torstai 29. syyskuuta 2016

Raha ja hinnat ja laatu ja ruoka ja what

Mä en oikeesti ees tiiä mistä mä alottaisin näitten rahajuttujen kanssa. Missään ei vaan oo mitään järkeä. Ihan for real mä tiesin tän ku tulin tänne mut ei hyvää päivää.



Täällä on käytössä minimipalkka. Se on kuulemma n. 800realia. Eli noin 200euroa. Tolla rahalla ei makseta ees meiän vuokraa. Olisko tossa yks syy miks lapset muuttaa kotoota pois vasta 30vuotiaina. Jos täällä haluais pystyä elää samaa tasoa, kun suomessa ni palkan pitäis olla ainakin 2000. Tai ehkä 2500, jos haluu sairasvakuutuksen. Eli 500-750 euroa.

Meiän vuokra on 1000 realia ja sesonkikuukausina 1100 realia(what). Vesi ja sähkö kuuluu hintaan.
Netti maksaa n. 100 kuussa. Eli vuokra on siinä 300e hujakoilla.

Meiän sohva oli n. 900 realia. Eli alle 300e. Se oli alessa. Normihinta oli joku 1400. Se on semmonen 350e öbaut. Eli hyvä ale.
Mut saat ton alen vaan sillon jos maksat heti. Kellä on varaa maksaa täällä mitään heti? Rikkailla, heillä on varaa. Jos olis ostanu ton sohvan osareilla ni loppusumma olis ollu öbaut kakstonnia. KAKSTONNIA. Ihan hirveet korot!
En tiedä et kuin moni loppupeleissä hyötyy sit noista aleista, myyjä meni tosiaan ihan sekasin ku sanottiin et haluun maksaa sohvan nyt heti. Ei tajunnu yhtään: "Niin siis maksat 30päivän kuluessa luotolla?" -Ei vaan maksan sen sohvan nyt heti tällä sekunnilla.

Hinnat on kaupoissa suurimmaks osaks ilmotettu summalla, jonka maksat joka kuukausi osarilla siitä tuotteesta. Kertamaksun summa on pienellä präntillä ja osarien lopullinen summa vielä pienemmällä. Olinki eka ihan innoissani et MITÄ MITEN KAIKKI ON NÄIN HALPAA!! Mauri siihen et nii siis ton maksat joka kuukaus kunnes oot ostanu koko tuotteen. Jaa.

No ollaan kans etitty sit keittiönpöytää. On kauheen vaikeeta löytää oikeen kokosta ja hyvälaatusta. Haluun joko täyttä puuta tai sit muovia. Muovia ei löydy ja täyttä puuta todella vähän. Kaikki on sellasta lastulevyä mikä ei kestä kosteutta yhtään.. Mitä järkeä myydä tavaraa joka ei kestä kosteutta, kun asutaan SAARELLA jossa MERI on JOKAPAIKASSA?? EI mitään järkeä. Mut hei se on ainoota mitä on tarjolla ni sitä myös ostetaan. Sit puolenvuoden päästä pöytä on ihan kostee ja rikki ja täynnä termiittejä. (On omakohtasta kokemusta) Ja tätä samaa matskua käytetään allaskaapeissa. Mut ei kestä kosteutta. Ainiin ja ei nää oo mitään halpiskamoja :D Ihan on hyvät hinnat näihin laitettu. Mut paikalliset ei välitä. Kaikilla on samaa tavaraa kotona samassa kunnossa. Hinta-laatusuteet ei kohtaa ja se on vakio. Mut se on normaalia. Näin eletään. Mun tekis mieli välillä ravistella tätä porukkaa että MISSÄ ON SE VALLANKUMOUS, MILLON ALATTE MIETTIMÄÄN MITÄ VITTUA TÄÄLLÄ TAPAHTUU! (Okei tähän liittyy muutaki, kun huonekalut)

Elektroniikka on sairaankallista. PS4 makso 5000 ja varmaan enemmänki, ku tuli myyntiin. se on reippaasti yli 1000 euroa. Ja se on vieläki joku 3000 täällä. Edelleen sen öbaut tuhat euroa.

Leffat, levyt, laukut, vaatteet, kengät, KAIKKI on niin kallista et täälläkin on sellanen "ostoskeskus" joka on omistettu vaan piraattikamalle. Ja tää on laillista tai en oikeesti tiedä onko laillista vai vaan laittoman tekemistä vähemmän rikollisen näköseks :D Se ainakin oli laitonta, mut ihmiset myi silti kaduilla näitä piraattikamoja ja presidentti kelas et ei helvetti rakennetaan teille nyt sit ostari. Maurin kotikaupungissa on myös tämmönen ostari.

Vaatteet ostetaan myös osareilla. Ihan hullua et mainostetaan kenkiä et nyt osarilla VAIN 29,95 KUUKAUDESSA! Koska vaatteet on tosi kalliita.

Ruoka on suhteessa kalliimpaa, kun Suomessa, mutta edullisiakin vaihtoehtoja löytyy. Eineksiä ei juurikaan ole ja ne mitä on (pakaste) on kallista. Siis todella kallista. Pakastepizzoista voi vaan haaveilla. Tai no en niitä edes Suomessa syöny mut ainaki se oli vaihtoehto!

Käytiin kaupassa ja rahaa palo 125realia.
Sillä sai:
1kg Kanankoipia
4 pussia täysjyvä makaroonia
Ruskea pussi leipää (hodareihin)
1kg Jauhelihaa
800g Nakkeja (hodarikastikkeeseen)
2 pussia viherkaalia
kukkakaalia
limeä
majoneesiä (tehtiin hodareita)
2 pussia tomaattisoosia
4 litraa maitoa
1l KREIKKALAISTA JOGURTTIA <3<3<3
1l öljyä, 4dl kermaa (ei oo muuten kevyt vaihtoehtoja, se on täyttä tavaraa)
2 pussia hernemaisseja, 500g kaurahiutaleita, banaaneja, hammasharjoja, täysviljajauhoja ja kaks purkkia sulatejuustoa. Ja nää kaikki oli alessa ja oliskohan näistä tullu 2 suomalaista muovipussia ruokaa. 

