneks ku Mauri sai palkan.

Pääsin sit kurkkaamaan missä tää mun uus suomikaveri asuu ja voi mahoton! Kannattaa asua kukkulalla meinaa maisemat on kyllä ihan jotain omaa luokkaansa!

Voiko oikeesti elämä olla kauheen huonoa ikinä jos aamulla silmien avaamisen jälkeen näkee tän!

Voisin muuttaa asumaan vaikka sinne parvekkeelle, niin mielellään sitä maisemaa kattelin.

Mun uuden suomikaverin mies toi mulle Avocadosmoothien. Tai en oikeestaan nyt tiiä et oliks se pirtelö. Maistu ihan vaniljapirtelölle. Avocadoa, maitoa ja sokeria. Suosittelen! Kokeilkaa!

Lähettiin sitten kahestaan käppäilemään kohti keskustaa. On kyllä onni tuntea ihminen täältä. On niin mageeta ku joku omanmaalainen tietää missä on mitäki ja höpöttelee portugalia paikallisille ja on jo paikallinen tuttu. Ihanaa. On jotaki mihin tähdätä!

Istuskeltiin oluella (tai no minä otin appelsiinimehua, mehut on täällä niin mehukkaita) ja höpöteltiin pitkät pätkät niitä ja näitä ja naureskeltiin kaikenmoisille kommelluksille. Ihan parasta. 

Käppäiltiin vähän lisää ja siinä samalla kerroin oman elämäntarinani ja ottelin valokuvia.

Järveltä.

Istuttiin alas juomaan olutta. Ja päätin että kyllä minäkin nyt juon sitä olutta vaikkei se pahemmin meikäläisen herkku oo. Täällä kalja tarjotaan jääkylmänä, jos olut ei oo tarpeeks kylmää sen voi lähettää takasin. Brasilialainen ei juo lämmintä tai edes jääkaappikylmää olutta. Sen pitää olla jääkylmää. No eihän jääkylmä laimean keltainen olut maistu millekään, sen muistin joten juotiin sitten molemmat olutta.

Hetken päästä paikalle pamahti suomalaisenkaverin ystävä. Siinä höpöttivät menemään kahestaan ja jostain syystä ymmärsin tän hänen ystävänsä puhetta paljon paljon paremmin, kun mitä vaikka Mauricion, tai oikeestaan kenekään muun. Olin aika usein jopa hereillä, että mistä puhuivat. Tuli vähän sellanen itsevarmempi olo, että hei ehkä mä en ookkaa ihan surkee.

Meillä tosiaan kun oli se sähkökatko öbaut 24h niin juteltiin Maurin kanssa pimeässä sitten portugalia ja Mauri sano että kyllähän sä melkein niiku osaat jo puhua, että mikä tässä nyt on muka ongelma? Ja tajusin et hei osaan oikeesti rakentaa jo joitain lauseita ja käydä jonkunsortin keskustelua, kun saan ite päättää mistä puhutaan ja välillä voin kysyä joltain, että miten tää ja tää sanotaan. Matkaa on silti vielä todella paljon.

Luulin myös, että oppisin puheen kuuntelun paljon nopeemmin ku lukemisen, mutta havahduin ykspäivä lueskellessa ruokalistaa ja jotain mainoksia, että hei mähän tiedän mitä noissa sanotaan! En varmaan ikinä ymmärtäis jos ne olis ääneen sanottu. 

Juotiin siinä sitten kolmisteen olutta ja tällä ystävällä oli sitten lapsi mukana ja munki uuden kaverin lapsi pelmahti treeneistä siihen pihalle ja sit oli vielä kolmas lapsi, mut en oo ihan varma et oliks se jonku muun kaverin vai tän meiän kanssa istuvan kaverin lapsi. No anyway. Siellä keskustassa leikkivät ja riehuivat kivasti keskenään.

Täällä on jännä miten tää lapsien kasvatus on ihan erilaista, kun Suomessa.

Oon tästä monelle kyllä kertonu, mut en tiiä oonko tästä pahemmin kirjotellu.

Muistan ekan kerran ikinä ku kävin Brasiliassa ja Maurin pikkuveli oli ehkä 6 tai 7. Ja sen äiti puki sille sukat ja kengät jalkaan, syötti hyvin usein, nyppi pavut pois papukastikkeesta, käytti suihkussa ja oikeestaan teki kaiken ja veljen ei tarvinnu ite tehä muuta ku hengittää. Nukkuki aina äidin vieressä, vaikka äidillä oli mies joka asu heidän kanssa. Veli meni äidin mukana jokapaikkaa, kauppaan, keskustaan, Zumba tunneille. Kaikkialle. Ja nukkumaan mentiin 1-3 aikaan yöllä.

Eieieieieiei ei. Sanoin Maurille et jos joskus ikinä saadaan lapsi ni en suostu tämmöseen kasvatusmalliin, et joku roti pitää olla.

Mut tää maa on myös tosi erilainen ihan vaan siinä miten lapsiin suhtaudutaan. Kaikki tykkää lapsista. Ne saa riehua, leikkiä, huutaa, raivota, itkeä, mellastaa ja mekastaa ihan rauhassa. Eikä se ketään häiritse. Joten ne otetaan jokapaikkaan mukaan, kun ei niistä kukaan häiriinny.

