(Mä käänsin tän Maurille ni se rupes nauraa miten NAURETTAVA mä olen ku tykkään valittaa!)
Mä oon tottunu valittaa jos joku ärsyttää. Sillon mun ei tarvii hautoo niitä raivoja mun pään sisällä vaan saan ladattuu ne ulos. Mut tää ei oo mitään herkkua sillon, kun se kuka jakaa elämänsä sun kanssa on toisesta maasta, jossa tämmönen valittaminen ei oo normaalia.
Valitan Maurille et vihaan tätä sen tyhmää kieltä ku se on niin vaikeeta ja miks en vaan opi tätä ja miks pitää olla feminiinisiä ja maskuliinisia sanoja et miks tää on NÄIN RAIVOSTUTTAVAN VAIKEETA! Ja sit samaan lauseeseen sanon selvällä portugalilla et pakko käydä pissalla. Mut kunhan vaan päästin höyryjä. Ilman et syytin ketään.
Valitan Maurille ku meiän kämpän lattia ja sänky ja sohva ja hampaat on täynnä hiekkaa et ihan tosi RAIVOSTUTTAVAA! Mut kunhan valitan, minä halusin asua rannalla, enkä pois muuttais todellakaan ja mä ne hiekat kans imuroin, mut kunhan vaan SANOIN.
Valitan Maurille ku varpaat on rakoilla, koska haluun opetella käyttämään NÄITÄ TYHMIÄ FLÄBÄREITÄ ETTEN OLIS NIIN TURISTI!
Tottakai Mauri sit jossain vaiheessa raivostu mulle ja sano et lopeta se helvetin valittaminen, et sä et tee muuta ku vali vali vali vali ja miks sä oot niin NEGATIIVINEN! JA TÄMÄ LAUSE sai mut miettimään et miks mä valitan niin paljon, enkä koe itteeni negatiiviseks ollenkaan. Must oon yks positiivisimmista tyypeistä kenet tiedän. Ja ehkä mun pitäis vähentää tätä valittamista, mut en todellakaan aio lopettaa ja selitinki Maurille et kunhan päästelen höyryjä et ei tarvii hermostua. Ja kyl Mauri tän oikeesti ymmärtää ja 99% tapauksista se nauraa mulle, ku valitan tyhmistä jutuista koska on ymmärtäny et tää on mun tapa prosessoida asioita ja sanoin sille et valita säki enemmän ni päästellään höyryjä yhdessä! Mut ei Mauri valita. Ei kuulu käytösmalliin, vaikka tässä maassa ei muuta oliskaan kun aineksia valittamiseen. Suomalaisen silmästä.
Vaikka oon ollu vasta 3 kuukautta poissa Suomesta oon saanu jo kuitenkin sitä hajurakoa siihen omaan elämään siellä ja asiat joita koin jokapäivä Suomessa ja jotka sillon ärsytti vaan vähän, ärsyttää mua nykyään suunnattomasti ja mulla tuli raja vastaan.
Enkä nyt todellakaan ajattele, että olenpa minä nyt kultturelli, kun olen jopa 3 kuukautta asunut muualla hohhoijaa mikä sitä Suomea vaivaa. Eei ei eieiei. Kyl sitä hajurakoa tulee viikonloppuna mökilläkin kun on kaks päivää ilman modernia maailmaa. Täällä se on vaan tosi voimakasta, kun kukaan ei työnnä sulle sitä tuttua omaa maata.
Mulla tuli raja vastaan tän valittamisen kanssa ja mua ahdistaa lukea kotimaan uutisia ja niitten aiheuttamaa keskustelua missä ihmiset haukkuu toisiansa ilman sensuuria, mua ahdistaa olla facebook ryhmissä, jossa ihan mistä tahansa aiheesta saa aikaseks paskamyrskyn ja mua ahdistaa, ku millekkään ei saa enää nauraa vaan heti vedetään herne nenään ja syytetään syrjinnästä ja rasistiks ja mitään tietämättömäks ja suvaitsemattomaks ja must on ihan hirveetä et suomalaisen suusta ei pahemmin kuulu "Vautsi! Onneks olkoon oon tosi ylpee susta! Hienoa, että onnistuit siinä mihin pyrit!"