Suklaa on kallista ja karkit pahoja :'((((

Kilo juustoa maksaa semmonen 30-50 realia. Olispa pirkkaa!

Jos haluu vegaanina elää niin onnea. Et elä ellet tienaa tarpeeks. Tai jos haluut oikeesti elää pelkillä kasviksilla, ilman tofuja ja soijia ni sit on edullista. Mut tää vegaanikulttuurikin on täällä menny eteenpäin! Löytyy vegaaniravintoloita, jotka on kalliita joo ja on vegaanitapahtumia. Esim tänään (25.9) olis ollu vegaanipicnic Lagoa järvellä, mut minne unohdettiin mennä.

Mut ruokajutuista kans enemmän jossain muussa julkasussa!

Positiivista on se et itsetehdyistä kakuista voi pyytää melkein mitävaan.




The Sohva

Caipirinha ja hedelmiä kakkuvuuassa. mmmmmm


Noniin mihin me jäätiin.. Maurin isä lähti kotiin ja meillä ei vieläkään oo sohvaa. Eikä uunia. Siihen me jäätiin.

Ollaan pyöritty nyt aika kiitettävästi tuolla keskustassa ja muualla ettimässä huonekaluja.
Tarvitaan: keittiösaareke ja jonkun sortin vaatekaappi. Meillä on täällä valmiina vaatekaappi, joka on vanhan omistajan. Se haisee ihan mummolle. En laita sinne mun vaatteita, eikä kenenkään muunkaan pitäis laittaa sinne vaatteita. Kotona haisee vieläkin oudolle, kun tulee ulkoota kotiin. Hajuun tottuu nopeesti.

Ei oo ollu muuten yhen yhtäkään migreenikohtausta! Okei yks oli ku vitutti toi paperisota niin paljon. Mut se on ollu ainoo! Uskomatonta.

Ruoka tehään vieläkin mikrolla, ei oo uunia ei. Ei olla keretty käymään tossa naapurikaupassa sen aukioloaikoina, toivottavasti se halpis uuni on viel siellä.

Okei keittiösaareke. Oon nyt tullu vähän siihen tulokseen etten sellasta löydä ainakaan millasen ite kelpuuttaisin. Oon ruvennu kattelemaan netistä jos vaikka tilais sellasen jostain! Moveis, cozinha. Se on huonekalut keittiö. Netistä ei kauheen helposti löydy mitään ja jos löytyy niin toimitus minimissään 30 PÄIVÄÄ! Kuka hullu jaksaa odottaa niin kauan.. Okei nyt kun tätä kirjotan niin olis jo menny se kuukaus ku oltais saareketta odoteltu. Mut haluun myös hiplaa ja koskee sitä mitä ostan. Täällä kun toi laatu voi tosiaan olla ihan mitä tahansa.
Okei se saarekkeesta. Jatketaan etsimistä.

Aaa joo. Tarvitaan myös pesukone. En ollu muistanu koko juttua.
Etittiin pesukonetta, koska täällä ei oo pyykkitupaa. Meil ei vessaan kyllä mahu pesukonetta, eikä missään ole mitään koloa missä näkyis, että olis ollu käytössä pesukone.
Sanoin Maurille et sen pitää varmistaa, että saadaan ostaa tähän asuntoon kone ja tehä reikään seinä. Seinään reikä.

No ei saada. Kuulemma täällä on jossain joku "pyykkitupa" johon voit laittaa oman koneesi, nyt ei ole vain tilaa koneelle kyseisessä huoneessa. Aijaijai. Pitää ettii onks täällä semmosiä kolikkopesuloita mitä löytyy Amerikasta.

Tiistaina makasin sängyssä ja kattelin leffoja, yhtäkkii joku hakkaa ovea ja huutaa "Mauricio!" Menin kattoo et mitä helvettiä. Sohvahan se siellä. Sen piti tulla vasta iltapäivällä et Mauri olis ollu kotona mut 9 aamulla on melkein sama ku iltapäivä. No avasin ukkelille oven ja liibalaaba portugalia siinä selitti ja sanoin et emmie falaa portugalia että du u spiik inglish?? Ei puhunu. Mentiin viittomalla.

Ne ukot heitti ton jäätävän sohvan paketissaan tohon olkkariin ja lähti menee. Moikkamoi en mä tätä saa täältä paketista ulos! No sain. Suomalaisella sisulla!

Parastamitä alella sai! Ostettiin myös söpö "Puffi" mikä toimii vielä mun pöytänä ku nörttäilen ja syön :D

Ainiin en tainnu kertoa, että ennen ku lähin Suomesta niin lähetin tänne postilla kolme julistetta. Piti tulla perille 7-14 päivässä. Ei oo tullu. Enkä kyllä olettanukkaan et olis tullu. Haluisin niiiiin ne tänne seinälle, ettei olis näin autiota. Nyt toi sohva kaipais viel sohvapöytää ja jalkalamppua lattialle, ettei tarttis käyttää noita ylikirkkaita kattovaloja. Vähän tunnelmaa u know.

Noitaki oon yrittäny kattoa netistä. Ei löydy mitään kivaa ja hintaystävällistä. Jatketaan ettimistä.

Yks päivä tämä sama naapuri, joka anto meille numeron halpaan kaasuun tuli kertomaan Maurille, että hänellä on ylimääräinen kaasupullo jonka voi myydä meille edullisesti. Ja kysyi samalla onko meillä pesukonetta ja tarjosi omaansa vuokrattavaksi! Selvisi sekin sitten, kunnes saadaan oma kone ja koneelle paikka!

keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Ihmiset on liian kilttejä


Maurin isä ja sen perhe tuli lomalle tänne. Vähän huonoon aikaan, kun sato koko viikko. Harmi.