Et ehkä jos saadaan joskus joku muksu ni sellanen kultanen keskitie on hyvä. Mauri sano et Suomessa lapset saa enemmän kokeilla asioita ilman et niille sanotaan kokoajan et älä sä tiput tai rikot jotain. No oppiipahan nopeasti vaikka sitten kantapään kautta, mitä ikinä tekevätkään.

Karkkia ja muita herkkuja täällä myös popsitaan sillon tällön eikä vaan perjantaina. Mut ei lapset silti riehu 24/7 sokerihumalassa ja ne syö ihan hyvin ruokaa. 

No meillä kaikilla tuli sitten nälkä, kun oltiin yhtä jos toista asiaa ja ihmistä odoteltu ja sähkökatkoskin kärsitty (johtu varmaan viikonlopun myrskystä) ja päätettiin, että mennään syömään.

Lagoalla on hirveesti ravintoloita. Mentiin sit sellaseen Food Truck mestaan missä oli kaikensortin ruokarekkoja. Oli meksikolaista, pizzaa, kasvisruokaa, olutrekkaa, jälkkärirekkoja ja näin jonkun syövän aasialaista ruokaa. Oli muuten hawailainenkin ruokarekka. 

Meikäläinen pääty sit nacholautaseen

18 realia, ei paha ja niin sairaan hyvää. Juustoa, guacamolea, salsaa (itsetehtyä), nachoja ja hapankermaa, tai jotain sen tyyppistä. Jos se oli hapankermaa niin mistä sitä saa???? Ja jauhelihaa.

Enskerralla otan Maurin mukaan ja juodaan mansikka margaritat.

Meiän päivä loppu 11 aikaan illalla ja mut heitettiin kotiin. Ihanaa. Kyyti kotiin.

Ja lapset lähti samaan aikaan kotiin kun mekin.

Ei tänne kyllä sopis yhtään mikään tiukka ei ei ei ei kuri lapsille :D

Oma netti käytiin eilen korjaamassa, mut toimii vähän millon sattuu ja Maurin puhelinliittymä ei toimi täällä ollenkaan.

Myrskyn jälkeen on poutasää

Myrsky tuli ja meni. Meil on jo sähköt, katto korjattu tai siis kattoa käytiin kattomassa (hehe), mut eilen ku Mauri laitto viestiä meiän vuokranantajalle, et onks tääl oikeesti korjattu mitään ni "En tiedä, pitää selvittää.." No selvittely jäi puolititehen ja nyt meän landlord on sairaalassa jossain leikkauksessa, hänen vaimo sano, että tänään tulee jotkut miehet korjaamaan katon. Mauri oli taas vähän pinnana et TÄLLE PÄIVÄLLE ON LUVATTU SADETTA! Et pitääkö meiän taas pelätä et katto rupee vuotaa ja sen mukana tulee kaikenmaailman ötököitä HÄ? Netti ei toimi, eikä Maurin puhelimessa oo kenttää. Tai siis on kenttää kaikkialla muualla paitsi Campechella.

Maanantaina lähin Maurin mukaan töihin, siellä on netti mikä toimii ni pystyin lähettää äitille viestiä et hengissä ollaan. Ja uteliaisuudesta halusin nähä mitä tapaturmia myrsky aiheutti keskustassa.
Äiti oli varmaan ihan hermoraunioina, ku ei saanu multa mitään viestiä, koska ei mullakaan toiminu puhelimessa kenttä.

Tarkotus oli myös käydä ostaa bussiliput jouluks Pelotakseen.

Kateltiin jo edellisenä iltana vähän niitä lippuja ja olin varautunu et satanen per suunta per tyyppi et 400 realilla pärjää. Unen näin! 200 realia per naama per suunta!!
Oltiin suunniteltu, et ostetaan Maurin perheelle jotain joululahjoja mut nyt meni ne joululahjarahat kyllä bussilippuihin! 800 realia yhteensä. Hirveetä riistoa.
Mauri oli ihan yhtä yllättyny, ku minäki ja laitto valitusvirren facebookkiin (:D) minne sen kaverit kävi sit kommentoimassa, et aijaa kyl mä oon päässy Florianopolikseen tai Pelotakseen ihan 190 realilla, et miten on hinnat noussu noin paljon!
Mua rupes sit ärsyttää et ihanko tosissaan sun kaverit ei ymmärrä et meitä on kaks ja tarvitaan 4 lippua ja 4*190 ei oo yhtää sen parempi hinta et mitä hittoa.
Saatiin sit 50 realia alea maksuvaiheessa, mut jostain syystä se nettisivu ei huolinukkaa mun korttia, vaan paikalliset kortit kävi, joten piti mennä sit ihan paikanpäälle ostaa ne lliput.

Maurin koululla juttelin sit parin opettajan kanssa ja ne jotka asu keskustassa ei ees huomannu koko myräkkää. Kuulemma rannikoille iski pahiten. No eipä siellä keskustassa mitään tuhoja näkynykkään. Liikennevalot oli vaan poissa päältä ja autoja ohjaili poliisi. Mut Mauri sano et ne oli poissa päältä jo lauantaina Maurin messessä töihin.