Viimeisin esimerkki:
Yhellä foorumilla, joku kysy reseptiä suolaiseen ja makeaan leivonnaiseen sukulaiselle, jolla oli paljon asioita joita ei syö. Ei käynyt selväksi onko kyseessä allergia ruokavalio, sairaus vai vaan tahtoo itse vältellä kyseisiä ruoka-aineita.
Moni antoi vinkkejä ja itsekin jaoin yhden reseptin.
Yksi sitten vitsillä kommentoi, että "Anna sille luomuperuna käteen ja sano että syöhän siitä!"
Ja moni kommentille nauroi ja piti hauskana ja vitsikkäänä. Myös keskustelun aloittaja.
Yksi sitten kommentoi jotakuinkin tyyliin näin: Mikä vittu teitä vaivaa jotka ehdottaa perunaa kahvipöytään??? Pitääkö heti vittuilla jos jollain on erilainen ruokavalio???
Kuten sanoin millekään ei saa enää nauraa ilman, että jonkun on pakko loukkaantua. Ei edes perunalle.
Täällä on ihanaa, kun ihmiset on oikeesti ilosia jos joku onnistuu jossain! Kehutaan ja sanotaan Muito Massa Cara!! (Tosi siistijuttu dude!) Eikä kukaan ole kateellinen, jos jollain on enemmän ku sinulla, koska eihän se sulta henkilökohtasesti ole pois.
No suomalainen on valmis maksamaan 50e siitä ettei naapuri saa 100e.
Mauri sano tähän et "ridiculous people".
Juttelin joskus Maurin veljen kanssa ja jossain vaiheessa sit veli rupes puhumaan oman maansa tilanteensa ja missä mennään ja bla bla bla. Nyökyttelin ja kuuntelin ja kerroin sit lyhyesti kaamoksesta, masennuksista, ahdistuksista, pimeestä, talvesta jne jne jne. Veli kohautti olalla ja sano et ei meil Suomes oikeesti oo mitään ongelmia verrattuna Brasiliaan et mitä sä selität hahahaha.
On tosi vaikeeta yrittää selittää brasilialaiselle miten rankkaa meillä on Suomessa töissä (varsinkin kun musta tuntuu et täällä ei työ ole rankkaa todellakaan verrattuna Suomeen) ja miten paljon aurinko vaikuttaa olotilaan, kun täällä on kuitenkin OIKEESTI köyhiä ihmisiä jotka elää todella huonoissa olosuhteissa ja valtiokin on ihan korruptoitunut ja poliisi tappaa, kun huvittaa ja jo viisivuotiaat myy huumeita. Näin kärjistetysti.
Onks kukaan ikinä koskaan pystyny selittämään kenellekään ulkomaalaiselle sitä ahdistusta minkä auringonvalon puute aiheuttaa tai sitä miks Suomessa jokainen tuntee jonkun joka on tappanu ittensä tai jonkun jolla on masennus tai muita mielenterveysongelmia ja miltä oikeesti tuntuu asua maassa, jossa kaikki pitäis järjellä olla täydellistä mut mikä pahimassa tapauksessa saa sut siihen olotilaan et voit vaan ajatella et vitsi ku vaan ajaisin tota puuta päin ni kaikki olis ok. Kukaan? Ikinä?
Mauri ONNEKS asu vuoden Suomessa ja koki sen olon talvella, kun tuntuu siltä, että kolmelta iltapäivällä tekee mieli mennä nukkumaan, kun on niin pimeetä. Tää on niin suuri helpotus kulttuurien sekottamisen kannalta.
Must on kuitenkin ihanaa olla Suomalainen ja valittaa jos haluan ja syksyllä oli välillä kivaa vaan laittaa ne villasukat jalkaan ja ahdistua sohvalla kynttilän valossa, kun ulkona on niin pimeetä. Oon romantisoinu nää fiilikset. Ja nyt pidän vaan taukoa kommenttien lukemisesta ja opettelen vaan pyörittelemään silmiä.
Oliks tässä mitää järkee? Ehkä mul on vähän ikävä sitä et voin sanoo mun kaverille et vittuku töissä aamupalapöydässäkään ei ollu tänään edes jogurttia.