Ei se mitään! Porukka tuli meille heti lauantai aamusta ja siinä sit odoteltiin sitä sohvaa. Odoteltiin kunnes kello oli 1 aamupäivällä, siihen mennessä niiden oli se tarkotus toimittaa. No ei näy sohvaa. Mauri sit soittaa et mitä nyt helvettiä, ihan oikeesti meil on muutaki tekemistä.
"Aah eikö teille ilmoitettu? Sohvan toimitus jouduttiin siirtämään toiselle päivälle, luulin että teille ilmoitettiin!" Mauri ihan helvetin kiukkusena uhkaili sit vähän sillä ja tällä ja sohvan pitäis olla sit tiistaina talossa.

Oli vähän jotenki noloa, kun sohva mikä meillä oli sillon käytössä oli tämmönen..


Ei sitä kehannu ees pyytää perhettä istumaan alas. Ainakaan näin suomalaisena.

Siinä samalla, kun odoteltiin sohvaa niin Mauricion isä ajautu juttelemaan naapurin kanssa. Naapuri anto meille numeron mistä saa halvalla kaasua (uuniin). Apua kaasua mun talossa?!

Lähettiin sit liikkeelle AUTOLLA! Auto mikä vapauden vapauttaja! Niin ihanaa et oli auto käytössä.

Porukka oli nälissään ja lähettiin ettimään Lagoalta ravintolaa. Lagoa on kaupunginosa tossa lähistöllä, taiteilijoiden ja artistien paikka. Täynnä myös hippejä ja muotiravintoloita. Sesonkina se on baarialuetta. Lagoan kaupunki on rakennettu Lagoan järven ympärille. Se on tosi kaunis järvi. Paikoin tosi kirkas ja vuoret ympäröi. Mun lempparipaikka täällä.

Löydettiin buffettiravintola, 35realia per naama ja syö minkä jaksat.. Näyttää Kin Sushi aika halvalta tohon nähden.
Mut se ruoka. Se oli NIIN HYVÄÄ! Salaatit oli tuoreita, ei lisättyä suolaa, riisi oli niin hyvää, kala NIIIIN hyvää mut se salaattipöytä! AAaaah. Viekää mut tonne nyt heti. Ja sit viel jälkkäripöytä, josta löyty vanukasta joka maistu piparkakuilta! Vedin itteni ihan ähkyyn ja olin onnellinen, JOTAIN MUUTA KUN MIKRORUOKAA!

Käytiin ottaa pari selfietä siinä ravintolan terassilla. Sit mentiin.




Mentiin mantereelle, Maurin isän vaimo oli kirjottanu salaa meille listan mitä meidän kodista puuttu ja me lähettiin niitä sit metsästämään. Mua jotenki ahdistaa ihan sikana et joku haluu ostaa meille jotain, koska tiedän et meil on raha-asiat ihan ok eikä se oo mikään pikkujuttu et joku ostaa sulle täällä blenderin.

Löydettiin IHANA kauppa! Se oli täynnä kodintavaroita leluista grilleihin ja kaikkea siltä väliltä. Meitsi meni ihan sekasin, mut pidin pään kylmänä, koska "me ostetaan vaan se mitä tarvitaan.. ja karkkia". Tää on siis mun jokapäiväinen kommentti. Sokeriaddiktio on paha.

Laitoin kärryihin: hyllyjä, vaaterekin, henkareita, kippoja ja kuppeja, lusikoita ja siel oli VAIKKA JA MITÄ! Piti todella paljon hillitä itteäni kakkukuvuilta ja muilta, koska A) meillä ei ollu tilaa niille ja B) Mulla ei ole edes sitä keittiönpöytää millä leipoa kakkuja tai sit uunia.. huoh. Pyörittiin kaupassa monta tuntia, koska kerrankin meillä on auto!

Maurin iskä laitto meiän kärryyn: Pyykkitelineen, blenderin, kahvikuppeja, vedenkeittimen ja makso ne kaikki. Makso myös mun valitsemat hyllyt. Tuntu niin pahalta. Joku ostaa meille kalliita tavaroita mitkä itekki pystyn ostamaan! Tuntu niin syylliseltä! En tienny miten päin olis pitäny olla, eikä yhtään auttanu se et en osannu kertoo mun kiitollisuutta niiden kielellä. Ihan kamalaa. Joten hymyilin vaan epävarmana.

Mut oli ihanaa. Olin niin innoissani et JESSS nyt saan hyllyt seinään ja saan kuivaruuat jonnekin!! Meil ei oo siis tätä aikasemmin MITÄÄN mihin laittaa yhtään mitään.

Kaupasta kun lähettiin ni mentiin takasin saarelle ja käytiin kattoo mikä meininki, no koska oli lauantai niin kaikki kaupat oli jo keskustasta kiinni ja ilmakin tosi surkee.

Mentiin sit vähän turisteilemaan takasin Lagoalle ja ajeltiin ylös vuorelle ottelemaan kuvia.



Käytiin ostarilla (ei köyhille, eikä mulle) syömässä, kun edellisestä kerrasta oli jo 5 tuntia. Tuli taas Kin Sushia ikävä näillä hinnoilla. Parsakaalissakin oli suolaa.
Sielläki otettiin pari selfietä!

Maurin iskä taustalla, edessä äitipuoli ja keskellä Maurin sisko



Käveltiin vähän rantakadulla ja kateltiin maisemia ja harmaita pilviä. Lopuks luovutettiin sään suhteen ja lähettiin takasin Campechelle. Ihan loistava ajotus, autoon kun päästiin niin rupes sataa niin kaatamalla ettei pyyhkijöistä ollu mitään apua. Maurin isä ei muutenkaan ollu kovin kummonen suunnistaja ja tolla sateella ei kylttejä nähny. Ajettiin monesti ympyrää ja risteyksien ohi. Onneks ei ollu mihinkään kiire.