Maurin tunti loppu ja välissä oli viiden tunnin hyppäri ni lähettiin sit ostaa niitä bussilippuja.
Ihmiset tuijotti mua tavallista enemmän jostain syystä.
(Mua siis tuijotetaan täällä ihan jatkuvasti, vaikka kuvittelin et täällä on totuttu turisteihin, Mauri sano et se johtuu siitä kun oon niin kaunis. Hyväksyn tämän syyksi.)

Bussiasema oli tosi iso, ihan ku oltais kävelty lentokentällä, monilla oli matkalaukut ja vähänväliä oli jos jonkilaista kauppaa ja ruokakiskaa tai jälkkäripaikkaa.
Lippujen ostaminenki oli melkein lentolippujen ostamista, katottiin henkkarit ja varattiin paikat.
Mut toisaalta iso maa ni kai joku järjestys pitää olla. Pelotakseenki ajelu kuitenkin on melkein sama matka, kun Lappiin menis.

Lippumyyjä naureskeli mun ajokortille ja kävi näyttämässä sitä kollegoille et kattokaa suomalainen ajokortti! Mikä tää on körkort? he he he he
Seuraavaks ihmetystä aiheutti mun pankkikortti, joka on credit/debit kortti ja pitää valita kummalla maksan. Sitäki piti ihmetellä ihan ryhmässä.
Usein kaupassa, ku maksan ja joudun painaa sitä Credit puolta, ni myyjät heiluttelee sormea ja sanoo et ei ei ei älä vielä paina mitään :D

Mut nyt on sit se liput! Ja saatiin ne 650 realilla!! Eli hyvällä alennuksella. Onneks mun kortti ei toiminu sillä nettisivulla. Päätin sit et koska säästettiin 100 realia ni voin hyvällä omalla tunnolla käyttää ne johonki muuhun ja ostettiin mulle toinen pleikkaohjain, joka oli just sen 90 realia.

Oon joskus aikasemmin kertonu et täällä on niitä piraattimarketteja, missä myydään suurimmaks osaks väärennettyjä merkkikamoja ja poltettuja Xbox pelejä. Käytiin sit yheltä tämmöseltä kojulta ostamassa se ohjain ja siinä välissä joku mies tuli numerolla hakemaan sen Xboxia ja kysyin Maurilta et "Onks nää Xboxit nyt sit niitä fiksattuja, et niillä voi pelaa piraattipelejä?" -On.

Meiän kaupoissa ei tosiaan pystyny maanantaina viel maksamaan korteilla ja meil ei pahemmin ollu kotona ruokaa (tai siis meil ei ollu kotona yhtään ruokaa), joten lähettiin metsästää pankkiautomaattia. Tääl ei oo ku kaks automaattia jotka sylkee rahaa mun korttia vastaa. Santander ja joku toinen. Santander ei toiminu ja tän jonkun toisen automaatit oli kaikki SULJETTUJA???

Mauri tarvii käteistä myös bussilla liikkumiseen ja meil on kaikki käteinen loppu. Tässä kuussa on ollu niin paljon ylimääräsiä maksujuttuja, jotka kaikki on pitäny maksaa käteisellä. Onneks Maurin pomo suostu sit antaa vähän etukäteis palkkaa et pääsee ees kulkemaan töihin.

Käytiin sit samalla kävelyllä paikallisessa ostoskeskuksessa ettimässä mulle portugalin opiskelu -kirjaa. Käveltiin ylös alas se koko ostari eikä vaan löydetty sitä yhtä hemmetin kirjakauppaa mitä meille suositeltiin. Toisella kävelykerralla sit huomattiin et katos katos täällähän on joku salareitti missä on lisää kauppoja. No sieltä löyty kirjakauppa. Miksei tommosessa fancy ostarissa oo niitä infokylttejä turisteille mitä voi kivasti kosketella sormilla.
No ei löydetty sit mitään älykästä kirjaa ja päätin et tuon sit enskerralla Suomesta mukana.
Mut ostari oli muuten ihan magee. Huomas kyllä et siellä shoppailee vaan hienot ja rikkaat.

Joulu oli kans aika hyvin esillä

Tää pukki twerkkas samalla ku kuvas. Pylly heilu viimestä päivää.

Tästä ku otti kuvan ni se otti susta kuvan! En tiiä sattuko ajotus hyvin se liikkumisiin vai onks siinä jotkut sensorit :D

Koirat haukku ja joulupukki huus HOUHOUHOU! Kuusta kiers liikkuva juna mihin pääs kyytiin.

Ei kauheen kauaan viihdytty, mukaan tarttu aurinkohattu ja yritin ettii uudeksvuodeks valkosta paitaa mutten löytäny mitään kivaa. Maurin perhe käyttää uutenavuotena valkosia paitoja, en tiiä onks niitten tapa vai maan tapa vai osavaltion tapa. Mauri sano, että on aika varma et se on maantapa :D Mut edelleenki en tiedä.