Maurin isä ja perhe tuli juomaan vielä Chimarraota ja höpöttelemään mukavia, isä halus ite laittaa hyllyt seinään. (Näki varmaan mun taidot verhotankojen laitossa.. AINIIN MEILLÄ ON VERHOT! mut kiviseinään poraaminen ei oo mikää helppokakku et sori nyt vaan..) Kello oli jo kuitenki aika paljon poraamiselle ja jätettiin homma seuraavalle päivälle.

Mut nyt on hyllyt seinässä ja tavarat hyllyssä! Vaatteet on vaaterekissä ja pikakahvit keitetty vedenkeittimellä! Mangosmoothieitaki on jo tehty!

tiistai 27. syyskuuta 2016

Rikkaiden makkara on parempaa

Viikot menee täällä aika sumussa enkä oikein enää muista mitä tehtiin tokalla viikolla, mut yritetään!

Maurin kaveri Esmute (tai kuten minä sanon SMUCHIEE) Pelotaksesta oli siis meillä kylässä, kaverin äiti asuu täällä Floripassa (oon jo niin paikallinen, vähän ku sanois Helsinkii Stadiks.. Floripa) joten kiva et tuli moikkaa. Smuchie kutsu meiät grillaamaan äidilleen ja mehän mentiin.

Otettiin bussi, vaihdettiin bussia meiän terminaalissa ja vaihdettiin vielä uusiks keskustan terminaalissa ja otettiin vika bussi sit Canasvierasen terminaalista. Lähettiin neljän aikaa iltapäivällä liikkeelle ja oltiin perillä kuuden aikaan illalla. Smuchie oli meitä vastassa meiän pysäkillä ja lähettiin kävelemään etiäppäin.

"Okeeei vau" Oli mun ensireaktio, kun kerrostaloalueen vartija avas meille portin. Jo se portti oli hieno. Mentiin hissillä Smuchien vanhempien kämppään, joka oli ihan selvästi rikkaiden asunto. Taso samaa mitä Suomen omistuskerrostaloasunnoissa. Mut se parveke. SE PARVEKE. Oon aika varma et se parveke oli isompi ku meiän kämppä! Parvekkeelle oli ovi jokaisesta makuuhuoneesta ja olkkarista, parvekkeelta löyty paikallinen grilli, ruokapöytä. Semmonen pieni 10 hengen.. Parvekekalusteet ja pieni puutarha. Mä en ihan oikeesti liiottele. Maisemana vasemmalla oli meri ja oikeella vuoret. En edelleenkään liiottele.

Jopa se grilliliha ja chorizomakkara oli tavallista parempaa. Salaatissa ei ollu suolaa ja äiti oli tehny ite perunasalaattia. Mun ehdoton lemppariruoka. Juomana oli Heinekeniä tai mulle cokista. Olut ku olut ni aina se on pahaa yök. Rikkaat juo täällä tuontiolutta. Se on hienompaa, kun paikallinen.

Ah niin, täällä ei puhuta englantia. Kouluissa englantia ei pahemmin opiskella ja kaikki on dubattua, joten englantia ei vaan osata. Tää on aina vähän ikävää just vaikka ruokapöydässä, kun portugalia puhutaan ja kaikki räjähtää nauruun paitsi suomalainen joka mököttää, koska ei ymmärrä. Tähän tulee kyllä muutos. Smuchien äiti osas pari sanaa ja yritti niitten avulla mulle kertoa ihan vaan yleisestä elämästä. Se oli ihanaa. Tuli sellanen olo et musta ollaan kiinnostuttu ja mun olo halutaan tehä mukavaks. Smuchien vanhemmat oli aivan ihania. Niin ilosia, avoimia, hauskoja, fiksuja ja mukavia. Pyysivät meidän Maurin kanssa uudelleen käymään millon vaan, jos vaikka tulee tylsää. Ihanaa.


Takana Smuchie, keskellä äiti ja oikeella isäpuoli


Smuchie halus näyttää meille loput kerrostaloalueesta.

Ja siis eka mun reaktio oli WOW sit mun reaktio oli et mitä järkeä ja sit mun reaktio oli et rikkaat rikastuu ja köyhät köyhtyy. Oon vähän tällänen. Mun sisänen hippi nousee aina välillä esiin. Vähän niiku Kreikassa ku käytiin moikkaa kilppareita. Teki mieli alottaa sota turismia vastaan sen reissun jälkeen.

Okei. Pihassa on jäätävät uima-altaat. Parkkihallissa hienoja 60-luvun autoja (okei en tiedä lukuja mut retroja ja kalliin näkösiä), alueelta pääs portista rannalle. Ranta oli upee. Aivan upea. Jopa se ranta näytti siltä et ei köyhille. Miten hiekka ja vesi voi kertoa mulle et ei köyhille? Okei siinä meressä ei suositella uimaan, koska saasteet (hippi tulee taas kurkkimaan). Oli niin kaunista, niin kaunista.

Rannalta
Parvekket näkyy sivuilla

Palmuja!
Pihasta lähtee myös vesireitti merelle, jos satut omistamaan vaikka veneen tai vesiskootterin. En valehtele.

Löyty myös sali ja elokuvateatteri. Ajattele jos sun kerrostaloalue omistais oman elokuvateatterin. Mitä. Sitä just.

Kyselin sit uteliaana vähän et mitä Smuchien porukat tekee työkseen ja paljon tollanen kämppä maksaa ja onks osa niistä turistikäyttöön vai onks kaikki vaan paikallisille (siellä asu myös poliitikkoja, jotka on vähän ku amerikan julkkiksia täällä, niitä ei normi ihmisten seassa näy) ja onks nää omistus- vai vuokra-asuntoja ja onks nää kaikki asunnot käytössä (oli niin aution näköstä).

Kuulemma enimmäkseen omistusasuntoja, liian kalliita kenelle tahansa ja jotkut asuu niissä vaan sesonkina, siks tyhjää.

Mut kertakaikkiaan magee paikka!