Tässä vaiheessa olin jo ihan väsyny ja jalkoihin sattu ja reidet oli hapoilla ja pylly oli hapoilla (ihan sama mihin kävelet ni aina ylämäkeen, korkeeta tai loivaa) ja oli ihan hirvee jano ja sit katoin et montakohan askelta me oikeen oltiin siihen mennessä kävelty. No 17 000, ei mikään ihme et jalkoihin sattu. (Täs vaiheessa alotin sit tunnetun "Are we there yet.." -kyselyn)

Käveltiin takas koululle ja odottelin sielä kunnes Maurin tunti päätty.
Yks opettaja kerto et ensviikon torstaina on pikkujoulut ja niihin pitää tuoda lahjat.

Ideana et jokainen tuo lahjan ja lahjat laitetaan paketoituna pöydälle. Jos paketoinnilla pystyy jotenkin hämäämään mitä paketissa on niin aina parempi. Jokaiselle jaetaan numerolappu, niin monta numeroa, kun osallistujaa.
Numerojärjestyksessä otetaan pöydältä lahja ja se avataan. Numero 1 avaa omansa ja sit on seuraavan vuoro.
Juonena on et numero kaks avatessaan lahjan voi vaihtaa numeron yks kanssa lahjaa, jos kokee numeron yks lahjan mageemmaks. Numero kolme voi vaihtaa 1 ja kakkosen kanssa lahjaa jne. Viimenen voi siis vaihtaa lahjaansa kenen tahansa kanssa :D
Ja viimeinen jekku! Numero yksi, kun ei voi vaihtaa lahjaansa kenenkään kanssa niin hän voi lopuksi vain valita lahjan kun lahjan jos oma lahja ei miellytä (tai jos joku on vaihdossa ryöstänyt lahjasi).

Ihan hauska idea :D Kiva nähä miten tulee toteutumaan.
Joinain vuosina on kuulemma ollut Seacret Enemy lahjojen jako. Sama systeemi, kun Seacret Santassa eli nostetaan nimi hatusta ja hälle ostetaan lahja, mutta lahja pitää ostaa niinkuin ostaisit sen viholliselle. Kuminen koirankakka on ollu suosittu.

Meil oli molemmilla ihan hirvee nälkä vikan tunnin loputtua ja päätettiin et mennään tohon yhteen samaan pizzamestaan (Linkki Pizzaperjantai postaukseen) missä ollaan enneki käyty et pizzat on superhyviä ja palvelu pelaa.
No tällä kertaa en tiedä mitä hittoa siellä tapahtu. Saatiin 2 tunnissa 2 pizzaa ja kolmatta odoteltiin tosta vielä se puoltuntia. Ei voitu jäädä pidemmäks aikaa, koska vika bussi lähti 23:15. Hitto et otti päähän. Ku tossa mestassa on tarkotuksena et maksat ja syöt nii paljon ku jaksat. Sitku sanottiin tarjoilijalle et ollaan venattu nyt ihan sika kauan tätä safkaa et mikä kestää? Ni joojoo sanon et nopeemmin nopeemmin.
Maksamassa ku oltiin ni hitto et riipi sydäntä maksaa 8 realia PALVELUSTA! Joka oli laitettu valmiiks kuitille. Tarjoilija oli ihan viimesillään raskaana ja tosi kiukkunen. Sano meille lopuks, että kannattais varmaan tilata teiän ruoat aina samalla ku ootte saanu edellisen satsin ni ei kestä niin kauaa. No niin me tehtiinki mut ei jääty vääntää kiukkusen tulevan äidin kanssa ja juostiin bussiin.
Ärsyttävää. Mietin et vietäis mun kaveri ja sen muksu sinne syömään joku päivä ku ne tulee helmikuussa pariks viikoks kylään, mut en enää kyl tiedä. On niitä parempiaki paikkoja.

Mutta ompahan bussiliput jouluks ja uus pleikkaohjain ni voidaan pelaa kaksinpelejä!

Päivän aikana tuli noin 25 000 askelta ja mun pylly oli viel keskiviikkonaki kipee, ei mikää ihme et brasilialainen pylly on nii iso.

Blogitunnustus!

Tää on roikkunu mulla vähän aikaa, mut oli pakko kirjottaa tosta myrskystä ja muista päässä pyörivistä asioista mut nyt vihdoin tässä tämä on!

Voitteko uskoa! Meikäläinen sai blogitunnustuksen (Blogger Recognition Award)! Vaikka oon vasta vähän aikaa kirjotellu. Joten tää tuli ihan puskista! Kiitos kovasti!
Mulle tulee tosipaljon positiivista kommenttia niin tutuilta, kun tuntemattomiltakin.
Monesti oon kuulemma saanu tyyppejä naureskelemaan ja musta se on se kaikkein paras kehu. Se et saa jollekki iloa päivään on kyllä parhautta.

Meikäläisen nimes Anu Australiasta, joka seikkailee sielä ranskalaisen sukeltajamiehen kanssa.
Life in English käykäähän kurkkaamassa!

Tunnustuksen säännöt:

1. Kirjoita postaus palkinnosta logoineen

2. Kerro lyhyesti, kuinka aloitit bloggaamisen

3. Anna ohjeita aloitteleville bloggaajille

4. Mainitse ja linkitä blogi, joka sinut nimesi

5. Nimeä 10 bloggaajaa palkinnon saajaksi

Mitenkä alotin bloggaamisen?