Käytiin sit viel moikkaamassa Smuchien vanhempia ja saatiin ananas-kookoskakkua (mun kakut parempia hehehhe) sanottiin kiitos kiitos kiitos pusuja ja haleja ja SAATIIN KYYTI Canasvieras terminaaliin! Yks bussi siis vähemmän. Kotona oltiin joskus aamuyöstä :) Oli hyvä ilta!

Loppuviikon palloilua

Huh. Nyt ku ollaan kaikki kiukuteltu tarpeeks byrokratian takia niin jatketaan vähän jollain mukavammalla. Homma etenee onneks!




Okei. Loppuviikko tosiaan palloiltiin rannalla ja meiän asuinalueella.

Rannalla on kaks ravintolaa (niin kalliita et oksennus) ja joitain rantavaatekauppoja, joku jätskikiskaki taitaa löytyä, edelleen odotan sitä kesäsesonkia miten tää kylä herää eloon!

Campeche ei oo mikään jäätävä miljoonakaupunki mikä on tungettu täyteen kauppoja eieieiei. Täällä on kaks supermarkettia, molemmat tosi lähellä meitä. "Keskustasta" löytyy luomukauppoja, missä myydään hippijuttuja, löytyy rautakauppa, kukkakauppa missä myydään tuoremausteet, kuten basilika, pari liikuntasalia, lihakauppa, hedelmäkauppa, askartelukauppoja ja pieniä sekatavarakauppoja. Sekä yks kämänen huonekalukauppa. Kaikki vähän sillain hajalla toisistaan. Iltasin aukee sit snägäreitä, joissa ei olla vielä kertaakaan käyty. Joten jos haluaa oikeesti shoppailemaan niin pitää lähteä Florianopoliksen keskustaan.

Me liikutaan täällä bussilla. Arkisin busseja kulkee tosi usein meiänki pysäkin ohi, viikonloppusin on sit ruuhkaa ja siks busseja vähän vähemmän. Okei musta täällä on ihan huippu bussiliikenne, vaikka Mauri aina kiroileeki et fucking crowded bitch ass busses.

Bussit liikkuu 24/7 eli aina pääsee kotiin, vaikka yöllä pitäs odottaakki vähän kauemmin.
Sä pääset saaren päästäpäähän yhdellä ainoalla bussilipulla, vaikka joutuisit käyttää kuutta eri bussia. Ihan huippua.

Bussit kulkee terminaalista toiseen.
Eli odotat bussia sun pysäkillä, maksat 3,50 realia ja istut alas. Bussi vie sut terminaaliin ja terminaalista sä valitset seuraavan bussin, esimerkiksi bussi Florianopoliksen keskustaan. Bussi vie sut uuteen terminaaliin, jos haluut jäädä keskustassa pois, lähet kävellen pois terminaalista. Terminaaliin pääsee takasin ostamalla bussilipun. Jos taas haluut jatkaa matkaa keskustan bussiterminaalista toisella bussilla muualle niin otat vaan jatkobussin. Tätä venkslaamista voit jatkaa niin kauan kun haluut vaan sillä yhden lipun hinnalla, kunhan et astu ulos terminaalista. Ja musta tää on ihan mahtavaa! Paitsi jos haluut mennä mantereen puolelle, pitää siitä maksaa erikseen ja lipun hinta vaihtelee.

Jos olet eläkeläinen, raskaana tai liikuntarajoitteinen niin istut bussin etuosaan etkä maksa matkasta mitään! Ihan mahtavan loistavaa!

Toisin kun Suomessa, bussissa kuljettaja ei rahasta, kuljettaja keskittyy kaahaamiseen. Bussin keskiosassa istuu rahastaja, jolle annat joko käteistä tai vilautat koneeseen bussikorttia ja portti avautuu (käteisellä lippu on aina 3,50 ja kortilla 3,35). Vähän ehkä turha duuni, mutta turhia duunejä täällä on vaikka kuinka.

Pitää palata tohon Maurin "crowded busses" lausahdukseen. Joo busseissa ei oo turvavöitä ja bussit ängetään niin täyteen, kun mahdollista. Ei oo mitään istumasääntöjä. Toiset ei välitä ruuhkasta ja toiset sit mielellään taas odottaa seuraavaa bussia. Mua ei ruuhkat haittaa, koska varkaita ja ällöjä täällä ei pahemmin ole. Mauri taas on aina ihan rikki jos bussi on täynnä hahaha.

Meiltä keskustaan bussilla menee sellanen 20-25 minuuttia. Joudutaan ottaa kaks bussia.

Tää saari ei siis ole mikään pieni. En oo nyt googlaillu tarkkoja pituuksia ja kokoja, mutta saari päästä päähän on semmonen Helsinki-Tampere matka. Tää saarihan on siis yhtä isoa kaupunkia ja tää kaupunki jatkuu viel sillan yli mantereelle. Ja nää alueet missä ihmiset asuu esim. me Campechella on vähän sama ku Keravan Savio tai Järvenpään Saunakallio tai Helsingin Malmi.

Okei shoppailu. Lähettiin keskustaan heti aamulla tarkotuksena ostaa se uuni.
Ensin mun piti odotella Maurin koululla et se sai hoidettua pari oppituntia, muut opettajat ei oikein tienny miten muhun pitäis suhtautua hahahah.

Kierrettiin KAIKKI kaupat, eikä missään ollu niin halpaa uunia ku meiän "kämäsessä" huonekalukaupassa hahahahaha, joten päätettiin et ostetaan se sieltä, ruvettiin ettimään sit sohvaa.

Mul meinas tulla jo kisäväsymys, oli kuuma ja jano ja nälkä ja ja ja KAIKKI sohvat oli joko äly kalliita (olen pihi I know) tai sit tosi rumia, haluttiin sohva jolla mahtuu nukkumaan jos joku tulee kylään, joko Suomesta tai Maurin kotikaupungista (10h bussimatka).