No alotin bloggaamisen, koska äiti käski.
Olin kyllä vähän ennenki jo sitä mietiskelly, koska en löytäny Brasiliasta paljon muita ku vaihtareitten blogeja, mut mä halusin lukea muuta elämää, kun sitä opiskeluelämää plus vaihtareitten elämä täällä on usein Brasilian rikkaissa perheissä, joten kontakti on vähän eri.
Plus varmaan mut olis facebookista aika moni kaveri blokannu jos olisin jokapäivä kirjotellu sinne pitkiä mitä helvettiä nyt taas postauksia, koska kaikki on täällä niin hämmentävää. Hahahah.
Tarkotuksena oli siis pitää sellasta moromoro hengissä ollaan vaikka kaikki menee päin mäntyä -blogia sukulaisille ja joilleki kamuille.
Nyt käy säännöllisesti kuitenki öbaut sata ihmistä lukemassa päivityksiä päivittäin ja sain just jopa yhen seuraajan! Kommentteja ja kehuja ja tsemppejä tulee säännöllisesti ja se pistää nakit heilumaan näppäimistöllä entistä vinhakkaammin.

Ohjeita alotteleville bloggaajille?

Ai siis ohjeita itelleni? Ihan tosi rupesin kirjottaa tätä lokakuussa ja on ihan käsittämätöntä miten kohta 10 000 kävijämäärä menee rikki.

Tee blogista kivan näkönen. Kukaan ei haluu lukee blogia, missä teksti on liian pientä tai fontti ei ole helposti luettavissa. Kukaan ei jaksa edes aloittaa lukemista jos ulkoasu on kamala. Ainakaan meikäläinen. Joten alota ulkoasusta. Mä ite koin tämän blogin todella hyödylliseksi: Blogikoodeja
Mulla meni yks päivä ku tän blogin ulkoasun kanssa tappelin, mut nyt oon siihen tyytyväinen. Joten nää aikaa ja vaivaa.

Anna sun persoonallisuuden näkyä. Niin tekstissä, kun ulkoasussakin. On ihan ok jos sun blogi ei oo mustavalkonen tai jos et kirjota kirjakieltä. Ei haittaa jos käytät sanoja sun puhekielestä, kunhan teksti on selkeesti luettavissa. On myös ihan ok jos se on mustavalkonen ja tykkäät ryhdikkäästä suomenkielestä. Mutta erotu joukosta sillä omalla persoonallisuudellasi. Ei kaikkea tarvitse hioa täydelliseksi ja miettiä täydellisiä lauserakenteita.

Eli älä mieti liikaa. Kirjota vaikka ihan vaan mitä ajattelet. Kun päästät päästä ulos ne höyryt mitä siellä liikuu ni sä kasvatat samalla sitä omaa luovuuttas.

Mistä päästäänkin tärkeimpään. Kirjota sulle tärkeestä aiheesta, aihe mikä sua kiinnostaa ja mistä jankutat sun kavereille koko ajan. Aihe mistä tiedät paljon, mutta haluat tietää itsekin enemmän. Se voi olla IHAN MIKÄ VAAN!

Kirjota postauksia "varastoon" jossain vaiheessa tulee varmasti se kuivakausi, kun ei oo mitään kirjotettavaa ni sit on ihan kiva et varastossa on mielenkiintosia "ajattomia" postauksia aihe alueeseesi liittyen.

Lueskele muiden blogeja, saat niistä ehkä inspiraatiota, mutta älä kopio. Se et ole sillon sinä joka sitä tekstiä kirjottelet. Ymmärrän jos kaikenmaailman blogihaasteet on kivoja, mutta niitä ei lukijat kokoajan jaksa lueskella. Kattele youtubevideoita, lue uutisia, kato telkkaria, lue kirjoja, juttele ihmisille ja ole innokas oppimaan uutta monista asioista ja käyttämään niitä hyödyksesi omassa blogissasi.

Mut älä ota näitä neuvoja liian kirjaimellisesti :D Kyllä se lukijakunta löytyy olemalla oma itsesi, koska oma persoonallisuus houkuttelee yhteen samankaltaisia tyyppejä.

Ainiin ja ei se haittaakaan jos markkinoit blogiasi muissa sosiaalisissa medioissa. Tai vaikka keskustelupalstoilla.


Mainitse 10 blogia ketkä ansaitsee tämän tunnustuksen.

Mä en lue säännöllisesti mitään tiettyjä blogeja, koska mun lempparit lopetti kirjottelun tänä vuonna.

Mutta yksi on ehdottomasti Maailma on katsojan silmässä -blogi
Tää on tällähetkellä ainoo blogi josta odotan et millon tulee seuraava teksti.
Tätä blogia kirjottelee muikkeli myös Brasiliasta, eri osasta kun minä niin tavat on siellä myös eri.
Tekstit on enempi informoivia ja faktatietoa, kun meikäläisen ja jokaisesta tekstistä oppii aina jotain uutta.

Muuten mun blogilukemiset on aika satunnaisia ja pomppivia. Joten teen sillain et aina ku löydän jonku blogin mikä vaan natsaa itelleni täydellisesti ni mainitsen siitä erikseen sit tulevissa teksteissä ja annan niille tän haasteen. Niitä tulee varmasti eteen.

Meillä oli trooppinen myrsky

Tänään on itsenäisyyspäivä ja alotan mun päivän mustalla kahvilla, koska meillä ei oo maitoa, josta syytän myrskyä. Tosin kahvi ei jostain syystä oo vielä mun kädessä, vaikka Mauricio lupas mulle sitä laittaa ainaki kymmenen minuuttia sitten. Kuulemma aamupala on tärkeempi ja sitä meillä ei oo ja syytän myrskyä, joten Mauricio meni tohon läheiseen kauppaan. Saatan kattoo itsenäisyyspäiväjuttuja yleltä jos ne täällä näkyy (mitä epäilen) plus meiän oma netti ei toimi (myrsky) ni oon jonku naapurin netissä.

Myrskyyn.

Lauantaina sato kokopäivän. Tottakai, koska oli viikonloppu. Tähän on jo totuttu.
Katottiin Maurin kanssa Dorya etsimässä (joka ei ollu niin hyvä ku nemo, mut silti hauska. Suosittelen) ja yhtäkkiä mun olkapäälle tippuu vettä. Ehkä Mauri räkäs mua? Taisin kysyäkki siltä et räkäsitsä mua hahahahaha. Sit tippu toinen tippa. Katto vuotaa.
Mitä helvettiä??? On täällä nyt ennenki satanu eikä sillon oo ikinä katto vuotanu. No tippu vaan yks tippa sillontällön ni laitettiin kuppi alle ja jatkettiin kattomista.
Oltiin leffa saatu loppuun ja menossa nukkumaan.

Sänky ihan litimärkä. Katto vuotaa LAMPUSTA!
Sängyn takaa katto vuotaa. Pistorasian päältä katto vuotaa, vaatekaapin takaa katto vuotaa.
Pyykkikorissa olevat pyykit on ihan märkiä.
Vuotavan veden mukana sisälle tuli mini torakoita.
Jälleen. MITÄ HELVETTIÄ??
Mauri oli ihan pinnana. "This is the shittiest way of living when the roof leaks!!"
Oli lauantai ja kello melkein 11 illalla, joten korjaamaan sitä ei kukaan tulis ennen ku maanantaina. Mitä jos tää sade jatkuu??
Mauri meni tohon naapuriin ja kävi kysymässä et onks niillä sama ongelma. On.
Mauri laitto vihasta viestiä vuokranantajalle et mitä helvettiä ei voida nukkua sängyssä, koska se on nyt märkä ja miten voi olla et vettä tulee katosta kattolampun läpi? Ymmärrätkö miten vaarallista on et vettä kulkee myös pistorasian läpi?? Millon tää korjataan.
Maanantaina, heti aamusta.

No raahattiin sohva keskelle meiän keittiö-olohuonetta, pois vuotopaikalta ja päätettiin et nukutaan sohvalla. Ihan ku olis ollu muuta vaihtoehtoa..
Meiän sohva ei oo mikään iso vuodesohva ja Mauri ei oo mikään pieni brasilialainen ja sen kipsi ei auttanu yhtään meiän mahtumista.

No sit alko tuulla. Tuuli niin perkeleesti

Ollaan totuttu siihen et täällä tuulee, mut nyt kyl tuntu vähän rankemmalta myrskyltä.
Ovet hakkas ja olin ihan varma et kohta ne lävähtää auki. Ihan hirvee meteli. Pauketta kuulu ympäri condoa. Sit tajuttiin et fak pyykit on ulkona kuivumassa.
Tai oli kuivumassa. Pyykkiteline oli ihan solmussa ja pyykit litimärkiä. Parveke ihan märkä ja liukas. Ei sade yleensä yltä meiän parvekkeella kauheen pitkälle.

No nukuttiin tosi huonosti ja jossain vaiheessa yöllä sähkötki meni.

Aamulla edelleen sato ja oli ihan surkee ilma. Se siitä viikonlopusta. Sähköt vieläki poikki ja ulos ihan turha mennä. Erikoiskaupat (ns. shoppailukaupat) on kiinni sunnuntaisin eikä meil oo autoo.
Otettiin parit päikkärit, koska nukuttiin niin surkeesti.

Iltapäivällä aurinko rupes rakoilee ja päätettiin et haetaan kaupasta jotain herkkuja, koska jos sähköt ei tuu takasin ni ainaki meil on herkkuja.

Paikallinen kulkukoira oli meitä tervehtimässä heti myrskyn jälkeen. Annettiin sille vettä.

Heti pihalla huomattiin et oho pari puuta kaatunu.