Löydettiin, kun löydettiinkin sohva! Kiva, iso ja harmaa. Myyjä meinas pyörtyä, kun halusin sen maksaa kerralla pois eikä mitään osareita. Mut näistä maksujutuista ja rahahommeleista mul on NIIIIN paljon sanottavaa ja ihmeteltävää et mitä helvettiä, joten avaudun siitä ihan omassa julkasussa.

Sohva luvattiin lauantaiks meille ja ostettiin tää sohva keskiviikkona. No lupaksia lupauksia, mutta kuinkas sitten kävikään! :D

Meillä oli vielä ihan kivasti aikaa pyöriä ympyrää sohvan oston jälkeen ennen kun Maurin iltatunnit alko. Käytiin sit pyörähtää pääkaupungin rantakadulla. Tällä alueella ei köyhiä ole ja sen näkee autoista wow!

Kaunista.

Tossa ei paljon uida, saastunutta.

maanantai 26. syyskuuta 2016

Voi fitun byrokratia

Nyt on tullu ongelmia Suomen puolelta ja viimeset kaksviikkoa oon ollu ihan hermorauniona täällä laillistuksien takia.
Käytiin paikallisessa toimistossa tarkotuksena laillistaa meidän avioliitto täällä. Virkailija katto hetken papereita ja sano et meiän vihkitodistus ei oo oikein lallistettu, siitä puuttuu leima. Ekana tietty kyseenalaistettiin, että ootko varma, koska paperi laillistettu just niinkun mulle Suomessa kerrottiin, että laillista näin.
Yritin sit seuraavana yönä ottaa yhteyttä puhelimella Suomen ulkoministeriöön, että mikä tässä on väärin, mutta en voi soittaa täältä Suomen palvelunumeroihin, ihan sama vaikka olis mitkä maakoodit puhelinnumeron edessä.
Laitoin sit säköpostia, johon vastattiin heti, että: "Ulkoministeriön jälkeen laillistettavat paperit on lähetettävän Brasilian suurlähetystöön Suomessa vielä laillistettavaksi" Tämä oli mulle ihan uutta tietoa. Kun sain paperin kouraan ulkoministeriön jälkeen Suomessa, soitin vielä perään ja kysyin et onko tämä paperi nyt Ok Brasiliassa ja sanottiin, että kyllä on. Joten huolettomana sen tänne lähetin käännettäväksi (josta myös soitin 4 kertaa eri numeroihin, että pitääkö paperi kääntää Suomessa vai Brasiliassa, vasta virallinen kääntäjä Suomessa ihmetteli, että minulle on sanottu Suomessa käännetyn paperin kelpaavan)
Ulkoministeriön henkilö pahoitteli ja sanoi, että lähetä paperi pikana, mutta ei antanut osoitetta tai muita yhteystietoja.
Lähetin sähköpostia suurlähetystöön kysellen osoitteita, koska nettisivuilta ei tuosta noin vain löydykään infoa. Sieltä ei minulle ikinä vastattu.
Mauri kävi sitten täällä ulkoministeriössä vielä kysymässä mitä tehdään, josta sanottiin, että maa kuuluu nyt Haagin sopimukseen ja paperi tarvitsee nyt Apostille todistuksen. Brasilian lähetystöllä Suomessa ei ole mitään virkaa tässä asiassa enää.
Tämänkin ulkoministeriö olisi minulle voinut sähköpostissaan kertoa! Mutta ei.
Nyt odottelen sitten vastausta maistraatista, että minne paperin lähetän, onko alkuperäinen paperi pakko lähettää vai riittääkö kopio esim. sähköpostilla todistuksen saamiseksi.
Pikana paperin lähettäminen maksaa 400realia eli 100euroa! plus vielä pikana tänne sen saaminen takaisin.
Ja nyt yritän selvittää mihin valitan ja lähetän pikapostien laskut, koska niitä en aio loppupeleissä maksaa, kun virhe on selkeästi tehty Suomessa.
Suomessa kun soittelin asioista numeroon ja toiseen ja kolmanteenkin niin hyvin usein puhelimeen vastannut ei osannut neuvoa ja auttaa ja usein lauseet alkoivat "En nyt ole varma, mutta luulisin..."
Mauri oli tänään soittanut maahanmuuttajien puhelimeen ja kysynyt, että mitä tehdään jos aikani turistina täällä oikeasti loppuu. Turistiviisumia voi kuulemma jatkaa, kunhan sen tekee hyvissä ajoin!
Käydään siellä keskiviikkona kysymässä mikä on seuraava toimenpide.

Jos kävis niin huonotuuri et turisitiviisumini loppuu ja jostain syystä sitä ei voida väliaikasesti jatkaa joudun lähtemään maasta 90 päiväksi. Ei riitä, että käyn Uruguayssa ottamassa leiman passiin.
Voin myös olla maassa yliaikaa, joka maksaa sakkona n.10realia per päivä. Sakko maksetaan sitten rajalla, kun tulen joskus Suomesta takaisin Brasiliaan. En tiedä hankaloittaako maassa yliaikaa oleminen sitten seuraavan kerran maahan pääsyä, luultavasti.


Mutta odottelen nyt vastauksia sähköpostiin ja kohta tiedetään mikä on seuraava etappi..

sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Campeche, se ranta


Okei päivä kolme. Aurinko paistaa, Maurilla aamuvuoro, mua ei väsytä, mä oon lomalla, ei Cittaria, ei mammutteja, ei arpoja, ei töitä JOTEN SE ON RANNALLE!

Meiltä kävelee tohon rannalle semmosen 5-10 minuuttia. Riippuu miten kiire sulla on ja onks asteita 15c vai 45c.

Mä en oikein odottanu mitään, ihan vaan ettei suuret unelmat murskaannu. Oon kuitenki nähny Kroatian Makarskan Rivieran rannat, joita ei pahemmin tuu mikään ylittämään.

Okei pari kuvaa.

Kattokaa tota maisemaa!


Kattokaa noita vuoria!

Mä asun täällä!!