Meiän pihalta

Niin oli pihan ulkopuolellaki. Teitä tukki massiiviset puut.
Lähikauppa oli sujettu, sen katto oli romahtanu. Aateltiin et kävellään pidemmälle kauppaan.
Matkalla sen tajus et ei ollu mikään pieni myrsky.
Muureja oli kaatunu, normi aidat oli kaatunu ja vääntyny, portteja pois paikaltaan, yhestä talosta oli kattoa lähteny sen verran et reikä oli peitetty pressulla. Meiän hodarikiskan päälle oli kaatunu iso puu ja kiskalaiset sahaili sitä palasiks. Bussipysäkki oli menny murskaks tuulesta, kauppojen nimiplakaatit ja mainoskyltit melkein kaikki repeytyny tai romahtanu. Yhen kaupan ulkoneva kattotasanne oli kokonaan romahtanu.
Koko maisema oli ihan erilainen.

Kaupan edessä porukka lataili puhelimiaan, koska kaupalla oli sähköt. Mut korttioneet ei toiminu ja meil ei oo käteistä. No takasin kotiin.
Käveltiin rannan kautta takas kotiin.

Taas bussibysäkkejä repeytyny maasta irti. Lehmien laidunaita rikki ja lehmät karannu. Yks löydettiin yhen talon "pihasta" mis oli hyvä ruohoalue.
Hirveesti kauppojen kylttejä rikki. Ja niin edelleen.

Rannalla on yks korkee ja paksu metallitolppa jonka päässä on valot, et rannalla vois olla pimeelläki. Se valotolppa oli keskeltä poikki ja romahtanu. Rantaravintoloiden katot oli saanu aika pahaa damagee ja meri oli ihan sekasin. Meri oli tosi korkeella ja tuonu hiekkaa tosi pitkälle.
Aallot hakkas toisiaan ja koko meren rytmi oli ihan omituinen.
Tuijotettiin sitä vähän aikaa ja oli jotenki niin epätodellinen olo. Normaalisti sunnuntaina rannan ravintolat on täynnä ihmisiä ja rannalla juoksee porukkaa. Nyt ravintolat oli suljettu ja rantaa ei paljon meren alta näkyny.

Ajateltiin et käydään lähikiskalta hakee herkkuja. Samat kaaoksen merkit jatku. Sähkötolppien johtoja roikku siellä ja täällä. Puita kaatunu niitten päälle ja niitä sahattiin palasiks.

Kiska oli kiinni ja sen nurkalla seiso mies. Mauri meni kysymään siltä, et tietäiskö tää mies et mitä tapahtuu ja missä mennään. Mies sano et on ihan yhtä pihalla ku mekin ja tuli just ulos kattomaan taivasta.
Käveltiin kotiin ilman herkkuja ja meiän seuraan liitty kultanennoutaja jolla oli panta kaulassa. Sen pihan aita oli varmaan sortunu, sen verran innoissaan se merkkaili uusia alueita. Koira seuras meitä kotiin asti ja jäi piehtaroimaan pihalle.

Ei vieläkään sähköjä.

Meiän naapurin nainen oli ihan paniikissa, koska pilvet merellä näytti mustilta. Kierteli kaikki naapurit läpi ja kyseli et onhan teillä kaikilla kynttilöitä? Huuteli kokoajan Mauricio, katso noita pilviä! Mauricio onhan teillä kynttilöitä? (Ei ollu, saatiin lainaks) Mauricio tule auttamaan! Mauricio voinko tulla teille yöllä jos mua pelottaa? Mauricio KATSO noita pilviä!

Pelattiin korttia, hirsipuuta ja laivanupotusta niin kauan kunnes tuli pimeetä. Mauri ei ollu ikinä kuullukkaa viimesestä.

Upotusta

Kynttilänvalossa pelattiin keittiö, vessa, makuuhuone peliä.
Piti ajatella jotain asiaa. Onks se vessassa? Ei. Onks se musta? Ei. Liittyyks se jouluun? JOO! ONKS SELVIYTYJÄ JOULUPUKKI?? ON!!

Naapurilta lainattu kynttilä. Kynttilät ei oo täällä sisustuselementtejä. Ne on osa selviytymistä.

Meillä on siis noita rumia joulupukkeja. Yks roikkuu ulkona ja myrsky vei sen. Mauri löys sen puskasta myöhemmin litimärkänä. Surviving Santa.

Tyyppi vasemmalla ylänurkassa. Meiän pieni selviytyjä.

Sen jälkeen pelattiin kategoriaa. Alotettiin maista. Finlad-Denmark-Kazakstan-Norway.. Mikä maa altaa yyllä? Vaihetaan kategoriaa. Hedelmät!

Lopulta kerrottiin tarinoita sanomalla vuorotellen sana. Mun lemppari oli Tarzan joka tapas lohikäärmeen. Ja sit nukahettiin.

Maanantaina saatiin kuulla et se oli trooppinen myrsky ja tuuli 115km/h.
Ainakaan kymmeneen vuoteen ei oo tämmöstä sattunu. Jotkut sanoo ettei ikinä oo tällä saarella nähny vastaavaa. Jossain saaren osissa ei oo vieläkään sähköjä ja kauppoja on kiinni.
Olispa auto ni pääsis kiertelee.

Lopuksi Maurilta kuultu elämänviisaus "As long as it doesn't rain inside, you don't have big problems." Muistaa se rakkaat lukijat.