Mä asun täällä! Tää on mun asuinaluetta ja mä voin kävellä tänne millon mä ikinä haluun! Löydettiin viel oikkari meiltä tänne ni menee vaan 5min kävellen. Rannalla toimii surffikoulu ja aallot on näin talvella sen verran korkeita, et niitä surffareita myös on! ( Joo tääl on talvi ja asteita 25c)

Mut siis M-I-N-Ä asun täällä! Ihan sama vaikken osaa kieltä, ruoka on kallista ja kaasuhellaa en osaa käyttää KOSKA TÄÄ ON MUN TAKAPIHA! Kannatti odottaa puolvuotta Suomessa ja potea sydänsuruja ja itkeä ikävää, koska tää kaikki on niin sen arvosta. Mauri on kans ihan kiva. Mut tää ranta on niin kaunis!

Meiän ranta!


Vielä ei oo turistisesonki ja ranta on ihan autio. Kesällä tulee sit aurinkovarjot, turistit, aurinkotuolit ja kojumyyjät kuokkimaan rannalle. EN MALTA ODOTTAA! Oon ihan innoissani et kohta on kesä ja nään mikskä tää kaupunki muuttuu kun sesonki koittaa! Haluun juoda mojitoa rannalla ja syödä hodaria kojusta. Ostaa hipeiltä koruja ja kuunnella reggaeta. Kattoo sambaavia ihmisiä ja miettiä et miks brassimuijat tekee hammaslangoista bikineitä. Tuijottaa uteliaana miten rehevät naiset kantaa ittensä tangoissa ja miehen ylpeinä puristelee niiden pyllyjä! No fat shaming, ei tyhmä-ruma-lihava päiviä ja kitara soi!


Tän hehkutuksen jälkeen huomasin kotona et mun koko naama on ihan punanen ja palanu, siis ihan koko naama tarkotan et ei vähän sieltä sun täältä vaan mun naama oli tasasen punanen, ihan ku olisin poskipunalla vetäny koko naamaan väriä. Talviaurinko ei sovi mun valkoselle iholle. Mulla oli myös olkapäät palanu vaikka kuvastakin huomaatte mulla oli neule päällä! Nyt on 50 suojakerroin aloevera aurinkorasvat varastossa ja mä varovainen auringon kanssa. 

Seuraavana päivänä naama oli kipee ja päänahkaan sattu hahahahaahah. Nyt on opittu enkä oo polttanu itteeni sen jälkeen ja hattu on pysyny päässä.

Koko loppuviikko haahuiltiin rannalla ja tässä meidän kaupungissa. Maurin kaveri tuli käymään, kun sattu olemaan kaupungissa äitiään moikkaamassa. Parantelin yhen päivän palovammojani ja kattelin netflixiä ja mietin samalla et mitä me täällä tarvitaan ja mistä me ne löydetään. Uuni oli hankintalistalla ykkösenä.



lauantai 24. syyskuuta 2016

"Kyllä verhot aina johonkin saa kiinni"

Toinen päivä alkoki sillä, et Mauri lähti 7 aikaan aamulla töihin ja meikä jäi tutustumaan tähän  ..unelma-asuntoon.

Ei enää harmittanu niin paljoon, olin tottunu hajuun eikä ollu niin kylmä ja suihkusta tuli lämmintä vettä!

Okei. Eiks oo ihan itsestäänselvää etku sä muutat vuokrakämppään ni siel on jääkaapit, hellat sunmuut keittiökaapit. Tämmöset kiinteet kalusteet. Yeah?

Meil oli: Jääkaappi (Minkä Mauri edellisellä viikolla raahas parvekkeelta sisälle) tiskiallas ja sen alla kaappi, helvetin hirvee keittiönpöytä ja tuolit (omistajan) yhtä järkyttävä sohva, vaatekaappi ja sänky. Ew. Ja tietty vessahommelit.
Joo ei uunia. Ei kuulu kalusteisiin. UUNI EI KUULU KALUSTEISIIN. Ei hätää kyl mä sen tiesin mut what, tehtiin ekat pariviikkoo ruoka mikrossa. Joo mikrossa voi tehdä ruokaa. Mikro tosin kuulostaa siltä et se pitäis eutanasioida. Ihan tosi räjähdysvaara.

Kaiken tän mä hyväksyin, mut verhotanko. Meillä ei ollut edes verhotankoa.

Meiän kämpän parveke on tollanen läpikulkuparveke. Silleen et muutkin tän talon asukkaat kävelee siitä läpi ja meiän ulko-ovi on koko keittiön kokonen. Eli siis koko seinän levynen ja se on täynnä ikkunoita. Meiän makuuhuoneen ikkunan suunta on myös tohon samalle läpikulkuparvekkeelle. Mut ei kuulu kalustoon edes verhotankoja.

Käytiin edellisenä päivänä rautakaupassa ostamassa pora, siihen terä ja verhotangot. Sanoin sille myyjälle et myy meille nyt kaikki mitä tarvitaan siihen et saadaan verhot seinään. Sim sim.

Kotona oon ihan innoissani et nyt ukko porataan! Meitsi poras reiän, laitto siihen verhotangon ja siihen ruuvin MUT MILLÄS RUUVAAT KU PORASSA VAAN PORANTERÄ. Ei rukaria ei mitään. Ei sitä kuulkaa muista et mitä kaikkee tarvii, ku alottaa elämän alusta. Ei sitä rautakaupan myyjäkään tienny et ruuvi pitäs saada kiinnikki siihen seinään.. ..myy mulle nyt kaikki mitä tarviin.. yeah right.

Ei se mitään nyt jo on kuitenki verhot seinässä kuukauden asumisen jälkeen.

Huomasin myös ekalla viikolla muutaman muun jännän jutun tästä asunnosta.

Tässä näkyy jo ku hommattiin hyllyjä seinälle et saadaan kuivaruoka johonkin!