P.s Sori mul ei oo kuvia pahemmin myrskyn jäljiltä, koska mun puhelimesta oli akku loppu ja Mauri ei ottanu omaansa mukaan.

Höpönpöppöä ja Acai marjoja

Taisinki sanoa viimesen tekstin lopussa et pitäskö täs pelätä jotan koska menee niin hyvin?

Nooooo tää viikko onki menny sit meikäläisen ollessa kipee ja migreeneissä. Nyt kaikki on fine ja maailmankaikkeus on taas tasapainossa.

Meiän viereisellä kirkolla on jouluvalot.

Mut löys viimeviikolla blogin kautta yks nainen, suomalainen, jolla on myös brasilialainen mies ja he asuu perheensä kanssa samalla saarella ja tosi lähellä kaikenlisäks! Ni me sovittiin sit maanantaille treffit!

Käytiin vähän syömässä ja palloilemassa ja ajelemassa AUTOLLA. Vitsi pakko hommata auto.
Mauri sano et laitetaan se ensvuoden listaan. Näki ihan eri maisemia, ku puikkelehti bussin sijaan autolla.

Mauri osti jotain, myyjällä ei ollu vaihtorahaa (1real) joten anto karkkia vaihtorahana :D

Oli jotenki tosi outoo puhuu kasvotusten jonku kanssa suomea. Whatsappin kautta juttelen sukulaisten kanssa, mut kasvotusten se on niiiiin eriasia.
Tunsin itteni kans ihan pikkulapseks, (ku en tosiaan tätä näitten kieltä vielä osaa muutenku satunnaisia sanoja ja sanomisia) koska mua piti auttaa ja opastaa ruokajutuissa ja tilaamisessa ja semmosissa. Reeniä reeniä. Kyl se kieli sieltä jossain vaiheessa vielä putkahtaa.

Huomasin kans itessäni uuden ominaisuuden mitä en oo ikinä ennen tajunnu.
Portugalia ku joku puhuu mun ympärillä ja sit keskityn siihen, jos vaikka ymmärtäis vähän mistä puhutaan ja sit yhtäkkiä joku sanooki mulle jotain suomeks tai englanniks ni mul menee jotenki hetki prosessoida et mitä kuka puhuu, mitä puhuu, ai pitääks mun vastata ja sit vastaan melkein yhellä sanalla enkä osaa jatkaa sitä keskustelua :D Mitä ihmettä. Maanantaina tää ei ollu näin paha, mut eilen ku käytiin sit minä ja Mauri moikkaamassa tätä pariskuntaa ni portugali on jotenki niin voimakas kieli varsinki ku ei ymmärrä ja sit siihen kuuluu tietty aika kovaan ääneen puhuminen ja välillä tuntuu et saaks Mauri ees happee ku se puhuu niin nopeesti, ni eilen se meni lähinnä siihen et minä olin hiljaa koko ajan :D Vastaan ku kysytään mut that's it. Olin kyl aikamoisissa migreenilääke huuruissa, et voi olla toki osasyyllinen.
Emmä muutenkaan oo kauheen puhelias tyyppi porukassa ainakaan. No eipä tarvi opetella puhumaan montaa sanaa, kuha mieluummin ymmärtäisin mitä puhutaan. Hahahaha.

Kyl se siitä kyl se siitä.

Yks mun lemppari tältä viikolta on kyllä Acai marja. Käytiin maanantaina ja eilen vetämässä annokset.

Acai sorbettia, kondensoitua maitoa, hedelmia, mysliä ja maitojauhetta Mauri otti pähkinäjauheella.

Aika kallishan toi annos on (18realia) ku aattelee et ostetaan viikon ruuat kahen annoksen hinnalla :D Mut totally worth it. Mauri oli mun kanssa samaa mieltä et toi PIENI annos mikä otettiin on tarpeeks iso kahelle, et ehkä jos kahestaan käydään ni jaetaan tää satsi.

Acai on siis superruokaa parhaimmilaan. Täältä meiän saarelta ei marjoina tätä löydy, eikä suorana marjana sitä pahemmin käytetäkään (wikipedia) vaan muutetaan esimerkiks mehuksi, mut pulverina löytyy kaupasta meiltäkin ja joka nurkalla myydään pehmiksiä ja smoothieita ja sellasia.

Täs on meiän tän viikon äksöni ku oon muuten vaa maannu sängyssä.

Maurin kaks serkkua ja eno asuu Riossa ja toissapäivänä ne soitti bussiasemaltaan Maurin äitille et moro moro me oltais tulossa kylään, et bussi lähtee täs kohta et ollaan siel huomenna kahen aikaan aamulla. Mauri sano et jopa brasilialaiseks toi on aika törkeetä ilmottaa päivän varotuksella et kolme sukulaista tulossa viikoks kylään et majottakaa meidät. Ite olisin varmaan sanonu et sori meil on muita vieraita et ei meille mahu. Mauri oli samaa mieltä.

Sain myös blogitunnustuksen, jonka kirjottaminen on mulla vielä kesken, ni räpellän sen kanssa kohta :D

Mut mä meen nyt juomaan aamukahvia ekaa kertaa kokoviikkoon ja nautin jokaisesta siemauksesta.