Toi meidän tiskiallaskaappi on ihan fiasko.
Kaappien ovet ei loksahda kohdalleen, eikä laatikot oo omilla paikoillaan. Kuka ikinä onkaan ton tohon rakentanu ei oo paljoa mittaillu. "Joo tää on hyvä mä laitan tän nyt tähän, oho onki vinos no ihan sama koska Brasilia" Sama homma itse tiskialtaassa. Tiskialtaan reikä on korkeemmalla, ku altaan pohja. No. Ei se mitään.
Tässä pieni hassunhauska klippi 


Toinen minkä huomasin ni suihkusta tulee joko jääkylmää tai tulikuumaa vettä. Ei siis mitään siltä väliltä. Siinähän iho punasena totutellaan kuumaan veteen. Ainaki sentään tulee muuta ku kylmää vettä.

Ei se mitään ei se mitään pikkujuttuja ja hiljaa hyvä tulee. Pari tekstiä eteenpäin ni meillä on jo uuni! ja parempi sohva!




Äiti käski




"Sun pitäs alottaa kirjottaa blogia, kyl mä ainaki sitä lukisin". -Äiti

Okei no kokeillaan, ainakaa ei tarvi enää kirjotella romaaneja feisbuukkiin ja on muutaki puuhaa ku vaimoilu Maurin ollessa töissä.

Alotetaan vaikka ihan ekasta päivästä ja alkufiiliksistä ja mikä tää paikka on.

Tää mesta missä Mauricion kanssa asutaan on Campeche, tää on biitsikaupunki, minä vaadin, että jos asutaan Brasiliassa niin me asutaan rannalla. Vielä on vuokrakämppä kattona ja sen kyllä huomaa mut siitä sit myöhemmin..

Okei. Florianopolis, Campeche. En tienny tästä mestasta mitään ennen ku tänne tulin. Mauri oli vaan kertonu et tänne brassit tulee lomalle ja et tää on huikeen kaunis paikka "and you are gonna love it!"

Olin myös varautunu tänne tuloon henkisesti niin hyvin, kun nyt vaan voi etukäteen varautua. Tiesin et mikään ei oo niinku Suomessa ja Suomi on luksusta ja Suomessa on helppo elää verrattuna tähän. Siis tiesin tän kyllä, mutta Oh my Lord miten tää tuli tiukkana vastaan. WTF hetkiä on jokapäivä ja kokoajan.

Lensin tänne Frankfurtin ja Sao Paolon kautta. Meni semmonen öbaut 24h. Ei mitään matkustaminen on kivaa ja odotteluihin oon jo reissatessa muutenki tottunu ja tää tais olla ekakerta, ku ei ollu mitään ihmeellisyyksiä matkalla.
Paitsi Frankfurt-Sao Paolon lennolla lapsi huus 10 tuntii putkeen, myös sen koko yön jonka ihmiset yritti nukkua. Ha ha haa sillon ei kyllä naurattanu ketään.

Frankfurtin kenttä on ihan jäätävän iso. Niin siistii mennä junalla terminaalista toiseen!

Frankfurtissa meikä oli taas uhka ja siinä 10 minuuttia nostelin paitaa ja venytin housuja ja tein voimisteluliikkeitä ihan etten vaan kanna mukana mitään laitonta, ei ollu sentään huumekoira tälläkertaa haistelemassa.

Sao Paolon kentällä, portilla missä odottelin konetta tutustuin yhteen Florianopolilaiseen poikaan. Oli tulossa Euroopan reissulta takasin kotiin. Eli siis tyyppi on rikkaasta perheesta.
Brassit ei reissaa niitten maan ulkopuolella ellei niillä oo rahaa, no ehkä muissa Etelä-Amerikan maissa, mut ei ainakaan Euroopassa. 
Anyway höpöteltiin siinä pojan kanssa et missä ollaan reissattu ja vertailtiin maitamme keskenään ja nauratin tyyppiä miten kankeen suomalaisen on pitäny opetella pussailemaan ja hailailemaan aina ku tavataan. Kerroin vähän et mihin päin Eurooppaa mä suosittelisin et kandeis mennä ja tämmöstä yleistä.
Jossain vaiheessa sit huomasin et portti on vaihtunu ja piti lähtee metsästää oikeeta porttia. Kuulutukset, kun on pelkästään portugaliksi.. En myöhästyny koneesta!

Florianopoliksella on oma lentokenttä, moni meinaa sitä kyseli et meenkö sit jollain paatilla kotisaarelle, ei en mene :D
Mauri oli mua vastassa ja siinä vähän itkua tuli ja itkua meni. Lähettiin taksilla kotia ja ensivaikutelma saaresta on sama ku kaikista etelänmaista. Samanlaista maastoa ja kasvia, kun vaikka Kreikassa tai Espanjassa. Kone ku laskeutu kentälle ni se maisema oli kyl upee! Vuoret reunusti rantoja ja koko saari näytti semmoselta salapaikalta mikä löytyy vahingossa ja huomaa et oho tää onki paratiisi u know?

Meiän koti on lähellä lentokenttää. Sama matka ku Järvenpäästä Helsinki-Vantaalle, mikä on ihan LOISTAVAAAAAA en olis jaksanu mitään kolmentunnin bussireissuja väsyneenä yhtään.

JA SITTEN: KOTI

Okei olin ekana aika järkyttyny et ei helvetti täälläkö mä joudun asua.. Apua. Oli kylmä ja sisällä kylmempi, koska laattalattiat ja kiviseinät, sisällä kaiku, ei verhoja, mattoja MITÄÄN ja paikka hais oudolta. Meinas itku tulla, mut syytän vähän matkaväsymystä ja tunteet oli muutenki pinnassa. 

Sanoin heti et nyt mennään kauppaan ja me pestään tää kämppä lattiasta kattoon. Ja ostetaan verhotanko. Ja sänkyyn lakanat. Näin tehtiin. Tuli vähän parempi mieli.

Maurilla varmaan hyvät fiilikset ku akka rupee heti valittaa et hyi tääl haisee :D

Seuraava päivä oli jo parempi.